Elävän musiikin uusi normaali? – haastattelussa livealbumin julkaissut Hammerfall

Hammerfall on joutunut monen muun bändin tavoin viettämään hiljaiseloa, mutta yhtyeen kitaristi Oscar Dronjak näkee tilanteessa hopeareunuksen.

Hammerfall vuonna 2019.
Kuva: Robert Tüchi

– Meillä kävi uskomaton säkä, koska julkaisimme Dominion-albumin alkusyksystä 2019 ja ehdimme juuri ja juuri päättää levyn kiertueen ennen koronaa, Oscar Dronjak kertoo Skypen välityksellä. 

Kuin tilauksesta keikattomaan aikaan Hammerfall julkaisi lokakuussa Live! Against the World -livetallenteen. 

– Pyrimme tekemään niin kovan livejulkaisun kuin mahdollista. Sellaisen, joka oikeasti vangitsee sen tunnelman, joka Hammerfall-keikoilla vallitsee. Alkuperäinen tarkoituksemme oli tehdä tallenteesta niin hyvä, että se toimisi balsamina niiden kaikkien haavoille, jotka eivät koskaan pääse kokemaan Hammerfall-keikkoja. 

– Sitten siitä tulikin tavallaan kaikkien Hammerfall-fanien balsamia, koska nyt kukaan ei pääse keikoillemme! Toivommekin, että Live! Against the World vastaa ihmisten livenälkään paremmin kuin vaikkapa striimatut keikat, jotka ovat olleet paikka paikoin kompromisseja ja joita emme ole toistaiseksi halunneet lähteä tekemään. 

Oscar jatkaa perustelemalla, miksi näin on. 

– Ensimmäinen ja tärkein syy on, että vaimoni sairastaa autoimmuunisairautta ja kuuluu vakavaan riskiryhmään, minkä suhteen ei kannata leikkiä tuumaakaan. 

– Toisekseen asun Göteborgissa, kun taas muut bändiläiset asustavat Tukholman ympärillä, joten keikan toteuttaminen vaatisi suunnittelemista, riskaabelia matkustelua ja idean, josta syntyisi oikeasti jotain ainutlaatuista. 

– Kolmas syy on, että monet näkemäni striimikeikat ovat olleet joko täysin fiiliksetöntä tyhjille saleille soittamista tai sitten hieman liiankin pitkälle vietyjä teatteriesityksiä, joista uupuu kommunikaatio fanien kanssa.

– Ihmiset kyllästyivät näihin soitteluihin aika nopeasti, innostus lopahti heti kevään jälkeen.

Onko striimejä mielestäsi yritetty tehdä liikaa oikeiden keikkojen kaltaisiksi sen sijaan, että olisi keksitty niille oma luonne, hieman kuin Behemoth teki lähes musiikkivideomaisella show’llaan taannoin? 

– Keikoissa on kaksi puolta: bändi ja yleisö. Kun ottaa toisen pois, puolet taiasta katoaa, Oscar summaa. 

– Dream Evil teki striimauksen hyvin. He kuvasivat sen Studio Fredmanilla, juttelivat fanien kanssa biisien välissä ja soittivat heidän toiveestaan kaikkea uransa varrelta, mikä oli jotain ihan erilaista kuin tyhjälle huoneelle soittelu. 

– Luulenpa, että moni bändi teki keikkalähetyksiä hieman liian kiireellä. Näin kuvia Behemothin konsertista, ja siinäkin oli ideaa. Sellaiset jutut jäävät varmasti elämään. Tyhjän salin kaiku sen sijaan kuluu heti loppuun. 

– Jos Hammerfall lähtee tekemään moista, siinä on oltava jokin juju. Pelkkä bändi soittamassa logobannerin edessä… Tiedän, etten saa siitä oikein mitään irti. 

– Sama pätee muuhunkin taiteeseen ja viihteeseen. Katsoin taannoin jääkiekkoa ilman yleisöä. Täysin hengetöntä. Entä amerikkalainen vapaapaini? Se muuttui jopa kiusalliseksi ilman yleisön mylvintää. Siksi meidän on keksittävä poikkeustilanteen jatkuessa jotain ennenkokematonta. 

Oscar arvelee, että stiimatuissa keikoissa saattaa kuitenkin piillä alan tulevaisuus, kunhan ideoita vielä kypsytellään. Hän ei myöskään ihmettelisi, vaikka Live! Against the World olisi Hammerfallin viimeinen fyysinen livejulkaisu. 

– Voi olla, että vain Metallican ja Iron Maidenin kokoisten bändien kannattaa enää julkaista konserttitallenteita. Levy-yhtiömme saa pian tietää asian todellisen laidan, joko hyvässä tai pahassa, Oscar naurahtaa. 

– Budjettimme oli aika mittava, sillä emme säästelleet mistään. Halusimme mukaan niin komeat valot, videot, pyrot ja settilistan, että Hammerfallin fanit voisivat katsoa tallennetta klassikkokeikkanamme vuosikymmentenkin päästä, aivan kuten itse katson Maiden Englandia [1989]. 

Onko Maiden England se definitiivinen livealbumisuosikkisi, jota vastaavaan fiilikseen tähtäsitte nyt itsekin? 

– Se, tai sitten Judas Priestin tappavan kova Judas Priest Live 1982, jota taisin kuluttaa puhki useamman VHS-kasetin verran! Katsokaa vaikka pelkkä The Hellion / Electric Eye -rynnäkkö sen alusta. Vastaavaan ei kykene mikään muu bändi!

Julkaistu Infernossa 8/2020.