Ennakkokuuntelussa Dorothy Poloniumin uusi albumi – mukana bändin kommenttiraita

Psychoccult on jyväskyläläisyhtyeen toinen pitkäsoitto.

Dorothy Polonium.
Kuva: Katri Kallio, Tiina Rikala

Jyväskylässä vuonna 2014 perustettu Dorothy Polonium soittaa tummasävyistä musiikkia, jossa voimakas naislaulu törmää 90-luvun rujompaan grungeen. Yhtye julkaisee toisen pitkäsoittonsa Psychoccult tiistaina 1. syyskuuta, mutta sen voi kuulla kokonaisuudessaan jo nyt Infernon avustuksella.

Psychoccult on kuunneltavissa julkaisupäivään saakka alapuolelta löytyvän Soundcloud-soittimen kautta. Soittimen alapuolelta löydät lisäksi bändin biisi biisiltä -kommentit siitä, mitä uusi albumi oikein pitääkään sisällään.

The Sundering Dawn

– Intro. Yön ja päivän välillä tapahtuva voimakas ja väkivaltainen mutta vääjäämätön transformaatio. Ennen valon saapumista on pimeintä.

Serpentine

– Terävä alku. Vuonna 1896 eräs saksalainen kemisti näki itseään syövät käärmeet unessaan, ja samalla bentseenin rakenteen. Kun unet eivät ole vain hulluutta, ne ovat kauhistuttavia. Tässä biisissä on levyn ensimmäinen ja paras C-osa.

Prayer

– Raaka julistus. Tämä laulu on rukouskutsu, joka loihe lausuman sekä Raamatussa, Kalevalassa, että televisiossa. Tässä biisissä on vain kaksi osaa ja levyn paras riffi.

Murder of Crows

– Tämä laulu taas on rukouskutsu aidan laidalla kirkuville nietzscheläisille. Laulu kertoo jumalten veren tulvasta, johon hukumme. Sattumoisin myös kappale on sävelletty vaikeana yläasteaikana ja sen vokaalit on tuotettu oksentamalla ja itkemällä.

The Haunting

– Kappaleen nimi on Jungilaisittain ”varjo” ja suomeksi ”se kummittelu”. Se tarkoittaa ei tajunnanalaista minää, joka on kauheuksiin ja kauneuksiin pystyvä samaan aikaan. Siksi se kummittelee. Tämä kappale alkaa parilliselta kasinuotilta, joten se saattaa olla hieman sekava. Siinä on erittäin hyvä kertosäe.

Slave

– Raskas laulu rakastamisen vaikeudesta. Tämä tekele työstettiin ensimmäisenä levylle ja siitä tuli perversoitunut HIM-tribuutti, haluttiin tai ei. Kitarasoolo on soitettu narulle ikinä vain kerran ja se on tässä levytyksessä. Darling dear make me your slave!

Red Mercury

– Red mercury on ydinpommeissa käytetty, äärettömän tuhoisa kiinteä yhdiste. Se on täysin fiktiivinen aine, mutta sitä myydään silti internetissä. Ehkä oikea red mercury on ihmisessä asuva ulos pääsemätön raivo. Tässä biisissä on levyn ehdottomasti paras saksofonisoolo!

Séance

– Levyn toinen lemmenlaulu. Se kertoo rakkaudesta mikä ei koskaan kuole, eikä koskaan ole saanut elää. Tässä biisissä on levyn pisin naisen huutama huuto.

Ripper

– Kappale voi viedä kuuntelijan vaikkapa entisajan Lontoon ruttoiselle kadulle, jossa varjot ja tuntemattoman pelko ovat hyvin iholla. Tämä heavy-biisi sisältää broadwaymaiset lauluraidat ja lähes biblikaalisen C-osan.

The Wedding

– Levyn kolmas rakkauslaulu. Viimeinen riitti on ohdakekruunu, suudelma otsalle ja liitto suuren tyhjän kanssa. Tammiarkku ja häämarssi. Tässä biisissä on levyn nopein blastbeat (en tiedä, saatan myös olla väärässä).