Ex-rumpali tilittää: potkut Amon Amarthista ”parasta, mitä minulle on tapahtunut” – sanoo laulajaa tekopyhäksi ja rahanahneeksi

Andersson sanoo olevansa katkera lähinnä siitä, ettei hänen panokselleen anneta arvoa.

Amon Amarth entisen rumpalin Fredrik Anderssonin (toinen oikealta) kanssa
Kuva: Steve Brown

Fredrik Andersson soitti ruotsalaisessa Amon Amarth -yhtyeessä rumpuja vuodesta 1998 vuoteen 2015 saakka. Andersson kertoi myöhemmin, ettei häntä kohdeltu tasavertaisena jäsenenä vuosien palveluksesta huolimatta ja rahakiistat johtivat lopulta rumpalin potkuihin. Tuoreessa Wall of Soundin haastattelussa Andersson sanoo, ettei ole katkera itse potkuista, vaan siitä, ettei hänen antamalleen panostukselle anneta minkäänlaista arvoa.

”[Johan Hegg, laulaja] sanoi vuosi sitten Sweden Rock Magazinessa valheellisia juttuja minusta ja käytännössä totesi, että minun tulisi olla kiitollinen, että sain bändissä ollessani yhtä paljon rahaa kuin muut jäsenet. Sellainen sopimus meillä oli, mutta kun minut erotettiin, he eivät toimineet sopimuksen mukaan eivätkä halunneet antaa minulle osuuttani”, Andersson tilittää.

”Myös vihjailut siitä, ettei työlläni ollut mitään arvoa, olivat kuin puukoniskuja selkään. Vastaavia kommentteja on tullut myöhemminkin ja siitä olen katkera. En siitä, etten ole enää bändissä.”

”Se, että sain potkut bändistä, oli parasta, mitä minulle on tapahtunut, vaikka en aluksi niin ajatellutkaan. Minulle jäsenenä oleminen oli taistelua enkä tuntenut vuosiin, että minua kohdeltiin tasaveroisena jäsenenä. Kun huomautin asiasta, minulle naurettiin ja kutsuttiin hölmöksi. Ironia on siinä, että he ovat nyt osoittaneet minun olleen oikeassa.”

Andersson kommentoi myös nokkamies Heggin hiljattain antamia lausuntoja, joissa laulaja valitteli nykyisen suoratoistosysteemin olevan ongelmallinen eikä artisteille makseta tarpeeksi rahaa kuunteluista. Rumpali sanoo olevansa sama mieltä siinä, että systeemi on epäreilu aloittelevia bändejä kohtaan, mutta pitää Heggin kommentteja muuten rahanahneen ja tekopyhän ihmisen puheena.

”Mielestäni omalla musiikilla eläminen ei ole oikeus vaan etuoikeus. Eivät kaikki menestyneet taloudellisesti edes levymyynnin huippuvuosina, piti lisäksi olla lahjakas tai onnekas. Tai ahkera työntekijä ja päättäväinen, kuten mielestäni Amonin tapauksessa oli. Mutta ilmeisesti he ovat tulleet siihen pisteeseen, missä heidän mielestään on ilmiselvää että heidän pitäisi elää musiikilla. Ja kun alat nähdä sen oikeutena, ollaan vaarallisen lähellä sitä pistettä, jossa pidät itseäsi muita parempana henkilönä”, Andersson toteaa.

”Heidän ei todellakaan tarvitse huolehtia myynnistä ja striimauksista tässä vaiheessa, rahaa tulee. Toivon, että [Hegg] oli rehellisesti huolissaan uusien bändien tilanteesta kommenteillaan, mutta mielestäni hän on irtaantunut todellisuudesta ja kuten sanoin, mielestäni on tekopyhää, miten hän kuulostaa siltä, ettei hän saa tarpeeksi rahaa.”