Humavoid muodostui konkreettisesti vasta kuusi vuotta sitten ilmestyneen Faster Forward -debyyttinne jälkeen. Kuinka pitkä prosessi uuden Lidless-levyn synty oli?
– Levyn tekeminen tuli ajankohtaiseksi Glass-ep:n [2015] ja Coma Horizon singlen [2016] julkaisun jälkimainingeissa. Aloimme säveltää Lidlessiä vuoden 2017 lopulla, ja rytmiryhmämme meni vaihtoon prosessin alkuvaiheilla. Levy valmistui vuoden 2019 alussa, minkä jälkeen vierähti vielä hetki julkaisijaa etsiessä, laulaja-kosketinsoittaja Suvimarja Halmetoja kertaa.
– Olen tyytyväinen, että käytimme levyn tekoon kunnolla aikaa, sillä asiat etenivät sen ansiosta miehistönvaihdoksia myöten hyvin orgaanisesti. Joku voisi sanoa, että tässä on mennyt kauan, mutta samalla olemme oppineet paljon ja tiivistyneet yhtyeenä.
Musiikkinne on kulkenut koko ajan raskaampaan suuntaan. Onko tämä ollut tarkoituksellinen ratkaisu?
– Keikoilla rankemman materiaalin esittäminen on tuntunut mielekkäimmältä, mikä kenties ohjasi jollain tasolla alitajuisesti uuden materiaalin säveltämistä. Koska soundin kehitys on tapahtunut intuitiota seuraamalla, tunnen, että olemme tämän levyn myötä lähempänä sitä, mistä Humavoidissa on kyse.
– Esimerkiksi vertaukset Meshuggahin varhaiseen tuotantoon tuntuvat mukavilta, mutta emme kuitenkaan missään vaiheessa yrittäneet apinoida mitään tiettyä bändiä, ja toivommekin kuulostavamme eniten vain itseltämme.
Jazzpianisti Iiro Rantalan vierailu levyllä tuli kieltämättä yllätyksenä. Valotatko hieman, mistä tässä on kyse?
– Kitaristimme Niko [Kalliojärvi] oli kaavaillut Aluminum Rain -kappaleeseen päräyttävää jazzpianosooloa, ja saatuaan tietää, että juuri Iiro Rantala, jonka heittäytymiskyky lienee monilla tiedossa, on yksi suurista vaikuttajistani, hän päätti kysyä Iiroa mukaan. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, mutta kappaleen kuultuaan Iiro suostui mukaan välittömästi sanoen ”hyvää sekoilua, tehdään pois”.
– Oli suuri kunnia saada hänet mukaan, enkä olisi opiskeluaikoinani hänen soolojaan transkriptoidessani osannut arvata, että hän päätyy soittamaan levyllemme.
Minkälainen rooli improvisaatiolla on Humavoidin musiikissa?
– Sävellystyökaluna improvisointi on itselleni luonteva teatterimuusikkotaustani takia. Levyllä on kaksi lyhyttä pianosoolobiisiä, jotka on vedetty ykkösellä purkkiin improsession aikana. En itse asiassa edes tiennyt, että kyseiset pätkät menivät nauhalle.
– Meillä on muutenkin tapana jättää improvisaatiolle tilaa studioon mennessä, ja esimerkiksi Matter-biisin c-osasta oli sävellettynä vain sointupohja, jonka päälle Heikki [Malmberg, rummut] improvisoi oman osuutensa. Hän luottaa tämän osion kohdalla improvisaatioon myös keikalla, mikä on tosi virkistävää.
– Teemme musiikkivideomme itse, ja niitä tehdessä onkin sitten tullut improvisoitua hieman enemmän. Meillä on tuntitolkulla kokeellista videomateriaalia, joka ei kestä päivänvaloa sen enempää kuin jämälaatikkoon päätyneet sävellyksetkään.
Humavoidin tulevaisuutta on tietysti hankala ennustaa, varsinkin tänä päivänä, mutta mitä näet kun katsot kristallipalloon?
– Tuntuu, että pääsemme tämän albumin myötä vasta hieman väläyttämään sitä, mitä Humavoidilla on tulevaisuudessa tarjottavanaan. Olemme vasta päässeet vauhtiin ja odotamme innolla keikkakulttuurin normalisoitumista, kiertueita ja fanien tapaamista.
Julkaistu Infernossa 7/2020.