”Jokainen kuulija saa päättää itse, edustaako Ibaraki mustaa metallia, äärimetallia tai jotakin muuta” – haastattelussa Matthew Heafy

Sisältääkö Rashomon black metalia, extreme metalia vai jotakin muuta? Käykäämme puntaroimaan totuutta, sillä Triviumin laulaja-kitaristin Matt Heafyn uusvanha projektiyhtye Ibaraki on julkaissut viimein debyyttialbuminsa.

10.09.2022

Trivium-komentaja Matthew ”Matt” Kiichi Heafyn black metal -projekti, jonka Rashomon-ensilevyn julkaisee saksalaisjätti Nuclear Blast?

Rujolla uskottavuudella kyllästettyjä skenepisteitä ei ropise pohjoiselta yötaivaalta ihan jackpotin mitalla. Ei ainakaan vanhan liiton black metal -fanien maailmassa.

Japanista Floridaan pikkupoikana muuttanut Heafy tietää tämän, mutta uskottavuus ei ole enää 2020-luvulla hänen prioriteettilistansa kärkipaikalla.

Lisättäköön kuitenkin, että itse asiassa Heafy tietää asiasta – black metalista ja sen historiasta – ihan helvetin paljon.

– Synnyin vuonna 1986 ja innostuin raskaasta musiikista Metallican mustan levyn ansiosta. Se oli 90-luvulla varsin vaivatonta, sillä Metallica oli tuolloin kaikkialla, Heafy sanoo. 

– Porttiteoria toimi oivallisesti. Ei nimittäin mennyt kovinkaan kauan, kun kiinnostuin niin melodisemmasta kuin raaemmastakin death metalista. Esimerkiksi Children of Bodom, In Flames, Cannibal Corpse ja Obituary iskivät kovalla voimalla.

– Sitten tutustuin orlandolaiseen muusikkoon nimeltä Richie Brown. Hän esitteli minulle Emperorin Emperial Live Ceremony -teoksen, ja se räjäytti pääni aivan totaalisesti. Seuraavaksi löysin Dissectionin ja monta muuta kivikovaa bändiä.

– Brown soitti Mindscar-nimisessä black metal -henkisessä yhtyeessä, johon päädyin 16-vuotiaana kitaristiksi. Soitimme myös keikkoja ja sotisopamme olivat alan hengen mukaiset: niittejä, piikkejä ja haarniskoja ei todellakaan puuttunut.

Pian Heafy joutui kuitenkin tekemään valinnan, sillä Trivium oli kovassa nosteessa Ember to Inferno -ensilevynsä (2003) ansiosta eikä Mindscarille löytynyt enää aikaa. Tämä edelleen toimiva floridalaisbändi sai hänen osaltaan jäädä, mutta rakkaus black metaliin ei kuihtunut.

– Trivium sai nopeasti jalansijaa muun muassa Englannissa ja isot paikalliset rocklehdet alkoivat tehdä meistä näyttäviä juttuja. Kun meillä oli Kerrangin ja muiden aviisien kuvaussessioita, kiskoin aina ylleni Emperorin paidan, minkä huomasi myös yhtyeen levyjä julkaisseen Candlelight Recordsin pomo Darren Toms. Hän alkoi lähettää minulle kaikenlaisia Emperor-tuotteita, enkä pitänyt sitä ollenkaan pahana!

Salamyhkäinen aura

Hypätään vuoteen 2010. Tuolloin Matt Heafy oli saapunut reissuillaan Ruotsiin, mutta sitä hän ei vielä tiennyt, että kyseinen Göteborgin-vierailu tulisi näyttelemään varsin ratkaisevaa roolia hänen omalla ”äärimetalliurallaan”.

– Olin In Flamesin herrojen omistamassa 2112-ravintolassa ja juttelin erään Emperor-paitaisen nuoren metallifanin kanssa. Otin hänestä kuvan ja julkaisin sen blogissani. Pian Vegard ”Ihsahn” Tveitan näki julkaisuni, ja häneltä tulikin sitten ”kiitoksia Emperorin väkevästä promotoimisesta” -aiheinen sähköposti, Heafy muistelee.

– Olin tietenkin haltioissani saatuani viestin suurelta esikuvaltani. Juuri näihin aikoihin olin kirjoittanut joitakin black metalilta tuoksahtaneita aihioita, ja hetken mietinnän jälkeen rohkaisin mieleni ja kysäisin Ihsahnin kiinnostusta projektin tuottamisen suhteen. Ihsahn pyysi kuultavaksi demoja, joiden lähettämisen jälkeen minua jännitti tietenkin aivan törkeästi… No, vähän ajan päästä hän vastasi materiaalin kuulostavan hyvältä, ja seuraavaksi päätimme aloittaa yhteistyön.

Projektin nimi oli tuolloin Mrityu. Otsikko on peräisin astangajoogan maailmasta ja tarkoittaa eräänlaista elämän ja kuoleman konseptia.

– Mrityun ympärillä oli vuosien ajan salamyhkäinen aura. Lienee sanomattakin selvää, että tunnen black metalin universaalin koodiston hyvin, enkä missään nimessä halunnut paljastaa työstäväni tällaista projektia. Tiedän kyllä, millaisen paskamyrskyn ”Triviumin tyyppi tekee black metalia” -ilmoitus olisi nostattanut, Heafy hymähtää.

– Nyt Mrityun alkuajoista on vierähtänyt kymmenisen vuotta, enkä enää jaksa välittää näistä lapsellisista ”kuka on true ja kuka ei” -höpötyksistä. Jos joku haluaa heittää sometaivaalla paskaa niskaani, niin antaa mennä vaan!

– Teen tämän projektin äärellä täysin omaehtoista taidetta. Jos joku pitää materiaalista, se on tietenkin hirveän kivaa. Jos tämä taas on jonkun mielestä pahinta sontaa ikinä, se on minulle ihan yhtä okei. Totta kai tämä on klisee, mutta sellainen ”ihan kivaa kamaa, ei herätä suurempia tuntemuksia” -palaute tuntuu kaikkein latteimmalta. Kaikki tai ei mitään! 

Floridan auringon alla

Mrityu-projekti on siis ollut olemassa jo pitkään. Tarvittiin kuitenkin yksi maailmanlaajuinen pandemia, että Matt Heafyn unelma Ihsahnin kanssa työstetystä studioalbumista muuttuisi todellisuudeksi.

– Trivium oli niin pirun kiireinen koko 2010-luvun, että ehdimme valmistella Mrityulle keskimäärin yhden biisin vuodessa. Toisaalta rauhallinen tahti sopi myös Ihsahnille, sillä hänelläkin on ollut kovasti kiireitä oman uransa kanssa, Heafy sanoo. 

– Sitten maailma sulkeutui. Kun kaikki kiertueet peruuntuivat, yhtäkkiä käsissäni oli hirveästi aikaa. Jos muistelen tilannetta ihan konkreettisesti, niin viimeistelin omat osuuteni Rashomon-nimen saaneelle debyyttilevylle koronakaranteenissa vuonna 2021.

Rashomon viittaa vanhaan japanilaiseen tarustoon, ja niin tekee myös projektin virallinen nimi Ibaraki. Mrityu-otsikko joutui siis lopulta väistymään.

– Tässä tullaan erääseen tärkeään käännekohtaan. Tuskailin taannoin Ihsahnille, että olen elänyt melkein koko elämäni Floridan auringon alla enkä voi kirjoittaa uskottavasti tekstejä Odinista, Sleipniristä, Jörmungandrista tai vaikka Lokista.

– Ihsahn sanoi: ”Sinun sukujuuresi ovat Japanissa, ja itäisten maiden tarinat ovat suunnattoman mielenkiintoisia. Miksi et kirjoita niistä?” Tämä huomautus iski tajuntaani kuin leka, ja samalla hetkellä tajusin, että totta helvetissä minun täytyy pureutua Ibaraki-dōjin, Kagu-tsuchin ja muiden japanilaisten taruhahmojen seikkailuihin.

Ei raja-aitoja

Vegard ”Ihsahn” Tveitan on saanut tässä tarinassa jo muutamankin maininnan, mutta silti hänestä ei ole vielä puhuttu tarpeeksi. Kysymys kuuluukin: millainen oli Ihsahnin vaikutus Ibarakin ensilevylle?

– Aivan valtava. Jokainen biisi löysi lopullisen uomansa hänen ansiostaan, sillä hän vaikutti suuresti esimerkiksi lopullisiin sovituksiin. Eikä unohdeta sitäkään, että Ihsahn antoi minulle suoria musiikillisia ideoita ja kehotti käyttämään niitä ”jos siltä tuntuu”. No, tietenkin minusta tuntui siltä, Heafy naurahtaa. 

– Isossa kuvassa täytyy alleviivata Ihsahnin Eremita-albumin [2012] vaikutusta. Se jos mikä on ”black metalia”… Tarkoitan sitä, että Ihsahn teki Eremitalla aivan mitä häntä huvitti, mikä vaikutti minuun suuresti. Jos Emperorin julkaisut räjäyttivät aikoinaan pääni, Ihsahnin soolotuotanto on auttanut minua ymmärtämään hänen musiikillisen neroutensa todellisen laajuuden. Alleviivaan vielä kerran Eremitaa: kun kuulin sen ensimmäisen kerran, päätin hylätä kaikki raja-aidat myös oman ääriprojektini suhteen.

Entä jatko? Julkaiseeko Ibaraki jonakin päivänä toisen albumin?

– Ehdottomasti. Jatkan tiivistä yhteistyötä Ihsahnin kanssa, ja lupaan käsi sydämellä, ettei kakkoslevyn tekemisessä vierähdä kymmentä vuotta, Heafy hymyilee.

– Seuraavan albumin ääriviivoja on jo hahmoteltu, ja tahdomme ottaa mukaan entistä enemmän vaikutteita japanilaisesta kulttuuriperimästä. Olen myös hankkinut shamisenin [japanilainen banjon tapainen kolmikielinen soitin] ja aion opetella soittamaan sitä. Sanottakoon myös, että Ibaraki saattaa tehdä myös keikkoja, mutta suunnitelmat niiden suhteen ovat vielä auki.

Kerropa lopuksi yksi mielenkiintoinen juttu: mikä tekee Ibarakista nimenomaan black metal -projektin? 

– Niin, jos odottaa, että Ibaraki flirttailee tuhansia kertoja tehtyjen Saatana-juttujen kanssa, joutuu toki pettymään, Heafy sanoo.

– Jokainen kuulija saa päättää itse, edustaako Ibaraki mustaa metallia, äärimetallia tai jotakin muuta. Itselleni tämä juttu on kunnioittava kumarrus syvästi rakastamani musiikkityylin suuntaan. Ja kuten jo sanoin: minulle black metal tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että artisti voi tehdä omaa juttuaan ilman yhtäkään kompromissia. Rashomon on juuri sellainen levy.

Julkaistu Infernossa 5/2022.

Lisää luettavaa