Viimeisin tuotoksenne 8 on ulkona. Millainen kiekko on kyseessä?
– Se on kahdeksas albumimme ja sillä on kahdeksan kappaletta, jotka virtaavat sulavasti ilman häiriötekijöitä. Tämä virtaus kuvastaa äärettömyyden symbolia, jonka saat, kun käännät numeron kahdeksan kyljelleen. Sanalla ”kahdeksan” on paljon merkitystä, koska sille ei ole yhtä ainoaa globaalia lausumistapaa vaan se lausutaan joka kielellä hieman eri lailla. Tämä on meidän tapamme rikkoa rajoja, basisti-laulaja-kosketinsoittaja Urlo selventää.
– Levyllä on aiempaa voimakkaampaa energiaa, koska nauhoitimme tällä kertaa yhdessä huoneessa livenä. Teimme myöhemmin muutoksia ainoastaan lauluun, synasoundeihin ja joihinkin ihan pieniin yksityiskohtiin.
– Myös biisien rakenteet ovat hieman erilaisia, ja levy onkin aika monimutkainen rakennelma, vaikka musiikki itsessään on hyvin suoraa. Koko lähestymistapa oli uusi, sillä valmistumisprosessi biisinkirjoituksesta nauhoituksiin oli varmaan uramme pisin.
Edellinen albuminne Ecate (2015) oli menestys sekä fanien että kriitikoiden korvissa. Oliko hankalaa lähteä kasaamaan uutta levyä näinkin onnistuneen julkaisun jälkeen?
– Ei lainkaan, kitaristi-kosketinsoittaja Poia aloittaa puheenvuoronsa. – Jokainen albumi on seurausta siitä, minkä täytyi tulla meistä kulloinkin ulos, ja jokaisen levyn tulee olla jotain erilaista. Kun saamme kiekon valmiiksi, soitamme sitä aikamme keikoilla, ja sen jälkeen rupeamme mietiskelemään, mitä keksisimme seuraavaksi.
Bändinne tunnetaan erityisesti painavista riffeistä. Voisiko olla mahdollista, että tekisitte joskus musiikkia perinteiset bändisoittimet unohtaen?
– Mistäs tuota tietää! Meillä oli taannoin ajatus syntikka-albumista, ja teimmekin joitain kokeiluja, joita voi kuulla esimeriksi Lucifer Songsilla [2005] ja Ecatella. Niillä on muutamia biisejä ilman kitaroita, bassoa ja rumpuja. Olemme todella avoimia kaikenlaisille kokeiluille.
Vuonna 1999 syntyneen Ufomammutin ydinkolmikko on pysynyt samana alusta asti. Mikä on voimakkaan siteenne salaisuus?
– Olemme nykyään aivan kuin veljeskunta, koska olemme soittaneet kolmestaan vuodesta 2005 saakka. Tätä ennen bändissämme kävi neljä kosketinsoittajaa kuuden vuoden aikana, rumpali Vita astuu mukaan.
– En ole koskaan tajunnut yhtyeitä, jotka vaihtavat koko ajan kokoonpanoaan ja säilyttävät nimensä. Olemme Ufomammut, koska me kolme muodostamme tämän bändin. Muussa tapauksessa olisimme jotain muuta, Urlo jatkaa.
Olette aika uniikki tapaus Italian metallikartalla. Kun aloitte soittaa, oliko teillä hankaluuksia saada keikkoja paikallisissa tapahtumissa?
– Todellakin! Se on hankalaa edelleen, Urlo nauraa.
– Asiat ovat kuitenkin muuttumassa hiljalleen, tänne on kasvamassa hieman laajempi ”skene”. Italiaan on ilmaantunut viime aikoina useita uusia bändejä, ja monet niistä ovat todella mielenkiintoisia. Täällä on monia todella erikoisia bändejä. Italialaisina meidän on taisteltava, jotta voisimme murtautua läpi musiikkimaailmassa. Mielestäni se on vain hyvä, koska se ajaa paikalliset muusikot tekemään jotain erilaista.
Julkaistu Infernossa 9/2017.