Europessa vuosina 1986-1992 sekä lyhyesti 1999 soittanut kitaristi Kee Marcello muisteli Music Radarin haastattelussa uransa hurjinta ja ikävintä keikkakokemusta ja kertoi tarinan siitä, kun lavalle lensi käsikranaatti – tai niin muusikko itse aluksi luuli.
”Soitimme festareilla ja joku heitti kranaatin lavalle. Se putosi suoraan eteeni. Se osoittautui savukranaatiksi, mutta se näytti juuri sellaiselta, miltä käsikranaatit kliseisesti ihmisten mielissä näyttävät”, Marcello muistelee ja kertoo jähmettyneensä kauhusta esineen nähtyään.
”Elämäni vilisi silmieni edessä, kunnes joku nappasi sen ja heitti pois. Kyseistä roudaria juhlittiin myöhemmin illalla ja hemmottelimme häntä, koska hän toimi niin rohkeasti. Toki ihmiset lukivat siitä lehdistä ja olivat, että ’Hei Kee, sehän oli vain savukranaatti…’ mutta mistä minä olisin voinut tietää sen siinä hetkessä? Sitä ei voinut tietää pelkän ulkomuodon puolesta. Se oli todella pelottavaa.”
Music Radarin toimittaja tiedusteli myös, onko olemassa jotain myyttiä tai harhaluuloa, jonka Marcello haluaisi itsestään oikaista ja kitaristi keksi yhden Europeen liittyvän.
”Kun liityin bändiin, medioissa oletettiin minun olevan joku nuori sälli, joka pääsi tuurilla mukaan, mutta se oli kaukana totuudesta. Olin tehnyt kulta- ja platinalevyjä jo ennen Europea, olin jo vakiinnuttanut paikkani – ja minua kohdeltiin, kuin olisin ollut joku pojankloppi, joka ilmaantui tyhjästä. Se tuntui epäreilulta kaiken sen jälkeen, mitä olin jo tehnyt.”