”Jos haluaa löytää yhteisen jutun kahden vihollisen välillä, kannattaa koettaa musiikkia tai urheilua” – haastattelussa Orphaned Land

Orphaned Land on löytänyt metallimusiikista sillan, joka yhdistää toisiaan lähtökohtaisesti vihaavat ihmisryhmät. Laulaja Kobi Farhin mukaan israelilaisyhtye haluaa edustaa koko Lähi-itää.

Kuva: Zohar Ron

Orphaned Land tuntui jo 1990-luvun puolivälissä, ensimmäisten julkaisujensa aikaan, kiehtovan erilaiselta metallibändiltä. Yhtye ammensi rohkeasti Lähi-idän, oman alueensa, mittavasta kulttuuriperinnöstä ja oli luomassa musiikkityyliä, jota kutsutaan nykyisin oriental metaliksi. Tänä päivänä Orphaned Land esittää vahvasti progesävytteistä metallimusiikkia, jossa myös folkelementeillä on oma sijansa. 

Orphaned Landin laulaja Kobi Farhi kertoo, että yhtyeensä uudella Unsung Prophets & Dead Messiahs -albumilla otetaan rohkeasti kantaa. 

– Tämä on erittäin vahva protestialbumi, kotoaan Tel Avivin Jaffasta soittava Farhi sanoo. 

– Ihmiset ovat apaattisia sen suhteen, mitä maailmassa tapahtuu. Tavoitteena on ravistella heitä, saada heidät ajattelemaan. 

Albumi pohjautuu vahvasti kreikkalaisfilosofi Platonin kuuluisaan ”luolavertaukseen”, jonka Farhi totesi kuvastavan tämänkin päivän maailmaa. 

– Platon kirjoitti sen 2500 vuotta sitten käsittelemään oman aikansa ihmisiä. Sain huomata hämmästyksekseni, että käyttäydymme yhä samalla tavalla. Olemme tehneet samalla tapaa ihmisille kuten Sokrates, Mahatma Gandhi tai Martin Luther King: olemme tappaneet heidät. Minulla kesti hetken aikaa yhdistää nämä jutut tämän päivän todellisuuteen. Tajusin, että monet tietävät, kuka on Kim Kardashian, mutta he eivät tunne luolavertausta. Tämä kertoo paljon tv:n ja muun median aivopesusta. Ihmisten ei haluta ajattelevan omilla aivoillaan. 

Keitä sitten ovat otsikon unohdetut profeetat ja kuolleet messiaat? 

– Moni ihminen on profeetta, mutta emme tunnista heitä sellaisiksi. George Orwell, Aldous Huxley tai Platon kirjoittivat juttuja, joiden takia he käytännössä olivat profeettoja, mutta emme pidä heitä sellaisina. Meille profeetta on joku Raamatussa esiintyvä tyyppi, jolle Jumala puhui. Kuolleet messiaat taas viittaa ihmisiin, jotka yrittävät muuttaa maailmaa ja jotka me tapamme. Vallankumouksellisiin ihmisiin, jotka päätyvät kuolemaan. Tämä on selvä kaava. Olemme jumissa, koska profetia toteuttaa itsensä kerta toisensa jälkeen. Kaikki elämässä menee eteenpäin, tiede ja muu, mutta ihmisyys itsessään jumittaa samassa paikassa. 

Sodan ja konfliktin varjossa 

Orphaned Landistä on vaikea puhua ottamatta esille heidän kotimaataan Israelia. Kyseessä ei ole vain yhtye, joka pyrkisi parhaansa mukaan kuulostamaan länsimaisilta esikuviltaan, vaan Israel ja koko Lähi-itä kuuluu sen musiikissa selvästi. Bändin saavuttama asema Lähi-idän metallin lähettiläänä taas on huomattava etenkin siksi, että yhtye on kotoisin eräästä alueen kiistanalaisimmista maista. 

Siinä missä tavalliset bändit voivat puhua haastatteluissaan levynteosta, tuottajista ja kiertueiden rider-listoista, Orphaned Land saa kertoa näkemyksiään Jerusalemin jakautumisesta, laittomista siirtokunnista ja Palestiinan itsenäistymishankkeesta. 

Elämä tämän päivän Israelissa on Farhin mukaan monella tapaa hyvin rankkaa – siitä huolimatta, että Orphaned Landin jäsenten voisi juutalaisina ajatella edustavan maan väestön hyväosaisia. 

– Vuoropuhelu ihmisten välillä on usein hyvin heikkoa, eivätkä he ole kovin kärsivällisiä. Poliitikkomme eivät ole kaksisia ja vievät usein asioita väärään suuntaan. Mutta tällaista se on tavallaan aina ollut. Olemme aina eläneet sodan ja konfliktin varjossa, joten meille tämä on arkipäivää. 

Lähi-idän aiheiden käsittely mediassa on usein hyvin kärjistettyä. Israel–Palestiina-konflikti on esillä jatkuvasti. Kobi Farhi toteaa, ettei hän halua valita puolta, sillä kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta. Hän haluaa vain rauhaa ja ihmisten kärsimyksen loppuvan. 

Farhi kokee, että aiheen käsittely kansainvälisessä mediassa on hyvin yksipuolista. 

– Sanon heti kärkeen, että Israelissa tapahtuu pahoja juttuja koko ajan, tämä ei todellakaan ole mikään ihannevaltio. Mutta pahoja juttuja tapahtuu monessa muussakin paikassa. Israelia kohtaan ollaan helposti hyvin aggressiivisia, ja se saattaa johtua jopa alitajuisesta tai salatusta antisemitismistä. En haluaisi heiluttaa antisemitismikorttia, okei? Mutta jos tarkastelee esimerkiksi YK:n raportteja, yli 80 prosenttia niistä liittyy Israeliin. Minä olen, että ihanko totta, eikö missään muualla tapahdu pahoja juttuja? 

Vaikka Farhin näkemyksessä saattaa olla osittain kyse perspektiiviharhasta – ainakin suomalaisessa mediassa saa nähdä alituiseen uutisia ikävistä tapahtumista muuallakin maailmassa – on mielenkiintoista, että juuri Israel–Palestiina-konflikti herättää ihmisissä vahvoja tunteita. 

– Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti ei ole niin suuri kuin Syyriassa, se ei ole niin suuri kuin konflikti Irakissa, se ei ole niin suuri kuin sunnien ja shiiojen välinen konflikti eri paikoissa islamilaisessa maailmassa. Ihmiset ottavat silti aina esiin Israelin ja Palestiinan. Uskon sen johtuvan siitä, että olemme juutalaisia. On inhottava sanoa niin, mutta jos löydät jonkin muun syyn, kerro ihmeessä. 

– Tai jos lehdistö osaa selittää, miksi Israelista puhutaan samalla kun ikäviä juttuja tapahtuu myös Afrikassa, Intiassa, arabimaailmassa… Tiedätkö esimerkiksi millaista on olla homoseksuaali arabimaailmassa? Puhuuko media siitä? Tiesitkö, että kun nainen raiskataan arabimaassa, hänen täytyy mennä naimisiin raiskaajansa kanssa? Puhuuko media siitä? Puhuuko media ihmisoikeusloukkauksista arabimaailmassa? Myönnän, että täälläkin tapahtuu kamalia asioita, mutta miksi pakkomielle Israelista?

Musiikki siltana

Orphaned Land on joka tapauksessa juutalaisten muodostama yhtye, jolla on, yllättävää kyllä, merkittävä fanikanta muslimimaissa. Ihmiset, jotka on jo lapsena kasvatettu vihaamaan toisiaan, ovat löytäneet yhteisen kielen musiikista. Melkoista metalliveljeyttä.

– Musiikki on silta. Voi vaikkapa löytää kaksi vihollista, jotka vihaavat toisiaan, mutta molemmat pitävät Iron Maidenistä. Sitten heidän välillään on heti yhdistävä tekijä. Jos haluaa löytää yhteisen jutun kahden vihollisen välillä, kannattaa koettaa musiikkia tai urheilua. Mutta urheilu on kilpailua, musiikki taas puhdasta rakkautta. Olemme toki israelilaisia ja olemme juutalaisia, mutta olemme aina mieltäneet itsemme nimenomaan bändiksi Lähi-idästä. Olemme aina edustaneet kaikkia ihmisiä. Emme ole ikinä valinneet puolia konfliktissa, emme ole ikinä sanoneet, tai edes ajatelleet, että israelilaiset ovat hyviä ja arabit pahoja. Olemme aina halunneet edustaa koko Lähi-itää. Tämän vuoksi myös arabi- tai muslimihevarit voivat löytää itsensä musiikistamme.

– Yksi syy siihen, että olemme menestyneet arabimaissa, on siinä, että metallibändillä on helpompaa Israelissa kuin niissä. Meillä on täällä vapaus, jota arabeilla ei valitettavasti ole, ja arabifanit pystyvät kommunikoimaan kanssamme. Kotimaassaan heillä voi olla ongelmia jo pitkien hiusten vuoksi. Jos arabifani tulee vaikka Wackeniin, hän voi puhua Orphaned Landistä bändinä joka tulee hänen kotiseuduiltaan. Me emme ole vain israelilaisia tai juutalaisia varten, olemme kaikkia varten. Myös muslimeja, arabeja ja kaikkia muita.

Käytännön tasolla Orphaned Landin suhde arabifaneihinsa on täynnä ongelmia.

– Koska olemme israelilaisia, emme voi matkustaa useimpiin arabimaihin. Emme siis voi esiintyä livenä monille faneillemme, mutta olemme yhteydessä heihin muuten. Ja joskus tosiaan joku fani arabimaista saattaa tulla katsomaan meitä vaikkapa Eurooppaan, mikä on todella hienoa.

Stereotypioita vastaan

Lähi-idän metalliskene kasvaa koko ajan ja yhtyeitä tulee likipitäen alueen kaikista maista. Olosuhteet bänditoiminnalle vaihtelevat eri maissa suuresti, mutta soittamisen halu on vahva. 

Orphaned Land on tukenut Lähi-idän nousevia metallibändejä esimerkiksi ottamalla niitä mukaan kiertueilleen. Luulisi, että kun elää kuukauden samassa kiertuebussissa toisten ihmisten kanssa, heidät näkee enemmänkin yksilöinä kuin viiteryhmänsä edustajina. Jos joku on mainio seuramies pitkillä bussimatkoilla tai jonkun kuorsaus häiritsee, on samantekevää, onko tämä henkilö juutalainen, muslimi tai ateisti.

– Aivan. Olemme olleet kiertueella palestiinalaisen, jordanialaisen ja tunisialaisen bändin kanssa, ja ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Olemme ottaneet heidät mukaan voidaksemme osoittaa, että kiertuebussissa tulemme kyllä toimeen. Kiertueen päätyttyä olemme hyvästelleet ystävämme tippa silmässä. Olemme todistaneet kerta toisensa jälkeen, että se, mitä poliitikot yrittävät kertoa meille, on hevonpaskaa. Voimme tulla keskenämme toimeen mainiosti.

Ylipäätään ihmisistä muodostuu totuudenmukaisempi kuva, jos heidän kanssaan on henkilökohtaisessa kontaktissa.

– Niin. Ihmisillä on mielipide kaikesta, vaikka heillä ei olisi asiasta minkäänlaista omakohtaista kokemusta tai tietoa. Mustilla ihmisillä on mielipide valkoisista, valkoisilla mustista, heteroilla homoista ja lesboista. Juutalaisista on ollut aina olemassa tietty stereotyyppi, sen takia holokaustikin tapahtui. Muslimeista on stereotyyppi terroristeina, vaikka maailman muslimeista terroristeja on alle yksi prosentti. Ihmiset muodostavat stereotyyppejä sen perusteella, mitä he kuulevat, tai yhden huonon kokemuksen pohjalta. Se kertoo ihmisten typeryydestä. Pelot ja ennakkoluulot perustuvat usein juuri tietämättömyyteen.

Metallimusiikki käsittelee usein kielteisiä tunteita. Orphaned Land on kuitenkin yhtye, joka haluaa antaa ihmisille toivoa.

– Ei se minusta nyt niin ihmeellistä ole. Musiikki on olemassa sitä varten, että sen avulla voi kertoa mitä tuntee. Musiikista voi saada lohtua ja toivoa. Samoin hyvistä sanoituksista, kun joku pukee sanoiksi sen, mitä itse tuntee ja ajattelee. Jos riitelee jonkun kanssa samasta aiheesta, voi soittaa biisin. On toki upeaa, jos voimme antaa ihmisille toivoa Lähi-idässä ja muualla maailmassa. 

Protestiyhtye

Farhi toteaa, että Orphaned Landin musiikillisia hengenheimolaisia ovat esimerkiksi suomalaiset folk metal -yhtyeet. Siksi hänen mukaansa onkin sääli, ettei bändi ole tunnetumpi Suomessa.

– Suomi vaikuttaa hienolta maalta. Meillä on siellä paljon kavereita, kuten Amorphisin tyypit ja Ensiferum, jonka kanssa olemme kiertäneet. Myös keikkamme Tuskassa vuonna 2014 oli mahtava kokemus. Kun tulimme Suomeen, oli aurinkoinen päivä. Tulen itse aurinkoisesta maasta, mutta Suomessa aurinko on käsittääkseni harvinaisempi juttu, joten ihmiset tosiaan nauttivat siitä. Ja sitten keikkamme ajan satoi koko ajan vettä! Tapasimme mahtavia ihmisiä ja meillä oli mahtava yleisö.

Tämä jutustelu, kuten niin moni muukin Orphaned Land -haastattelu, on mennyt hyvin pitkälti Lähi-idästä ja politiikasta keskustellessa. Näihin aiheisiin ei törmää usein rockbändien haastatteluissa.

Toivotko sinä, Kobi Farhi, koskaan että olisit ihan tavallisessa rokkibändissä ja voisit puhua haastatteluissa kiertuebussissa pidettävistä bileistä?

– En, en Orphaned Landin kanssa, mies sanoo ja nauraa.

– Orphaned Land on minusta protestiyhtye. Sanon aina, että jos heräämme huomenna uuteen maailmaan ja kaikki ongelmat ovat hävinneet, niin mihin meitä enää tarvitaan. Se olisi Orphaned Landin loppu. Kirjoitan tässä bändissä siitä, mihin olen turhautunut, ja jos en joskus ole enää turhautunut, voin perustaa vaikka bilebändin. Yksi elämän kauniista asioista on, että biisit tuntuvat usein kipeiltä ja surullisilta, koska ne heijastavat todellisuutta. Jos tietäisin, etteivät lapset tee kuolemaa ja ihmiset kärsi, voisin vaikka alkaa opettajaksi. Ei tarvitsisi olla enää muusikko. 

Julkaistu Infernossa 2/2018.