”Jos uusi levymme on mestariteos, niskaan kaatuu hieman paineita, sillä seuraavaksi meidän pitää tehdä vielä parempi!” – haastattelussa Arch Enemy

Kitaristi Michael Amottin johtama Arch Enemyn käytti Deceivers-levyyn valtavasti voimavaroja, sillä aikomuksena oli valmistella bändin uraa määrittävä mestariteos. Tuliko Deceiversistä sellainen?

25.09.2022

Arch Enemyn kitaristi ja biisintekijä Michael Amott istuu Sony Musicin Berliinin-konttorin ylimmästä kerroksesta löytyvässä tilavassa ja valoisassa kokoushuoneessa. Pitkän linjan metallimuusikko on saapunut Saksaan tekemään haastatteluja, sillä hänen yhtyeensä Arch Enemy julkaisee uuden Deceivers-studioalbumin elokuun alkupuoliskolla. 

Varsin harvalla taiteilijalla on instrumentti mukana myös haastattelutilanteessa, mutta Michael Amott ei olekaan ihan tavallinen kaveri. Klassista Gibson Flying V -mallia mukaileva nimikkokeihäs, Dean Guitarsin valmistama Michael Amott Tyrant näyttää komealta isäntänsä sylissä myös lavan ulkopuolella.

Hypätään tilanteesta suoraan aasinsillalle, sillä niin K. K. Downing kuin Michael Schenker lukeutuu Amottin suurimpien vaikuttajien joukkoon. Viime aikoina mainittu kaksikko on kiistellyt siitä, kumpi toi Flying V -mallin heavy metal -maailmaan ensimmäisenä. Tai no, ainakin muutama metallimusiikkiin keskittyvä nettisivusto on varma tällaisen kiistan olemassaolosta.

Michael, kertoisitko meille todellisen asiantuntijan näkemyksen tästä asiasta?

– Itse asiassa se originaali tyyppi taisi olla… Michael Amott! Hah hah!

Hersyvä nauru kertoo, ettei mies ole kovin tosissaan.

– Mutta joo, kummalle kunnia oikeasti kuuluu. Vai oliko kyseessä joku ihan muu? Uskon tietäväni aiheesta keskivertoihmistä enemmän, mutta en uskalla pistää päätäni pantiksi kenenkään puolesta.

Samassa Arch Enemyn kanadalainen laulaja Alissa White-Gluz astelee huoneeseen. Hänen edellinen haastattelunsa on hieman venähtänyt, ja solisti pahoittelee vuolaasti muutaman minuutin myöhästymistään. Sitten päästäänkin jo asiaan. Tai ainakin melkein.

– Sinähän olet suomalainen? Nykyinen monitorimiksaajamme Paavo Kurkela on myös Suomesta. Hän tekee pirun hienoa duunia!

Arch Enemyn monitoripöydän äärellä oli pitkään hiljaista, mutta huhtikuun puolivälissä tiskin valot syttyivät viimein uudelleen.

– Teimme Amon Amarthin kanssa pitkän Euroopan-kiertueen loppuvuodesta 2019, ja viimeinen keikka tapahtui Amsterdamissa joulukuun puolivälissä. Jos joku olisi silloin ennustanut, ettemme pääse nousemaan lavalle kahteen ja puoleen vuoteen, olisin pitänyt puhujaa täysin seonneena… Niin kuitenkin tapahtui, sillä seuraavan kerran Arch Enemy esiintyi Arizonan Tempessä huhtikuussa 2022, White-Gluz sanoo.

– Mennyt ajanjakso opetti ainakin sen, että ihminen on sopeutuvainen olento. Muistan elävästi, kun puhuin ystäväni Cristina Scabbian [Lacuna Coil] kanssa maaliskuussa 2020. Pohjois-Italia oli juuri sulkeutunut ja Cristina kuvaili Milanon muuttuneen aavekaupungiksi. En oikein pystynyt kuvittelemaan autiota Milanoa tai sitä, että rakas kaveri on yhtäkkiä lukittu neljän seinän sisälle… No, ei mennyt kauankaan, kun Montrealin tilanne oli melkein samanlainen!

Mainitsit Tempen-keikan. Miltä teistä tuntui viisi minuuttia ennen lavalle kipuamista?

– Suunnilleen siinä vaiheessa alkoi oikeasti tuntua siltä, että hemmetti, tämä USA:n-kiertue – tai ainakin tämä yksi keikka – todella toteutuu, Amott huokaisee.

– Oma elämäni on ollut levyjen tekemistä ja rundaamista 90-luvun taitteesta asti. Alkuvuodesta 2020 kaikki muuttui hetkessä, ja voin kertoa, että se tuntui vähemmän hyvältä. Kun pandemiatilanne oli sekasortoisimmillaan, mieleen nousi se kaikista pahin ajatus: ovatko bändihommat nyt ohi? Olen kuitenkin vasta reilut viisikymppinen enkä osaa tehdä mitään muuta… Hah hah!

– Mutta palatakseni kysymykseesi… Juuri ennen keikkaa jännitti aika tavalla, mutta fiilis oli samalla aivan katossa. Sitten nousimme lavalle ja aloin ihmetellä, mitä sillä oikein pitikään tehdä. Mihin Sharlee [D’Angelo, basso] liikkuu seuraavan riffin aikana. Mihin Alissa juoksee kertosäkeen aikana. Ja niin edelleen… Rutiini oli ensin pahemman kerran hukassa, mutta jo parin keikan jälkeen homman punainen lanka alkoi löytyä.

White-Gluzin lavaesiintyminen on aina ollut erittäin energistä. Miten esiintymiskunto pysyi yllä pitkän tauon aikana?

– Lenkkeilin, kävin kuntosalilla ja niin edelleen. Kun kiertue alkoi sitten oikeasti lähestyä, treenasin ahkerasti koko settiä kotistudiossa − siis jo ennen varsinaista koko bändin harjoitusrupeamaa.

– Ja arvaapa mitä? Kun rundin ensimmäinen konsertti oli vanhentunut muutaman biisin verran, olin jo aivan puhki. Olin todellakin unohtanut sen, ettei kovakaan treenaaminen vastaa oikeaa keikkakokemusta. No, selvisin kuin selvisinkin debyyttivedosta, ja muutaman illan jälkeen rutiini oli palannut lähes entiselle tasolle. Se tuntui mahtavalta!

Oma lukunsa

Mennään tuoreeseen musiikkiin. Arch Enemyn uusi albumi Deceivers on monikansallisen orkesterin yhdestoista studiokokonaisuus, joka on ehtinyt osoittautua Infernon edustajan suorittamassa tehokuuntelussa yhdeksi Arch Enemyn mittavan uran parhaista levytyksistä.

– Deceiversin syntytarina on tietenkin aivan oma lukunsa bändin diskografiassa, Amott huokaa. 

– Alkuvuodesta 2020 lähdin Danielin [Erlandsson, rumpali] kanssa pariksi viikoksi Meksikoon. Tarkoituksena oli katsoa uusien biisien aihioita, ja niin myös tapahtui. Kun sitten palasimme kotiin, meillä oli Deceiversin alustava runko käsissä. No, sitten koitti maaliskuu ja koko maailma meni kiinni nopealla aikataululla. Tämä tarkoitti toki myös sitä, että kaikki suunnitelmat lensivät roskakoriin.

– Kun alkujärkytys jäi taakse ja oma toimintakyky palasi, yritin katsoa tilannetta positiivisten lasien läpi. Arch Enemy on paahtanut neljännesvuosisadan ilman sen kummempia taukoja, ja olen haaveillut jo pitkään, että pääsisimme kerrankin tekemään levyn ilman deadlinea. Olin täysin vakuuttunut, että sellaisessa tapauksessa me tulisimme valmistelemaan ehdottoman mestariteoksen.

Ja nyt unelma muuttui todeksi?

– Kyllä. Tajusimme keväällä 2020, että maailmanlaajuinen pandemia ei mene ohi hetkessä tai kahdessa ja päätimme tehdä uuden levyn kaiken mahdollisen ajan kanssa. Niin sitten tapahtuikin. Kirjoitin biisejä kaikessa rauhassa ja lähetin demoja muille yhtyeen jäsenille yksi kerrallaan. Yksi ensimmäisistä todellisista onnistumisista oli biisi nimeltä House of Mirrors, ja se aukaisi monia portteja muulle levylle.

Miten vaikkapa Handshake with Hell syntyi? Kappale on yksi albumin kohokohdista ja sen puhtaat lauluosuudet toimivat todella hienosti.

– Olen samaa mieltä, ja siksi siitä tulikin Deceiversin avausraita, Amott sanoo.

– Handshake with Hell muuttui sävellystyön aikana ihan kivasta helvetin hyväksi. Kun lähetin varhaisen demon muille yhtyeen jäsenille, pre-choruksessa ei ollut laulua lainkaan. Sitten Alissa lähetti takaisin oman näkemyksensä, ja olin kuin puulla päähän lyöty. Että mitä ihmettä, nythän tämä lähtee todelliseen lentoon.

White-Gluz nappaa puheenvuoron.

– Kun tutustuin Handshake with Hellin demoon, pre-chorus tuntui toistuvan monta kertaa. Mietin samalla kappaleen sanoituksia, ja yhtäkkiä mieleen nousi ajatus puhtaasti lauletusta pre-choruksesta. Kokeilin ideaa ja se tuntui toimivan hyvin… Kun sitten myöhemmin esittelin idean bändikavereille, minua kieltämättä jännitti aika tavalla, mutta onneksi muut tuntuivat diggailevan siitä saman tien. 

Kaikki kunnia esimerkiksi edelliseltä Will to Power -levyltä (2017) löytyvän Reason to Believen puhtaille lauluosuuksille, mutta kyllähän Handshake with Hell nousee aivan eri tasolle.

– No, Reason to Believe oli enemmänkin jonkinlainen ”death metal -balladi”, kun taas Handshake with Hell on vanhan liiton metallibiisi. Ei tule varmaankaan kovin isona yllätyksenä, etten oikein pidä balladeista, White-Gluz naurahtaa.

– Erityisen ylpeä olen Handshaken loppupuolen ”fool me once and I’m numb / twice and I’m dumb” -osuudesta. Haimme siihen kohtaan ”gregoriaanisen kuoron usvaista tunnelmaa”, ja lopputulos miellyttää minua suuresti.

Kaikki kärsivät

Jos Michael Amott on ollut Arch Enemyn musiikin ehdoton päällepäsmäri, sanoitusvastuu on aina jakautunut myös laulajille. Alissa White-Gluz on ollut mukana pian kymmenen vuotta, ja Deceiversillä hän ottaa yhä suurempaa roolia tekstittäjänä.

– Pysytään vielä Handshake with Hellin maailmassa. Sen teksti liittyy vahvasti pariin viime vuoteen, mutta kirjoitan aiheesta toki vertauskuvallisella ja metaforisella tasolla, White-Gluz aloittaa.

– Kappale käynnistyy varsin toiveikkaalla lauseparilla ”collective consciousness / synapses between us” viitaten pandemian alkuaikoihin. Koko maailma upposi yhtäkkiä samaan liemeen ja ihmiskunnasta tuntui löytyvän kollektiivista tahtoa taistella uutta virusta vastaan. Mutta ei mennyt aikakaan, kun itsekkyys ja muut ihmisrodulle tyypilliset piirteet alkoivat nostaa rumaa päätään… Ja niinpä myös tekstin sävy muuttuu täysin: ”Fools never cease to amaze / keep digging your grave.”

Albumille otsikon tarjonnut Deceiver, Deceiver -kappale taas on Amottin käsialaa myös tekstinsä puolesta. Biisin nimi kertoo kappaleen aihepiiristä kaiken oleellisen.

– Se on musiikillisesti varsin rankka biisi, ja sanoitus etenee samoissa tunnelmissa. Teksti ei kerro yhdestä luopiosta tai pettäjästä vaan kaikista niistä kusipäistä, joihin olen vuosien aikana törmännyt, Amott irvistää.

– Kappale on malliesimerkki aggressioiden purkamisesta kirjoittamisen kautta. ”Accept the applause you king of whores / this is your grand finale” -rivit eivät välttämättä nostata hymyä kuulijan huulille, mutta tällaisten juttujen uloskirjoittaminen on aivan älyttömän hauskaa ja puhdistavaa.

– Kun Deceiver, Deceiverin teksti valmistui, sain idean myös levyn visuaalisesta ilmeestä. Albumin etukansi näyttää jonkinlaiselta teatteriesityksen mainosjulisteelta ja siinä näkyvät hahmot kuvaavat ihmisten moninaisia kasvoja. Kenen tahansa ilme voi näyttää sinänsä ystävälliseltä, mutta maskin takaa löytyvä todellisuus on jotakin aivan muuta. Esimerkiksi nyt, sosiaalisen median kultakaudella, ihmisten aidon minän löytäminen voi olla todella vaikeaa.

Deceivers päättyy sanoitustensa puolesta varsin inhorealistisissa merkeissä: Exiled from Earth vie kuulijan maailmaan, jossa toivon viimeisetkin rippeet alkavat hävitä.

– Teksti kertoo ilmastokriisistä ja sen liitännäisistä. Kaikki tutkimukset kertovat kiistattomasti, että kulutustottumusten pitäisi muuttua, mutta eiväthän kokonaiset valtiot, valtavat yritykset tai edes yksilöt ole valmiita tinkimään yhtään mistään. Katsokaa uudenlaisia myrskyjä, palavaa Australiaa ja Kaliforniaa tai tulvivaa Keski-Eurooppaa… Kaikki merkit ovat silmiemme edessä, mutta ihminen kuvittelee silti olevansa tämän pallon kuningas, White-Gluz tuhahtaa.

– Exiled from Earth kertoo tulevista, luontoäidin kuoleman jälkeisistä ajoista. Niistä hetkistä, kun Floridassa on liian kuumaa ja Quebec on jo uponnut veden alle. Silloin on oikeasti liian myöhäistä itkeä.

Jos sinusta tulisi planeetan kuningatar ja voisit tehdä mitä haluat, mistä aloittaisit?

– Lopettaisin itsekkyyden. Kun ihmiset ajattelevat vain omaa napaansa, kaikki muut kärsivät. Toki tämä on karrikoidusti sanottu, mutta ymmärrät varmaan tarkoitusperäni. 

– Kieltäisin tietenkin tehotuotannon, sillä eläinten kiduttaminen ja syöminen pitää lopettaa. Myös fossiilisten polttoaineiden käyttäminen loppuisi, ja ihmiskunta siirtyisi hyödyntämään tuuli- ja aurinkoenergiaa. 

– Mitäpä muuta? Voi, listasta tulisi todella pitkä! Tietenkin kaikki tuotteet pitäisi tehdä kestäviksi. Maapallo ei jaksa kantaa loputtomiin sitä taakkaa, kun ihmisten täytyy ostaa uusi mobiililaite joka vuosi… Mutta minkäpä teet, kun maailmanjärjestys on rakennettu sellaiseksi, ettei bisnes pyöri, mikäli kulutushyödykkeet ovat liian hyviä. Mikä iso yritys uskaltaa ottaa ensimmäisen radikaalin askeleen oikeaan suuntaan? Ei yksikään, sillä joku toinen kerää sitten voittopotin. Ihmiskunnan toiminnan pitäisi muuttua radikaalisti, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.

Näihin aiheisiin ainakin etäisesti liittyen: koetko viitisen vuotta sitten käynnistyneen metoo-kampanjoinnin tehneen maailmasta paremman paikan?

– Varmasti… Mutta miten paljon se näkyy vaikka minun elämässäni? Enpä tiedä. Jos olemme saapuneet kiertueella johonkin uuteen kaupunkiin ja haluan lähteä pitkälle kävelylenkille, voinko mennä yksin? En tietenkään. Jos en saa mukaani jotakin kiertuehenkilökunnan miespuolista jäsentä, en uskalla lähteä mihinkään. Pelko voi olla turha, mutta pelkään silti. Mitä se kertoo tästä maailmasta? 

Uusia tuulia

Mennäänpä sitten Deceiversin varsinaisen valmistelu-urakan äärelle. Kun uusi kappalemateriaali oli viimein valmiina, yhtye ryhtyi nauhoituspuuhiin. Paitsi eräs bändin jäsen: kitaristi Jeff Loomis ei päässyt paikan päälle lainkaan, sillä hän asuu Yhdysvalloissa.

– Kaikkien lupien piti olla kunnossa, mutta Jeff ei sitten päässytkään matkustamaan Eurooppaan, Amott tuhahtaa.

– No, hän nauhoitti soolo-osuutensa Amerikassa, eikä siitä onneksi koitunut sen suurempia ongelmia. Mutta en halua ajatella sitä vaihtoehtoa, että Alissa olisi jäänyt jumiin Kanadaan… Huh huh!

– Nousin lennolle kohti vanhaa mannerta alkuvuodesta 2021, minun oli määrä matkustaa Ruotsiin Saksan kautta, White-Gluz kertoo.

– Kun kone sitten laskeutui, matkassa oli aika reilusti tuuria. Jos käsitin oikein, rajavirkailija ei olisi saanut päästää minua maahan, mutta kuinka ollakaan, tämä henkilö sattui olemaan Arch Enemyn musiikin ystävä. Kerroin tulevani tekemään uutta levyä, ja sen jälkeen rajat aukesivat. Pelästyin kuitenkin sen verran, etten lähtenyt kotiin, vaikka levytyssessiot olivat ohi jo keväällä 2021. Kuvasimme esimerkiksi singlebiisien videoita vasta saman vuoden syksyllä, ja olin koko sen ajan Euroopassa, erossa perheestäni ja ystävistäni. Kaiken kaikkiaan reissu venähti noin kahdeksan kuukauden mittaiseksi!

Deceivers nauhoitettiin Ruotsissa ja Tanskassa, ja varsinaisena pääkallonpaikkana toimi studiovelho Jacob Hansenin kipparoima Hansen-studio Tanskan länsirannikolla.

– Jens Bogren miksasi pari edellistä Arch Enemy -levyä, mutta tällä kerralla päätimme haistella uusia tuulia. Jacob Hansenin nimi on noussut esiin tuon tuostakin viime vuosien kuluessa, ja päätimme ryhtyä yhteistyöhön hänen kanssaan, Amott kertoo.

– Tähän liittyy eräs hauska juttu. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut Jacobia, mutta itse asiassa me olimme kirjeenvaihdossa jo 90-luvun taitteessa. Soitin silloin Carnagessa ja Jacob oli Invocator-yhtyeen jäsen. Minähän olen edelleen aivan hullu metalli-intoilija ja seuraan somessa kaikenlaisia ”täältä löydät vanhojen underground-keikkojen julisteita” -tilejä, mutta Jacob tuntuu päässeen hieman paremmin klassisten aikojen ja nostalgisten muistojen yli… Hah hah!

Millaista Hansenin kanssa työskenteleminen oli?

– Todella hienoa. Häntä ei todellakaan ole kehuttu turhaan, kitaristi hymyilee.

– Parasta koko hommassa oli se, että Jacob sekä äänitti että miksasi Deceiversin. Jens teki tietysti hyvää työtä miksausten kanssa, mutta onhan se aivan erilaista nauhoittaa levyä sellaisen kaverin kanssa, joka pitää käsissä koko pakettia, White-Gluz jatkaa.

– Kun purkitimme esimerkiksi lauluosuuksia, pystyimme miettimään saman tien myös miksausratkaisuja. Tästä oli valtavasti apua esimerkiksi silloin, kun jokin kohta vaati useampia päällekkäisiä lauluraitoja. Toivon mukaan teemme Jacobin kanssa myös seuraavan albumin!

Hullu paikka

Deceivers valmistui hyvissä ajoin vuonna 2021. Viimeistelty levy on siis odottanut oikeaa julkaisuhetkeä jo varsin pitkään, ja teoksen pääarkkitehti Michael Amott on ehtinyt saada siihen hieman etäisyyttä. Kysymys kuuluukin: onko Deceivers Arch Enemyn mestariteos?

– Vaikka tämän sanominen on kliseistä, niin minun pitää luovuttaa lopullisen tuomion vasara fanien käsiin. He päättävät näistä asioista, kitaristi sanoo.

– Se lienee fakta, että Deceivers on Arch Enemyn tähän asti monipuolisin levykokonaisuus, toteaa puolestaan laulaja. 

– Olemme lohkaisseet levyltä jo useita singleraitoja, ja fanit ovat varmasti huomanneet, miten hemmetin erilaisia biisejä ne ovat toisiinsa nähden. Kun koko levy saapuu kuulijoiden keskuuteen, musiikillinen spektri laajenee vielä muutaman piirun verran. 

Kitaristi nappaa taas puheenvuoron.

– Niin, kyllähän oma mielipiteeni on, että Deceiversistä tuli aivan helvetin hyvä albumi. Ja jos tämä on Arch Enemyn mestariteos, niskaan kaatuu hieman paineita, sillä sittenhän meidän pitää tehdä seuraavaksi vielä parempi mestariteos!

– Tajusin Deceiversin työstämisen äärellä senkin, että rakastan deadlineja. En enää koskaan tahdo tehdä levyä tällaisella open end -mentaliteetilla, jossa albumia väännetään niin kauan kuin huvittaa. Työskentely yksinkertaisesti edistyy aivan eri tahdilla ja tavalla, kun kaikki tietävät yksiselitteisesti, että levyn pitää olla sataprosenttisen valmis tuona päivänä ja seuraava rundi alkaa tuolla päivämäärällä.

Nyt aikataulut ovat jo tiedossa ja Arch Enemyn seuraava kiertue alkaa elokuun alkupuolella. Bändi käy aluksi ”lämmittelemässä” muun muassa Wacken Open Airissa, mutta sitten luvassa onkin jo keikka Turun Knotfestissä.

– Soitamme samana päivänä Nightwishin kanssa, siitä tulee mahtavaa. Kiersimme Nightwishin kanssa ympäri Eurooppaa joitakin vuosia sitten, ja se oli eräs parhaista rundeista koskaan, Amott muistelee.

– Täytyy myöntää, että olin ennen tuota kierrosta hieman huolestunut. Pohdin etenkin sitä, olemmeko me liian rankkoja Nightwishin faneille ja joudummeko soittamaan puolityhjille areenoille… No, olivatpa ne illasta toiseen paikalle tulleet ihmiset sitten Nightwish-diggareita tai jotakin muuta, niin ainakin he tulivat joka ilta paikalle ajoissa. Katsomot olivat aina täynnä ja nyrkkimeri kohosi kohti taivasta tuttuun tapaan. Nightwish-kiertueen suurin opetus taisikin olla, että vaikka Arch Enemyn materiaali on niin musiikin kuin laulun osalta varsin tanakkaa, mitään varsinaisia suosion rajoja ei ole. Olen vakuuttunut siitä, että meistä voi tulla vielä paljon suurempia tulevaisuudessa.

Suomen virallisen listan ykkösenä on nähty menneinä vuosina Children of Bodomin kaltaisia varsin rajuja paahtobändejä, mutta eipä jäänyt Arch Enemyn ykköstilakaan kauaksi Will to Powerin aikoihin. Kirkastuukohan hopea tällä kerralla kullaksi, kun Deceiversin ensimmäisen viikon listasijoitus selviää vähän ennen Knotfest-keikkaa? 

– Olemme kolkutelleet kärkisijoja muutamissa maissa joitakin kertoja, mutta muistini mukaan Arch Enemy ei ole koskaan noussut ykköseksi yhdenkään maan albumilistalla… Lienee siis sanomattakin selvää, että paalupaikka olisi aivan suurenmoinen juttu, Amott hymyilee.

Julkaistu Infernossa 6/2022.

Lisää luettavaa