Yhdysvaltain death metal -skenen veteraani Kam Lee pistäytyi taannoin Soundterrorin haastateltavana, jossa mieheltä kyseltiin muun muassa Deathin alkuajoista. Haastattelijaa kiinnosti, millaista oli työskennellä Chuck Schuldinerin kanssa 80-luvun alussa.
– Olimme pentuja, joten tunsin hänet vain teini-ikäisenä. En siis osaa sanoa, millainen hän oli aikuisena. Me vain pidimme hauskaa ja soitimme autotallissa.
Kysymykseen siitä, miksi hän lähti Deathista, Lee vastaa:
– Chuck kenkäisi minut ulos, koska yritin saada häntä tapailemaan erästä tyttöä.
Lee kertoo löytäneensä oman laulutyylinsä vaiheittain.
– Vaihtelimme kasetteja, ja aluksi vaikutteita tuli sieltä täältä. Possessedilla oli minulle suuri merkitys. Kanadasta tuli Sacrifice. Sitten Chicagon Paul Speckman, ja merten takaa varhainen Hellhammer. Ja Venom.
Lue myös: Death metal -konkari Master juhlistaa 40-vuotista uraansa ep:llä – koko julkaisu kuunneltavissa
– Yritin yhdistellä näitä kaikkia. Alaikäisenä sitä vain huutaa sekä on angstinen ja vihainen.
– Jossakin vaiheessa totesin, etten halua kuulostaa keneltäkään muulta, vaan löytää oman ääneni. Mietin, mikä on alkukantaisin asia, jonka tiedän. Ja minulle luonnollisin karvoja nostattava asia olivat isot koirat.
– Kasvoin rottweilereiden ja pitbullien kanssa. Kaikkein pelottavinta oli 14-vuotiaana olla neljän-viiden rotikan keskellä ruokinta-aikaan. Kun ne näkivät ruokakupin, ne kaikki alkoivat murista matalaa murinaa, ja se kyllä nostatti hiuksia.
Lue myös: Cannibal Corpse lanseerasi kaulapantamalliston – käyttäjäkunta aiheuttaa epäselvyyksiä
– Mietin, että tuota haluan omalta laulultani. Haluan nostattaa karvat pystyyn. Haluan kuulostaa alkukantaiselta, raa’alta ja luonnolliselta. Niinpä aloin matkia koiria.