Arctora on entuudestaan tuntematon nimi. Kauanko projekti on ollut vireillä?
– Tarkkaa alkua on vaikea määrittää, koska olen väsäillyt tällaisia kappaleita omaksi ilokseni kitaransoittamisen aloittamisesta lähtien, kitaristi Joel Notkonen pohdiskelee.
– Biisejä on tullut ja mennyt vuosien mittaan vaikka kuinka paljon. Taisi olla talvella 2020, kun projekti alkoi konkretisoitua ja koin olevani riittävän kykenevä kasaamaan albumin. Levyn lopetusraita Haaksi, joka oli vielä tuolloin neljä- ja puoliminuuttinen raakile, oli ainut kappale, jonka pohjalta lähdin kasaamaan kokonaisuutta.
Teit siis levyn itse, mutta promokuvassa on kokonainen bändi. Mistä tässä on kyse?
– Lukuun ottamatta vierailevia laulajia kahdessa kappaleessa tein kaiken itsekseni kotona, säveltämisestä miksaukseen asti – masteroinnin tosin lopulta ulkoistin.
– En uskonut, että tulisin koskaan kasaamaan yhtyettä, koska sopivien jäsenten löytäminen tuntui erittäin epätodennäköiseltä. Monessa bändissä olleena olen huomannut, että bändit pysyvät harvoin kasassa, jos jäsenet eivät ole alkujaan keskenään hyviä ystäviä.
– Viime joulukuussa päätin kuitenkin kokeilla onneani. Bändi kasaantui noin viikon sisään, mitä en olisi ikinä uskonut! Heti ensimmäisissä treeneissä huomasin, että näiden soittajien kanssa lähdetään viemään hommaa eteenpäin ja kovaa.
– Promokuvilla halusin tehdä selväksi, että vaikka tämä on tekemäni albumi, haluan Arctoran jatkavan eteenpäin oikeana bändinä. Tulevaisuuden julkaisuilla tullaan kuulemaan muidenkin kädenjälkeä ja jopa oikeita rumpuja!
Mitä levyn nimi tarkoittaa? Musiikki kuulostaa kuitenkin suurimmilta osin kaikelta muulta kuin tyyneltä.
– Nimeksi oli tulossa Haaksi ennen kuin projektista muodostui bändi, mutta puhtaasti likaisista markkinointisyistä vaihdoin nimen The Storm Is Overiksi, koska se oli mielestäni levyn biisien nimistä sopivin. Jälkikäteen ajateltuna nimi tuntuu olevan juuri oikea, koska albumin loppuun vieminen ja julkaisu merkkaa minulle sitä, että myrsky on ohitse ja haasteesta on selvitty.
– Kokopitkän tekeminen yksin on raskasta. Aloittaminen ja tekemisen puoliväli on jopa mukavaa ja terapeuttista puuhailua, mutta mitä pidemmällä prosessi jatkuu, sen vaikeammalta se alkaa tuntua.
– Jos biisin kanssa tulee jumi, josta selviäisi pallottelemalla ideoita porukalla, siitä joutuu puskemaan yksin läpi väkisin. Moneen kertaan sai hakata päätä seinään ja istua tunteja läppärin ääressä saamatta nauhalle yhden yhtä järkevää ideaa.
Musiikissasi yhdistyy monenlaisia elementtejä. Mitkä bändit ovat vaikuttaneet sinuun?
– Pakko mainita ihan ensiksi Jari Mäenpää ja Alexi Laiho. Ensiferum ja Children of Bodom olivat ja ovat edelleen kovassa kulutuksessa. Wintersunin debyytin löydettyäni kuuntelin sitä joka ilta noin vuoden putkeen ja tajusin, että tämän pojan on päästävä kitaratunneille!
– Amon Amarth sen sijaan innosti aloittamaan örinä- ja huutolaulujen treenaamisen. Liidikitarointiin ja melodioihin on varmasti vaikuttanut Insomnium, myös vanhemmalla tuotannollaan. Erityisesti vaikutti kuitenkin Markus Vanhalan kitaratyöskentely Shadows of the Dying Sunilla. Se albumi sai minut kiinnittämään huomiota pieniin nyansseihin liidien soitossa.
– Myöhemmin vaikutteita on tullut black metalin, grind- ja deathcoren sekä soundtrackien ja orkestraalimusiikin suunnilta.
Arctoralla on kaikki saumat pitkälle. Millaisin ajatuksin katsot tulevaan?
– Erittäin innokkain ja toiveikkain! Pari keikkaa on nyt vyön alla, ja bändistä on tullut äärimmäisen tiivis porukka. Joka jätkällä on halu viedä yhtyettä maailmalle.
– Vuoden alussa aloitamme luultavasti seuraavan lätyn leipomisen. Nyt mukana on onneksi useampi tekijä, niin ei tarvitse rymistä pää edellä tiiliseinien läpi.
Julkaistu Infernossa 9/2022.