Zakk Wylden ansioluettelo on vakuuttava. Mies nousi kuuluisuuteen vuonna 1987, kun hän sai kitaristin paikan Ozzy Osbournen bändistä. Vaiherikkaan Osbourne-yhteistyön lisäksi Wylde on tehnyt levyjä sekä akustishenkisenä sooloartistina että bändiensä, southern rock -vaikutteisen Pride & Gloryn ja muutamaa astetta metallisemman Black Label Societyn nimissä.
Lisäksi mies on vieraillut muun muassa Damageplanin, Blackfootin ja Derek Sherinianin levyillä sekä jakanut maailman suurlavoja esimerkiksi Allman Brothersin, Yngwie Malmsteenin ja Guns N’ Rosesin kanssa. Pieniä näyttelijänroolejakin on tipahdellut.
Wylde on siis jo lähtökohdiltaan mielenkiintoinen hahmo, ja myös käsittelyssä olevan Black Label Societyn tähän mennessä ilmestyneet studiolevyt antaisivat sytykkeitä vaikka millaisille pohdinnoille. Haastatteluissa Wylde on kuitenkin osoittautunut tyypiksi, joka toistelee kerta toisensa jälkeen samoja asioita pienin variaatioin.
Tällä vuosituhannella mukaan on tullut vielä miehen ruokkoamattoman ulkomuodon mukainen, vähän huuruisesta kylähullusta muistuttava pakonomainen tarve heittää vastaukset lekkeriksi, vaikka haastattelija yrittäisi viedä keskustelua niin sanotusti henkeville tasoille.
Vaaran merkit nousevatkin esiin, kun Wyldelta kysyy alkulämmittelyksi, mitä marraskuun lopulla ilmestyvältä, jo yhdenneltätoista BLS-levyltä Doom Crew Inciltä on faneille luvassa.
– Kun ihmiset kuuntelevat tätä levyä, he polttavat enemmän kaloreita kuin aiempia levyjä kuunnellessaan. Vaikka et pitäisi levystä, kalorit palavat silti, takaan sen, Wylde hekottelee.
Soolovastuu jakaantuu
Doom Crew Inc. tarjoaa aitoa tarttumapintaa ainakin siinä mielessä, että nyt kappaleiden kitarasooloissa on mukana Dario Lorina, joka on vaikuttanut Black Label Societyn kokoonpanossa vuodesta 2014 lähtien. Vinkkiä asiasta annettiin elokuussa julkaistulla Set Me Free -biisin humoristisella musiikkivideolla, jossa Lorina vuorottelee tilutteluissa johtohahmo Wylden kanssa.
– Kyseessä on vuosia kestänyt evoluutio. Ensinnäkin Dario on erittäin lahjakas muusikko. Hän soittaa kitaran lisäksi pianoa ja laulaa loistavasti. Darion osuus on kasvanut bändissä vuosien myötä, ja lavalla olemme alkaneet soittaa yhteissooloja muun muassa sellaisissa kappaleissa kuin Stillborn ja Suicide Messiah, Wylde pohjustaa.
Myös levyn etukäteishaastatteluissa Wylde on antanut ymmärtää vähintäänkin rivien väleissä, että kehitys olisi ollut vähittäistä. Esimerkiksi elokuussa tulleessa tiedotteessa mies sanaili, että ”lisäsimme Isä Darion panosta jopa aiempaa enemmän sooloihin. Kyseessä on todellinen kahden kitaran levy, nyt enemmän kuin koskaan”.
Varsinainen totuus selviää vaikkapa aiempien BLS-levyjen tekijätietoja lukemalla. Wylde on hoitanut aiemmin kaikki kitaraosuudet ja alkuaikoina useimmiten myös bassot, vaikka yhtyeessä on lavaolosuhteissa nähty Robert Trujillon ja Mike Inezin kaltaisia superosaajia.
Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun Black Label Society -levyllä kuullaan jotain muuta kitaristia kuin Wyldea.
– Näinhän se on. Toiselle kitaristille ei vain ole ollut koskaan tarvetta. Mutta nyt asiat ovat kehittyneet sille mallille, että haluan Darionkin panosta mukaan, Wylde vastaa kiertelemättä.
Voidaan siis sanoa, että kyseessä on historiallinen BLS-levy.
– Todellakin. Mutta kuten eräs ystäväni sanoi, tämä on historiallinen levy myös siksi, että hän pystyi kuuntelemaan sen alusta loppuun oksentamatta, Wylde heittää jälleen vitsivaihteen päälle.
Vaikka Lorina soittaa levyllä sooloja, monet niistä ovat Wylden itsensä etukäteen säveltämiä.
– Niin tapahtui Set Me Freen, You Made Me Want to Liven ja Shelter Me’n kohdalla. Aluksi niissä oli yksi pitkä, valmis soolo, joka minun oli tarkoitus soittaa itse, mutta mitä enemmän kuuntelin niitä, sitä enemmän halusin kuulla Darion tulkitsevan sen saman kohdan.
– Joissain kappaleissa taas annoin hänelle täysin vapaat kädet keksiä omat soolonsa. Sitä voisi verrata vaikkapa Allman Brothersiin tai Judas Priestiin. Kappaleissa on erilaisia kitaraharmonioita, vuorottelevia sooloja ja vastaavaa. Päädyin säveltämään kappaleita, joissa on tämänkaltaisia juttuja ja ehdotin, että myös Dario soittaisi niitä.
Vallan mahdottomia uudistuksia ei ole silti tapahtunut, sillä Wylde hoitaa Doom Crew Inc. -levylläkin kaikki rytmikitaraosuudet.
– Se on yksinkertaisesti vain helpompaa. Niin se on aina ollut ja tulee luultavasti jatkossakin olemaan, Wylde toteaa.
– Prosessi eteni tälläkin kertaa siten, että olin jo nauhoittanut kaikki omat osuuteni, kun muut jätkät tulivat mukaan. Soitin juttuni klikin mukana talteen, ja JD [vuodesta 2005 mukana ollut basisti John DeServio] ja Jeff [Fabb, rumpali] vain hoitivat tiukalla ammattitaidolla omat osuutensa. Me emme jammaile tai muuta vastaavaa. Minä teen perusrakenteen ja muut lisäävät omat kerroksensa. Tällainen malli säästää aikaa ja vaivaa.
Varastot täynnä
Korona-aika on pitänyt esiintyvät artistit poissa kiertueilta, eikä Black Label Society tee tässä tietenkään poikkeusta.
– Olen ollut viime vuosikymmenet lähinnä tien päällä. Korona-aikana olen viettänyt vaimoni, lasteni ja koirieni kanssa varmaan enemmän aikaa kuin edeltävänä 25 vuotena yhteensä. Aiemmin olen ollut kotona korkeintaan kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti, Wylde kertoo.
– Tai jos olen ollut kotona kuukauden, suurin osa siitä on mennyt seuraavan levyn tekemiseen. Se ei ole mitään laatuaikaa perheen parissa. Pandemian myötä minulla oli aikaa kuskata nuorimmaistani kouluun, harrastaa lasten kanssa ja niin edelleen. Se on ollut tervetullutta vaihtelua.
Kiireettömämmän ajanjakson seurauksena varastoon alkoi kerääntyä poikkeuksellisesti enemmän kappaleita kuin yhdelle levylle mahtuu.
– Tavallisesti en tee valmiiksi kuin vain tarvittavan määrän biisejä. Minulla ei ole jonkun Princen tavoin arkistoissa satoja loppuun asti tehtyjä kappaleita.
Doom Crew Inc. -levylle oli ehdolla yhteensä noin 30 potentiaalista biisiä.
– Nekin tosin olivat vain instrumentaalipohjia. Laulumelodiat ja lyriikat tein vain niihin 12 biisiin, jotka ovat mukana levyllä, Wylde kertoo.
– Itse asiassa ensimmäinen videobiisi Set You Free sekä Forever and a Day syntyivät koko projektin loppupuolella. JD ja Jeff olivat käyneet hoitamassa jo yhdet sessiot, mutta panin kuntoon vielä nuo kaksi biisiä ja ne osoittautuivat tarpeeksi hyviksi levylle.
Miten sitten valitaan sopivat albumibiisit, jos ehdolla on noin kolmen levyllisen verran pohjamateriaalia?
– Pitää vain luottaa omiin tuntemuksiinsa. Joskus jokin kappaleraakile saattaa tuntua yhdentekevältä, mutta kun siihen alkaa pistää melodioita, laulujuttuja ja muuta, se nouseekin lentoon. Siinä hämmästyttää itsensäkin. ”Enhän minä pitänyt tätä kappaletta juuri minään.”
Herkän puolen arvoitus
Wylden tuotannolle on ollut ominaista, että raskaisiin junttariffeihin pohjautuvien kappaleiden seassa on ollut runsaasti balladeja. Tälläkin kertaa niitä löytyy useampi. Levyn päättääkin hieno, lähes seitsenminuuttinen Farewell Ballad.
– Se oli itse asiassa alun perin Guitarist-lehden opetusvideota varten tehty instrumentaali. Kappale on odotellut lopullista muotoaan yli kymmenen vuoden ajan. Viimeistelin sen vihdoin kokonaiseksi kappaleeksi lauluineen kaikkineen.
Juuri balladeissa kuulija aistii Wylden pohdiskelevamman puolen. Mukana on esimerkiksi olemassaolon ja ihmiselon rajallisuuden kysymyksiä runollisesti pohtivia tekstejä. Kun ne yhdistää taidokkaasti tehtyyn musiikkiin, tuloksena on koskettavia tunnelmia.
– Välillä sitä vain palaa loppuun kaikkeen riffityyppiseen juttuun ja on parempi istahtaa pianon ääreen tai ottaa syliin akustinen kitara. Se on aivan oma maailmansa.
Wylden julkisuuskuvaa ovat hallinneet sosiaaliseen mediaan tehdyt hassuttelupätkät, useammankin musiikkivideon humoristinen ote, tässäkin jutussa moneen kertaan mainittu vitsailu haastatteluissa ja niin edelleen.
Zakk, yritätkö sinä peittää herkän puolesi leikinlaskun alle?
– No jaa… Mitä lyriikoiden sisältöön tulee, ne ammentavat asioista, jotka ovat tapahtuneet joko minulle tai lähipiirilleni. Tai jos luen jostain kiinnostavasta asiasta, haluan käsitellä sitä sanoituksessa ja pistän niin sanotusti kaiken peliin. Liittyvätpä teemat sitten uskontoon, ihmissuhteisiin tai muuhun vastaavaan, sitä kirjoittaa siitä, mikä kiinnostaa itseä, Wylde toteaa.
– Useimmitenhan Black Label Societyn sanoitukset liittyvät kolmeen tärkeään asiaan…
Ja juuri kun tuntuu, että ollaan lähestymässä jotain merkityksellistä, kitaristi vetää jälleen maton jalkojen alta.
– Keskeiset aiheet ovat: nopeat autot, nopeat naiset ja nopea elämä. Se on yhtä bailaamista ja rock’n’rollia!
Uutisia Ozzy-rintamalta
Uskollisia ihailijoita on saattanut ihmetyttää, että vaikka Wylde on nähty viime vuosiin asti on/off-tyyppisesti Ozzy Osbournen keikkakitaristina, esimerkiksi viimeisimmällä Ordinary Man -levyllä hän ei ollut mukana lainkaan.
Kuviosta on ehditty tiedustella Wyldeltä itseltään, ja hän on vakuutellut, ettei asiassa ole mitään ongelmallista. Viime keväänä hän kertoi, ettei häntä kuulla tulevallakaan Osbourne-levyllä.
– Ozzy sanoi jo aikoja sitten, ettei hän halua olla tilanteessa, jossa hän on ikään kuin laulajana Black Label Societyssa. Hän haluaa, että keskityn omaan juttuuni, ja ymmärrän sen täydellisesti. Samaan aikaan Ozzy tietää, että olen valmis auttamaan häntä tarpeen tullen.
Me vuosikymmeniä mukananne pysyneet fanit odottaisimme silti vielä edes yhtä kappaletta, jonka te tekisitte yhdessä.
– Eihän sitä koskaan tiedä, Wylde tyytyy toteamaan.
Haastatteluajankohdan jälkeen Osbourne julkisti, että hän on totta tosiaan kutsunut seuraavalle levylleen useita vierailijoita, muun muassa Wylden, Tony Iommin ja Eric Claptonin. Mysteeriksi jää, tiesikö Wylde asiasta muutamaa viikkoa aiemmin, mutta tärkeintä on lopputulos.
Julkaistu Infernossa 10/2021.