Jokunen tunti pönötystä Industry Awards -gaalassa on tehnyt tehtävänsä. Nyt touhuun on saatava vauhtia.
Meneillään on rinnan Musiikki & Media -tapahtuman kanssa järjestettävä Lost in Music -kaupunkifestari, ja tsekkauskohdetta arpoessa kuutio vierii kohti YO-taloa. Siellä pauhaa metalli.
Ja nimenomaan PAUHAA.
Milloinhan sitä on viimeksi nähnyt kotimaiselta raskasrockyhtyeeltä yhtä vakuuttavaa toimintaa. Pohjalaiskopla Nicole ei tyydy tylsään perusvarmuuteen, vaan jyrää hymyssä suin setin, joka lakaisee puolikkaan YO-talollisen kellarin puolelle.
Hommassa toimii kaikki. Bändi soittaa hyvin, tarkasti ja tunteella. Murhaavan mekkalan päällä lepää helppouden tuntu.
Nicolen nykivä metalli ei ole maailman omaperäisintä, mutta kun se annostellaan tällä taidolla ja voimalla, ei voi kuin tampata lapikasta. On samantekevää, mikä biisi on esitysvuorossa.
Miksauspöydän takaa löytyvä Mikko Herranen tuntee äänellisesti vaikean YO-talon metkut. Soundi on julma mutta erotteleva. Valomiestäkään ei pääse moittimaan.
Rehellisesti, en minä nyt ihan tällaista pamausta odottanut.
Nykyisin käy harvemmin niin, että keikan päätyttyä janoaa lisää. Nyt jano on tosiasia, monessakin mielessä, ja helpotusta on haettava Sputnikista Man-Eating Treen keikalta.
Oululaisten tulkinta tuntuu Nicolen myrskyn jälkeen aivan liian pehmoiselta. Sori, nyt ei vain jaksa – mieli halajaa lisää raivoisaa meteliä. Eteläinen Pohjanmaa voittaa pohjoisen helavyön mitalla. Aika junkkareita.
Teksti ja kuva: Matti Riekki