Megadeth oli vielä 1990-luvun alkupuolella elämänsä kunnossa ja kokoonpanossa (Dave Mustaine, David Ellefson, Marty Friedman ja Nick Menza), jonka voimin syntyi bändin menestyneimmät klassikkolevyt kuten Rust in Peace (1990), Countdown to Extinction (1992) ja Youthanasia (1994). Mutta mitä pidemmälle vuosikymmen eteni, sitä kivikkoisemmaksi kävi yhtyeen tie. Rumpali Menza tippui kyydistä 1998 ja kitaristi Friedman pari vuotta myöhemmin Risk-levyn (1999) kiertueella.
Tätä nykyä myös ex-jäsen Ellefson muisteli noita vaikeita aikoja hiljattain omassa podcastissaan, kun tälle saapui vieraaksi uuden Megadeth-kirjan kirjoittanut Greg Prato. Bändin soundia ja tyyliä lähemmäs valtavirtaa vienyt Risk ei uponnut bändin yleisölle, mikä sai kippari Mustainen haluamaan takaisin raskaamman tyylin pariin. Friedmanille tämä ei kuitenkaan sopinut yhtään.
”Ennen kiertuetta emme olleet juurikaan soittaneet [Riskin] kappaleita yhdessä. Menimme vain suoraan studioon. Kiertueella huomasimme, että ’Voi luoja, yleisö ei lämpene näille biiseille yhtään.’ Soitimme klubeilla ja muutenkin pienemmillä keikkapaikoilla ja huomasimme, että ne eivät kiinnostaneet. Joten viisi uutta biisiä tippui ensin kolmeen ja lopulta yhteen”, Ellefson muistelee.
”Se oli muistaakseni (philadelphialaisen) Crocodile Rockin -keikan jälkeen, kun puhuimme asiasta keikkabussimme oleskelutilassa. Dave sanoi: ’Tämä homma ei toimi. Meidän täytyy palata takaisin thrash-bändiksi.’ Johon Marty totesi: ’Jos niin tapahtuu, minä lähden.’ Hiljaisuus laskeutui bussiin. ’En vain halua tehdä sitä. Piste.’ Ja hän kääntyi ympäri ja paineli bussin nukkumatiloihin.”
Seuraavana päivänä Friedman ilmoittikin eroavansa ja bändi pestasi Al Pitrellin seuraavalle levylleen The World Needs a Herolle (2001).