Megadeth-kippari kitaristi Marty Friedmanista: ”Hän oli bändissä pidempään kuin halusi ja pidin häntä kauemmin kuin olisi pitänyt”

Dave Mustainen mukaan parjattu Risk olisi ollut tyystin erilainen, mikäli Friedmanin olisi annettu lähteä jo aiemmin.

Megadethin kokoonpano vuodesta 1998 vuoteen 2000.
Kuva: megadeth.com

Dave Mustaine keskusteli hiljattain koloradolaisen KILO 94.3 -radion haastattelussa monien fanien vihaamasta Megadethin Risk-levystä 1999 sekä kitaristi Marty Friedmanista, joka jätti bändin kyseisen levyn ja 10 palvelusvuoden jälkeen. Mustaine myöntää nyt, että Friedmanin olisi pitänyt saada lähteä omilleen jo paljon aiemmin, sillä heidän musiikilliset mieltymyksensä menivät niin pahasti ristiin.

”Olemme nyt ystäviä ja olen aina rakastanut hänen soittoaan, mutta hän halusi tehdä jotain muuta. Minun olisi pitänyt sanoa, ’Okei, lopetetaan. Minä hankin uuden kitaristin, sinä voit mennä omia teitäsi’. Mutta sen sijaan hän oli bändissä pidempään kuin halusi ja pidin häntä kauemmin kuin olisi pitänyt”, Mustaine toteaa.

Mustainen mukaan jos Risk olisi äänitetty jonkun muun kuin Martyn kanssa, lopputuloksesta olisi voinut tulla tyystin erilainen. Laulaja-kitaristi halusi vain pitää Friedmanin bändissä ja suostui sen vuoksi kompromisseihin, joihin ei tänä päivänä enää suostuisi ainakaan Megadethin puitteissa. Siksi levystä Mustainen mukaan tulikin bändin muuhun linjaan verrattuna kevyempi ja popimpi.

Tästä huolimatta musiikilliset erimielisyydet olivat liikaa ja Friedman lähti bändistä. Kamelin selän katkaisi Mustainen mukaan Breadline-kappaleen kitarasoolo, jonka Friedman ehdottomasti halusi tehdä, mutta johon levy-yhtiöväki ei ollut tyytyväinen. Mustaine suostui soittamaan tilalle oman soolon sillä ehdolla, että levy-yhtiö kertoo asiasta Friedmanille.

”Istuimme kuuntelemassa lopullista miksausta, kaikki oli lennätetty Nashvilleen. [Marty] istuu siinä jännittyneenä, valmiina kuulemaan soolonsa – hän rakasti sitä biisiä sekä sooloa, jonka soitti. Se olikin todella kaunis, muttei istunut biisiin. Siinä hän istui ja kuuli minun sooloni – katsoin häntä ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Paskiaiset eivät olleet kertoneet hänelle”, Mustaine muistelee.

”Ja se oli siinä. Se riitti Martylle ja hän lähti. Tai kyllä hän vielä oli mukana fyysisesti, mutta henkisesti hän oli jo poissa.”