Megadethin vuonna 1999 ilmestynyt, soundimaailmaltaan ja sävellyksiltään yhtyeen ”popahtavin” ja ”kaupallisin” albumi Risk on monien fanien kirjoissa yhtyeen huonoin levy ja se löytyy useimmiten myös monien medioiden listoilta, kun puhutaan menestyneiden bändien kehnoimmista teoksista. Levy oli myös viimeinen, jolla soitti yhtyeen klassisimman kokoonpanon soolokitaristi Marty Friedman.
Tuoreessa Whiplash.netin haastattelussa Friedman sanoo kaikista haukuista huolimatta Riskin edustavan bändiä juuri sellaisena kuin se tuohon aikaan oli. Hän kuitenkin myöntää, ettei ole itse palannut sen pariin enää bändistä eroamisensa jälkeen.
”En ole kuunnellut sitä enää noiden vuosien jälkeen. Minusta se ei itse asiassa ollut kovinkaan iso riskinotto. Muistan vain, että yritimme parhaamme ja se on juuri sellainen, millainen bändimme silloin oli, kuten kaikki muutkin levyt ovat”, Friedman toteaa.
”Jokainen levy on kuin koulun vuosikirja. Se on vuosikirja siitä ajanjaksosta, jolloin se tehtiin. Et voi oikeastaan katsoa taaksepäin ja sanoa, että ’Tämä on ihan surkeaa’ tai ’Ei meidän ollut tarkoitus tehdä noin’ tai ’Se ei ollut hyvä idea’ tai mitään sellaista, koska se on mitä on eikä se muuksi muutu. Tuohon aikaan uskoimme levyyn ja teimme parhaamme. Saman voi sanoa jokaisesta levystä puhuttaessa.”
Bändin johtaja Dave Mustaine sanoi itse vuonna 2018 Trunk Nationin haastattelussa halunneensa vain pitää Friedmanin tyytyväisenä ja mukana bändissä, minkä johdosta Riskistä tuli paljon kevyempi kuin räväkästä thrash metalista tunnetun bändin aiemmat levyt.
”Antauduin Martyn tahtoon olla enemmänkin vaihtoehtobändi, minkä vuoksi biisit hidastuivat ja hidastuivat ja hidastuivat. Mutta ihmiset halusivat Megadeth-levyn, eivät he halunneet nähdä minua nöyrtymässä ja pitämässä Friedmania onnellisena, koska Marty halusi meidän kuulostavan joltain vitun Dishwallalta”, Mustaine sanoi tuolloin.
