Ensimmäinen ep:nne Morbid Existence on teknistä death/thrashiä 1990-luvun alun hengessä. Olette nuoria jätkiä, miksi päätitte soittaa tällaista kamaa?
– Minusta death- ja äärimetalli on mennyt noiden aikojen jälkeen väärään suuntaan – aivan kuin porukka olisi päättänyt genren tulleen päätökseensä ja ruvennut tekemään jotain aivan muuta, kuten brutaalia kuoloa blastbeateillä ja entistä teknisempää musiikkia puhtailla lauluilla, solisti Alexander Mokin aloittaa.
– Ep:ltä löytyy monenlaisia kappaleita, kitaristi-laulaja Sergei Stepanenko jatkaa. –Esimerkiksi Primal Rage on enemmän thrashiä, kun taas Dismembered on lähempänä deathiä. Jos ihmiset pitävät meitä death metalina, sitten varmaan olemme sitä, mikä on mielenkiintoista, sillä en juurikaan kuuntele kuolometallia. Pidän paljon progressiivisesta thrashistä ja vanhasta heavystä. 1990-luvun alun melodinen death metal on myös hyvää, mutta en ole juurikaan perillä vanhoista death metal -klassikoista.
Esimerkiksi nostetun Dismemberedin alkuun on sämplätty Jeffrey Dahmeria, ja myös tekstit viittaavat murhahommiin. Millaisessa osassa ep:n sanoitukset ovat?
– Minä vastaan suurimmasta osasta sanoituksia, basisti-laulaja Victor Khaychenko pääsee ääneen. – Dismembered ei kerro ainoastaan Dahmerista, vaan mukana on muitakin sarjamurhaajia kuten Andrei Tšikatilo ja Richard Ramirez. Syy siihen, että valitsin pätkän Dahmerin haastattelusta oli, että pidin siitä eniten. Sanoitukset ovat meille tärkeitä, mutta keskitymme enemmän soittamiseen.
Kuulostatte päteviltä muusikoilta. Minkälaista soittotaustaa teiltä löytyy?
– Rupesin kirjoittamaan musiikkia vasta 16-vuotiaana, vuonna 1996 syntynyt Sergei huikkaa. – Olen oppinut suurimman osan muiden bändien tabulatuureista harjoittelemalla, mutta otin myös solfeggiotunteja noin vuoden ajan. Karjumaan opin ihan itse, harjoittelun kautta.
– Olen soittanut bassoa kuusi tai seitsemän vuotta. Valitsin basson, koska vanhempi veljeni soitti kitaraa, vasta 17-vuotias Victor kertoo. – Olen onnekas, että minulla oli heti alussa hyvä soitonopettaja. Kävin jonkin aikaa musiikkikoulua, ja paras asia, mitä se minulle opetti, oli death metal. Opettajani oli soittanut aiemmin metallia, ja kerran hän pyöräytti minulle Deathin Flesh and the Power It Holdsin. Se oli saman tien menoa!
– Jatkoin teoriaopiskeluja musiikkikoulun jälkeenkin, mikä tekee biisinkirjoittamisesta mielenkiintoisempaa. Olen onnellinen, että löysin musiikin jo pienenä isäni kautta, joka pitää Led Zeppelinistä, Black Sabbathista, Uriah Heepistä, Yesistä, Genesisistä, Gentle Giantista ja niin edelleen.
Millainen heviskene tämän päivän Moskovassa on?
– Mielestäni todella vahva, Victor jatkaa. – Meillä on esimerkiksi Wombripper, Hated, Morbital, Excruciation by Silence, Fallen Nation, Cist, Constrictor, Grave Disgrace, Skyglow, Razor Axe ja monia muita. Pidän siitä, että kenttä on aika laaja, ja Moskovassa monet bändit soittavat doomia, deathiä ja thrashiä. Joskus tuntuu kuitenkin, että meillä on liian monta brutaalia kuolo- ja grindcorebändiä.
Miten jatkatte tästä eteenpäin?
– Ep on meille hyvä aloitus. Sen tekeminen kesti kauan, mutta lopputulos on ylittänyt kaikkien odotukset, Victor myöntää. – Toivottavasti löydämme muusikoita täyttämään kokoonpanon aukot, jotta pääsemme keikoille. Ehkä soitamme jonain päivänä myös Suomessa!
– Mitä musiikkiin tulee, luulen, että seuraava julkaisu tulee olemaan yhtenäisempi, Sergei sanoo. – Tulemme kehittämään entistä monimutkaisempia rytmejä ja mielenkiintoisia kappalerakenteita.
Julkaistu Infernossa 4/2019.