Uusi levynne Obsidian Waves on ollut ulkona jonkin aikaa. Millainen albumi on kyseessä?
– Kunnon sukellus bändin koko olemuksen kirjoon. Ei taida kahta samanlaista biisiä löytyä, kitaristi Heikki Kakko pohdiskelee.
– Tarkoituksena ei ollut tehdä kertakäyttökamaa, joten sävellys- ja sovitustyön laatua on pidetty silmällä. Albumilta kuuluu siis hyvin yhtyeen monipuolisuus.
– Levy on myös sävelletty nimenomaan albumiksi, ei pelkästään kokoelmaksi biisejä, kitaristi Juho Viinikanoja huomauttaa.
– Jo sävellysvaiheessa mietittiin, minkälaisia biisejä tarvitaan mihinkin väliin kokonaisuutta.
Sekä debyyttinne Beneath the Endless Rainsin (2020) että uuden kiekon nimessä on viittaus veteen. Linkittyvätkö levyt jotenkin toisiinsa?
– Kyllähän ne tietynlaista mielenmaisemaa kuvaavat. Molemmilla seilataan syvässä päädyssä, Kakko myöntää.
– Ne linkittyvät toisiinsa lähinnä rakenteiden kautta. Viittaukset veteen lienevät enemmän sattumaa kuin tarkan harkinnan tulosta. Jostain syystä sanoituksiimme eksyy paljon erilaista vesikuvastoa, Viinikanoja jatkaa.
– Biisien tunneskaala venyy kevyemmästä tihkusateesta ihan kunnon tsunamiksi asti, joten ehkä kuvasto on sitä kautta ihan perusteltu.
Musiikkinne kuulostaa varsin suomalaiselta. Koetteko välittävänne jotain suomalaiselle mentaliteetille ominaista?
– Kyllä vain. Melankolian ilosanomaa tuntuu olevan luontevaa julistaa. Se varmasti kuuluu sekä teksteissä että musiikissa, Kakko nyökkää.
– On kiehtovaa, miten meidän lisäksi muukin kotimainen metalli tunnistetaan ulkomaita myöten nimenomaan suomalaiseksi.
– Suomalaisuutta ei olla missään vaiheessa yritetty peitellä, vaan se on koettu pelkästään positiiviseksi tekijäksi, Viinikanoja peesaa.
– Musiikissamme elää vahvasti suomalainen ”ei se siitä” -mentaliteetti, ja tästä aiomme pitää kiinni jatkossakin.
Soititte kesällä Qstockissa, joka ei profiloidu varsinaisesti metallifestariksi. Löytyykö teiltä kuuntelijoita myös metallipiirien ulkopuolelta?
– Voi olla, että ihmiset jotka kuuntelevat ”vähän kaikkea”, saattavat löytää tuotannostamme jotain omaa ja kiinnostavaa. Itsekään en kuuntele pelkkää metallia, Kakko myöntää.
– Qstockissa oli toki meidän lisäksi useita metallibändejä. Sehän on vähän sellainen kaikille jotain -festari – ja hyvä niin. Käydään toistekin.
Maailma on täynnä melodista death metalia. Mitkä ovat teidän valttikorttinne vertailussa genren muihin bändeihin?
– Varmaan sävellystyö, melodiat ja varsinkin monipuolisuus voisi erottaa meitä joukosta, Kakko määrittelee.
– Laulajamme [Markus Taipale] voi esimerkiksi vetää kaunista balladia ja heti perään suoraa huutoa ja bläkkisrääyntää. Meidän ei ole tarkoitus lokeroitua mihinkään, mutta melodeath-leima meihin on laitettu hyvin usein, eikä siinä mitään. Musa on tehty kuunneltavaksi ja mielipiteitä lienee suunnilleen korvapareja vastaava määrä.
– Palautteen perusteella musiikkimme monipuolisuus ja uskallus venyttää genren rajoja on tehnyt ihmisiin vaikutuksen, Viinikanoja lisää.
– Biisien veistely yhdestä puusta on tolkuttoman tylsää. Monipuolisempien albumikokonaisuuksien rakentaminen lisää omaa mielenkiintoa ja pitää sitä kautta koko yhtyeen enemmän varpaillaan.
Julkaistu Infernossa 7/2023.