Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on käsittää bändejä, jotka kykenevät puskemaan uuden levyn maailmaan joka toinen vuosi tai vielä tiheämmin.
Miten he sen tekevät? Mistä he uudet biisit aina repivät, miten he pystyvät kirjoittamaan tekstit niin nopeasti, miten he ehtivät sovittaa, esituottaa, äänittää, miksata, masteroida, mistä kannet taiotaan, onko heillä sopimus Saatanan kanssa?
Vastaus taitaa olla yksinkertaisesti inspiraatio. Grutle Kjellson on laulanut norjalaisessa Enslavedissä sen perustamisesta lähtien, ja bändissä oleminen inspiroi häntä yhä, yli 30 vuotta myöhemmin.
– Inspiroituminen on toki tärkeää, mutta kyse on vielä enemmästä. Meillä on aina ollut hyvin yksinkertainen eetos ja filosofia – se, että teemme omaa lempimusiikkiamme. Haluamme tehdä sellaista musiikkia, jota itse kuuntelisimme, Kjellson aloittaa.
Ivar Bjørnsonin kanssa bändihommat 1990-luvun alussa aloittanut Kjelsson on loihtinut omaa lempimusiikkiaan peräti 16 albumia alle 30 vuodessa. Levyjen taso on tietenkin makuasia, mutta on kiistaton fakta, että Kjellson ja kumppanit tekevät taidettaan laatu edellä.
– Olemme päättäneet kauan sitten, ettemme katsele taaksemme, emmekä todellakaan tee mitään täyttääksemme jonkun muun odotukset. Kaiken ytimessä on oman kunnianhimomme tyydyttäminen. Emme koskaan olisi tehneet tällaisia levyjä vain siksi, että joku muu käskee.
Tuotteliaisuuden, inspiraation ja kunnianhimon salaisuus on siis terveessä itsekkyydessä. Toinen tärkeä piirre on uteliaisuus.
– Kun olemme tehneet avoimin mielin mitä kulloinkin olemme halunneet, olemme tietenkin kehittyneet matkalla monella tavalla. Tutustuneet uuteen musiikkiin ja uusiin tyyleihin. Olemme aina saaneet ilmaisuumme uusia tuulia luonnollisesti ja välttyneet näin stagnaatiolta.
Ikivanha ohje ”tee se mistä nautit” tuntuisi pätevän tähänkin.
– Me nautimme valtavasti biisien sovittamisesta, kerroksien ja tunnelmien luomisesta, kappaleiden dramatiikan rakentamisesta ja niin edelleen. Toki siinä täytyy myös ponnistella – keissi kaljaa ja treenikämppäjamit eivät ihan riitä –, mutta se on valtavan palkitsevaa. Minä itse rakastan musiikkia, johon on pakko kaivautua pintaa syvemmälle, ja niinpä haluan saada aikaan sellaista.
Ajan tuomaa luksusta
Kerroksia Enslavedin musiikissa tosiaan riittää. Heimdal on Enslavedin kuudestoista täyspitkä levy ja sisältää seitsemän biisiä. Keskimitta on yli kuuden minuutin, ja jokainen kappale on sooninen matka jonnekin tajunnan syövereihin, tai kaikkeuden eri ulottuvuuksiin, tai molempiin.
En ole ihan varma, onko tällaisia äänimatkoja mahdollista luoda halliten ja tarkoituksella. Kjellson ehkä tietää.
– No, ainakin meillä oli tällä kertaa sellainen luksus kuin aika puolellamme. Se oli myös tarpeen, koska kun sain Ivarilta lauluttomat demot, minulla meni poikkeuksellisen kauan niiden hahmottamiseen. Jotenkin niissä oli niin henkilökohtainen ja introvertti tunnelma. Mutta olipa mahtavaa, kun kerrankin oli aikaa kokeilla erilaisia ratkaisuja! Saimme makustella, unohtaa ja palata takaisin.
Kjelsson hehkuttaa itseluottamusta, joka hitaasti ja perusteellisesti tekemisestä seurasi. Se toi Heimdalille entistä enemmän syvyyttä. Kun kaikki oli pohdittu läpi, oli helppo keskittyä olennaiseen.
– Onhan siellä osuuksia, joita on vaikea laulaa, mutta halusin laulaa ne juuri siten. Olin kokeillut muut vaihtoehdot ja tämä oli niistä paras. Tiedän kokemuksesta, että spontaanius saattaa joskus tuottaa jotakin hienoa, mutta valitettavasti se on hyvin harvinaista. Huolellisuus tuottaa varmemmin laatua kuin hetken huumassa toimiminen.
Kjellson esittää mielenkiintoisen teorian, jonka mukaan maailmaan purkautuu juuri nyt paljon mielenkiintoista musiikkia.
– En usko, että taiteilijoilla ja muusikoilla on ollut koskaan vastaavalla tavalla aikaa ja mahdollisuuksia paneutua omaan työhönsä. Uskon, että pandemian seurauksena tulemme kuulemaan ja näkemään vielä paljon hienoja juttuja.
Heimdal ja Heimdall
Maailmojen välillä matkustaminen, jostakin tuleminen ja jonnekin meneminen, mahdollisesti jonkin jättämisen pysyvästi taakse – nämä kaikki ovat teemoja Heimdalilla.
Enslaved on aina tutkinut skandinaavimytologiaa syvällä, filosofisella tavalla. Maailma tuntee vinon pinon metallibändejä, joille Odin, Thor ja kumppanit ovat kuin supersankareita. Kuvasto on usein vähän pinnallista, eikä muinainen viisaus oikein tahdo välittyä.
Enslaved haluaa syvyyttä, ja kuin alleviivatakseen tätä bändi on nimennyt uuden albuminsa Heimdalin mukaan.
Kuka tai mikä on Heimdal? Tai oikeastaan Heimdall?
– Hänestä on aika paljon teorioita, ja niihin me tällä levyllä sukelsimme. Minusta kaikkein kiinnostavinta on se, että Heimdall ei oikein vaikuta kuuluvan skandinaavimytologiaan, vaan hänet on liitetty siihen. Sehän on tietysti ihan loogista, koska erilaiset kultit ja myytit ovat aina vuorovaikuttaneet toistensa kanssa. Mutta Heimdall vaikuttaa olleen olemassa jo kauan ennen vaikkapa Odinin kultin syntyä, Kjellson selittää.
Ennen kuin mennään syvemmälle kulttuurihistoriaan ja antropologiaan, todettakoon, että Heimdall on yksinkertaisesti esitettynä merkinantaja ja vartija. Hänellä on suuri torvi, jolla hän hälyttää vaarasta, tai yksinkertaisesti julistaa Ragnarökin alkaneeksi.
– Torveen puhaltavia hahmoja on kaiverrettu kiviin ainakin kolmetuhatta vuotta sitten. Se on paljon vanhempaa perua kuin suuri osa viikinkiajalta tunnetuista myyteistä.
Kjellson innostuu kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta. Kun torvenpuhaltajia kaiverrettiin Pohjolassa kolmetuhatta vuotta sitten, samaan aikaan Intiassa veda-kulttuuri oli voimissaan, ja Euroopassa tietysti keltit.
– On ihan mahdollista että Heimdall-hahmo tunnettiin kaikkialla. Tällainen hahmo on ollut olemassa ainakin pronssikaudelta asti, ja minusta on uskomattoman kiinnostavaa pohtia sen yhteyksiä muihin ikivanhoihin myytteihin.
Jos historiantunnit eivät ole tuoreessa muistissa, todettakoon että viikinkiaikaa elettiin noin vuosina 800–1050 eli reilu tuhat vuotta sitten. Pronssikausi sijoittuu noin vuosille 1700–500 ennen ajanlaskun alkua. Sitä edelsi kivikausi noin 8600–1500 ennen ajanlaskun alkua.
Esoteerinen torvensoittaja
Jos Heimdall on kulttuurisesti vanhempaa perua kuin Odin, mytologiassa tämä käännettiin syklisesti ympäri. Heimdall on näet vanhojen saagojen mukaan Odinin poika. Ja hän tosiaankin ilmoittaa Ragnarökin alkaneeksi valtavalla torvellaan ja taistelee kuolettavasti jättiläisten kanssa liittoutuneen Lokin kanssa.
Paljon muuta hänestä ei tiedetäkään.
Enslavedin Heimdalin aloittaa tietenkin torvi. Sitä soittaa Wardrunan Eilif Gundersen. Eikä se torvi ole mikä tahansa töräytin.
– Se on tarkka jäljennös Tanskasta löytyneestä kolmetuhatta vuotta vanhasta torvesta. Sen soundi on ihan uskomaton. Se on todella kova, täyttää koko olemuksen.
Olemme soutaneet melkein huomaamatta filosofisille aluevesille. Mitä koko olemuksen täyttävä torven sointi voi tarkoittaa? Kaiken loppua? Kaiken alkua?
Heimdall on vartija ja merkinantaja. Hän on meren yhdeksän sisaruksen poika, joka edustaa tuntematonta, tunnetun maailman reunaa, vanhan loppua ja uutta alkua.
– Tästä kaikesta on helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä ihmismieleen ja ihmiselämään. Meille kaikille tulee hetkiä, kun päästämme irti tunnetusta ja etenemme kohti tuntematonta. Joskus se voi olla kivuliasta, ja joskus voi tuntua siltä kuin koko todellisuus vaihtuisi.
– Mutta Heimdall ei ole vain arkinen metafora, vaan siinä on jotakin hyvin jännittävää ja esoteerista. Minusta tuntuu, että taistelu Lokin kanssa on eräänlaista kaaoksen ja järjestyksen taistelua, ja kun he tappavat toisensa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa alusta. Tämä kaikki tuntuu hyvin metafyysiseltä, Kjellson selittää.
Ei pelkkää sotimista
Skandinaavimytologia vilisee taistelua ja sotaa, kuolemaa ja hirveitä kohtaloita. Mutta kuten Enslaved pyrkii muistuttamaan, myyttisiä tekstejä ei kannata lukea kovin kirjaimellisesti.
Myyttiset tekstit eivät pyri olemaan kirjaimellisia elämänohjeita tai moraalitarinoita, vaan ne pyrkivät kuvaamaan maailmankaikkeuden ja elämän yleisiä periaatteita. Usein tämä tapahtuu hyvin viehättävällä, vivahteikkaan metaforisella ja monitulkintaisella tasolla.
On kuin ihmisen ei tarvitsisi ymmärtää, täytyy vain tuntea. Viesti menee kyllä perille.
– Jos verrataan monoteistisiin uskontoihin, jotka sisältävät paljon lakeja ja käskyjä, skandinaavimytologia on hyvin toisenlaista. Meillähän on ollut täällä melkein yhtä paljon jumalia kuin hinduilla, ja nähdäkseni ihan samasta syystä. Mytologia kuvaa maailmankaikkeuden erilaisia aspekteja ja niiden vuorovaikutusta, sekä sitä, miten olemme yhteydessä toisiimme.
Vuorovaikutus on avainsana. Se voidaan kuvata taisteluna, ja ehkä siksi menneitä aikoja on tapana pitää yhtenä sotimisena.
Mutta on menneisyydessä paljon muutakin, etenkin jos katsotaan arkeologiaa.
– Minusta tuntuu, että he, joita kutsumme viikingeiksi, ovat osanneet olla kunnioittavassa vuorovaikutuksessa muiden kansojen kanssa paljon paremmin kuin ymmärrämme. Heitä pidetään ainoastaan sotureina ja valloittajina, mutta meillä on todisteita kansojenvälisistä avioliitoista, kaupankäynnistä ja hyvin monipuolisesta elämästä, jota ei todellakaan motivoinut pelkkä sotiminen. Taistelujen jälkeen tehtiin rauhansopimuksia ja rauhaa arvostettiin. Minusta viikingeistä on tehty vähän yksisilmäinen tulkinta.
Kjellsonin mukaan vasta nyt historiantutkimuksessa aletaan ymmärtää, kuinka vivahteikasta ja monikulttuurista elämää Euroopassa tuhansia vuosia sitten elettiin.
– Kun arkeologisissa kaivauksissa alkoi löytyä arabialaisia kolikoita skandinaavikylistä, niitä pidettiin aluksi paljon nuorempina kuin ne todellisuudessa olivat. Nyt tiedämme, että ihmiset tiesivät muiden kulttuurien olemassaolosta ja vuorovaikuttivat toistensa kanssa jo paljon aikaisemmin kuin keskiajalla.
Oppi menneistä
Enslaved on tuonut Grutle Kjellsonin elämään perspektiiviä, josta hän muuten olisi väistämättä jäänyt paitsi. Kenties hän ei olisi perehtynyt skandinaavimyytteihin yhtä syvällisesti. Ainakaan hän ei olisi kiertänyt maailmaa yhtä vimmaisesti.
Aivan kuten esi-isät kauan sitten, Kjellson pyrkii kohtaamaan vieraat kulttuurit kunnioittaen.
– Bändissä soittaminen on opettanut minulle tiettyä viisautta, jota en olisi mitenkään voinut saada muuten. Minusta tuntuu, että apunani ovat olleet Odininkin opetukset. Ole varovainen ensiaskeleilla, kuuntele muita, koeta kerätä viisautta ja käytä sitä. En todellakaan tarkoita, että olisin tässä kovin hyvä, hyvin useinhan olen ollut humalassa ja unohtanut kaiken!
Eräs Heimdalin teemoista on vanhan ja nuoren vuoropuhelu, eri aikakausien kohtaaminen ja erottaminen toisistaan. Myös Enslavedille on kertynyt sen verran ikää, että ”nuorta” Enslavediä voi katsella nykyään aivan uudesta kulmasta.
Kjellson oli teini-ikäinen, kun bändi perustettiin, ja täyttää tänä vuonna viisikymmentä.
– Joskus meidän on pakkokin palata menneeseen ja fiilistellä, koska soitamme kokonaisia albumeja livenä. Joskus sieltä nousee hauskoja tunteita, ja yhtäkkiä muistaa jonkin asian, josta on nuorempana ollut innoissaan.
Entä tuleeko koskaan vastaan tilanteita, joissa nuorempaa itseään tekisi mieli neuvoa?
– Totta kai. Me kaikki teemme virheitä, mutta ei olisi kovin reilua moittia tai neuvoa nuorempaa itseään sillä tiedolla mitä nyt on. Minusta olisi esimerkiksi ihan pöhköä äänittää vanhoja albumeja uudelleen sillä perusteella, että niistä tulisi nyt ”parempia”. Ei tulisi. Olemme aina tehneet parhaamme kulloisellakin hetkellä, ja levyjen vahvuus on juuri siinä, että ne ovat aikansa kuvia.
Mennyttä ei pidä muuttaa, vaan siitä pitää oppia. Aihe tuntuu suorastaan kiukuttavan Kjellsonia, vaikka en ihan suoraan siitä kysynyt.
– Eihän taidemaalarikaan palaa 20 vuotta sitten maalaamaansa tauluun ja ajattele, että nytpä teen tästä paremman version. Tietenkin versioita tehdään silloin, kun luominen on käynnissä, mutta kun teoksesta on kerran päästänyt irti, siihen on minusta hölmöä palata.
Livenä vanhojakin levyjä voi kuitenkin soitella.
– En minä siitäkään hirveän innoissani ole, mutta livenä soittaminen on ihan eri maailma kuin äänittäminen. Rakastan sitä, että kommunikoimme livenä toistemme ja yleisön kanssa, ja kappaleet elävät siinä omaa elämäänsä. Se tuo joskus vanhoistakin biiseistä esiin uusia puolia.
Askel askeleelta
Yli 30 vuoden ura on saavutus, joka ei synny itsestään. Jokainen, joka on ollut edes etäisesti tekemisissä bänditoiminnan kanssa, tietää millaista hermojen raastamista se voi olla.
Enslaved toimi uransa alkuvuodet rehelliseltä kellaripohjalta ja kaveribändisuhteilla ja pääsi kiertueillekin jo 1990-luvun puolivälissä. Nuorena jaksoi, vaikka rahaa ei juuri tullut ja olosuhteet olivat mitä olivat.
Kjellsonin mukaan bändin taiteellinen kunnianhimo ei sammunut missään vaiheessa, mutta vuosituhannen taitteessa Enslavedillä oli valinnan paikka.
– Meillä ei ole ollut koskaan vaikeita keskusteluja musiikista. Mutta kaikesta muusta meidän oli alkuvuosina vaikea puhua. Joskus 2003–2004 teimme sitten muutoksia toimintaan, Kjellson muistelee.
Kysymys oli laadukkuuden tuomisesta myös bisnespuolelle – buukkaukseen, kiertämiseen, managementiin ja niin edelleen. Siihen asti Enslaved oli rundannut melko lailla itsekseen, eivätkä tuotannot olleet kovin häävejä.
– Siinä oli tehtävä valinta, haluammeko Enslavedin olevan suurempi osa elämäämme, ja vastaus oli kyllä. Jälkeenpäin katsoen myös onnistuimme hyvin.
Tällaiset hankkeet eivät onnistu yhdessä yössä. Myös Enslavedin tapauksessa hommaa piti rakentaa pala palalta.
– Emme olleet bisneksen näkökulmasta kovin kiinnostava bändi, joten emme voineet palkata heti alan isoimpia tekijöitä. Mutta löysimme joitakin yhteistyökumppaneita, rakensimme pala palalta, opimme ja rakensimme lisää. Askel askeleelta eteenpäin.
Jos et nauti, älä tee
Se, että bänditoimintaa viedään ammattimaisempaan suuntaan, ei tarkoita sitä, että sisällöstä tarvitsisi tinkiä. Monet ovat yrittäneet ja tulokset ovat olleet surkeita.
– Enslaved ei olisi Enslaved, jos yrittäisimme kosiskella jotain tiettyä yleisöä tai skeneä. Jos yrittäisimme jotain sellaista, emme voisi elää sen kanssa.
Jostakin syystä tämä on viisaus, joka toistuu aina. Kun kaikilla ympärillä olevilla on omasta mielestään hallussaan totuus, on tärkeintä kuunnella itseään.
– Olemme aina etsineet, kokeilleet ja pyrkineet luomaan uutta. Kyllä meiltäkin on kyselty, miksi teette noin ettekä näin, mutta se täytyy vain osata jättää omaan arvoonsa. Olemme aina toimineet omista lähtökohdistamme ja siksi olemme yhä olemassa.
Grutlea kiinnostaa, miten hyvin Heimdalin kappaleet kääntyvät liveolosuhteisiin. Millaisia äänimatkoja näistä tuleekaan keikoilla?
– Puhumme jälleen asioista, joihin ei voi vaikuttaa. On vain kokeiltava, mitkä biisit toimivat, vai toimiiko niistä mikään. Sehän riippuu tietysti myös yleisöstä. Itsestäkin, mutta ehkä enemmän yleisöstä. Soitamme nyt kiertueella ainakin kahta biisiä tältä levyltä.
Kiertueelle Kjellson lähtee mielellään. Energiavaihto yleisön ja bändin välillä on niin ainutkertainen asia, ettei siitä saa tarpeekseen.
– Treeniksellä on kiva soittaa, mutta livetilanne on täysin eri. Keikkojen soittaminen on kaikkein palkitsevin osa tätä touhua. Jos keikoista ei nauti, on aika sanoa hyvästi. Matkustaminen, odottelu ja kaikki muu voi olla vähän väsyttävää, mutta se on yksinkertaisesti välttämätön paha. Itse keikka on poikkeuksetta upea kokemus.
Julkaistu Infernossa 2/2023.