”Omaan musiikkiin pitää olla luottoa, jos haluaa päästä musiikkibisneksessä mihinkään” – haastattelussa oululainen death-debytantti Denominate

Denominate on saanut aikaiseksi vakuuttavan esikoislevyn. Teknistä death metalia tempova yhtye todistaa, että terveellä pohjalla pysyttelevä kunnianhimo voi tuottaa hyvää tulosta.

Those Who Beheld the End -esikoisenne on saanut osaksensa todella hyvää palautetta. Millaisin mielin olette seurailleet levyn menoa maailmalla?

– Totta kai hyvä palaute saa aina hyvälle mielelle, kitaristi Kimmo Raappana avaa.

– Tämä todella hyvien palautteiden virta ei osaltaan yllättänyt, sillä jo ensimmäinen julkaisumme [Realms of Confusion -ep, 2014] sai mainion vastaanoton. Koimme myös, että tämä uusi levy on sekä musiikillisesti että tuotannollisesti parempaa materiaalia. Kyllähän omaan musiikkiin pitää olla luottoa, jos haluaa päästä musiikkibisneksessä mihinkään.

Levy vetää bändinne musiikkia pykälän verran progressiivisempaan suuntaan. Onko linja suunniteltu vai sattumankauppaa?

– Sekä että. En ole koskaan välittänyt genrestä, kunhan itse musiikki on hyvää, ja onkin osaksi tärkeää, että meillä on mahdollisuus tehdä musiikillisesti mitä haluamme – oli se sitten musiikillisia kokeiluja tai suhteellisen isot genremuutokset kappaleesta toiseen. Progressiivinen musa mahdollistaa nämä kaikki hyvin.

Mikä toimi alkusykäyksenä Denominaten uralle?

– Mitään yhtä suurta sykäystä ei oikeastaan ollut. Perustimme bändimme, kun olimme vielä lukiossa, ihan sillä mielellä, että porukassa soittaminen on kivaa. Tapasin lukiossa rumpali Joni Määtän, joka sitten kysyi, kiinnostaako minua soitella hänen ja parin kaverinsa kanssa, jotka olivat laulaja Ville Männikkö ja basisti Tuomas Pesälä. Aluksi Ville toimi myös toisena kitaristina, mutta päätyi sitten keskittymään puhtaasti lauluun, joten pyysimme Eetu Pylkkästä toiseksi kitaristiksi.

Tällaisessa kamassa sanoitukset jäävät usein soiton jalkoihin. Kuinka tärkeinä pidätte Denominaten sanoituksia, ja minkälaisia aiheita niissä käsittelette?

– Pidän sanoituksia erittäin suuressa arvossa niin kuuntelemassani musiikissa kuin omassa tuotannossammekin. Mielenkiintoiset sanat luovat uusia ulottuvuuksia jo valmiiksi haastavaan musiikkiin, ja jos kuuntelijalle jätetään tulkinnan mahdollisuus, samasta lyriikasta voi syntyä lukemattomia näennäisesti erilaisia variaatioita. Minulla on oma agendani saada ihmiset ajattelemaan joitain asioita eri tavoin, mutta tämä tapahtuu täysin kuuntelijan ehdoilla ja toimesta, laulaja Ville vastaa.

– Itselleni laulusuoritus on ollut isommassa asemassa kuin sanojen sisältö. Mutta totta kai itse sanoituksetkin ovat tärkeitä, ja Ville on aina tehnyt loistavaa työtä niiden kanssa, Kimmo jatkaa.

– Seuraava julkaisumme on suunnitelmien mukaan konseptilevy, ja siihen olisikin
tarkoitus kietoa sanoitukset ja musiikki yhdeksi intiimiksi paketiksi.
Teknisiä death metal -yhtyeitä alkaa olla pilvin pimein. Jos pitäisi valita yksi, mikä bändeistä olisi teille se kaikkein merkittävin?

– Yksi ongelma on, että genren edustajat kuulostavat niin sanotusti samalta. Itse kuitenkin tarkastelen musiikin laatua, en sitä tapaa jolla ihmiset sattuvat sitä kategorisoimaan. Olemme mielestäni onnistuneet tekemään musiikkia, joka erottuu edukseen, Kimmo sanoo.

– Mielestäni paras tämän genren edustaja on kuitenkin kotimainen Demilich.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 7/2016.