Raskasta, kaunista ja toiveikasta – haastattelussa Slowenya

Suomalaistulokas Slowenyan kokeilullinen doom metal soi raskaasti mutta positiivisissa merkeissä. 

Slowenyaon tuore bändi. Millaiselta pohjalta homma lähti liikkeelle? 

– Puhuttiin Janin [Trygg, laulu ja kitara] kanssa Morbid Evilsin jälkeen, että into raskaan musiikin tekemiseen ei ole hävinnyt mihinkään. Jan alkoi lähettää alkuvuodesta 2020 demoja, ja kevään aikana oltiin jo treenikämpällä sovittamassa ensimmäistä biisiä, rumpali Timo Niskala aloittaa. 

– Lähtökohtana oli raskas, kaunis ja toiveikas musiikki, jossa pääsisi tekemään asioita perinteisen doom-kaavan ulkopuolelle. Aluksi homman piti olla täysin instrumentaalista, mutta vähitellen alkoi kiinnostaa ottaa mukaan laulumelodioita – kuitenkin sellaisella etäisellä otteella, ettei laulu ole kovin isossa roolissa, Trygg jatkaa. 

– Tämä johtui varmaan myös siitä, että en ole koskaan aiemmin laulanut. Laulujen myötä myös sävellystyö on muuttunut mielenkiintoisemmaksi ja saanut enemmän syvyyttä. 

Julkaisitte Somer-ep:n ainoastaan digitaalisesti. Miksi näin? 

– Tarkoituksena oli odottaa koronan yli, julkaista ep vinyylinä ja lähteä kiertueelle. Epävarmojen aikojen jatkuessa ja vinyyliprässäämöjen toimitusvaikeuksien lisääntyessä päädyttiin julkaisemaan kiekko ensialkuun digitaalisesti, basisti Tapani Levanto kertoo. 

– Fyysinen levy on toivottavasti käsissämme, kun keikat vihdoin alkavat. 

Slowenyan musiikkia on hankala määritellä. Mitkä artistit ovat vaikuttaneet teihin konkreettisimmin? 

– Alkujuuret löytyvät raskaan musiikin ulkopuolelta, ja meitä yhdistää loputon mielenkiinto erilaisia musatyylejä ja soundeja kohtaan, Levanto sanoo. 

– Jos nyt oikein kaivellaan tärkeimpiä yhteisiä vaikutteita, ne löytyvät jostain Deftonesin, Nirvanan ja muun alt-rockin suunnalta. Uskon, että se kuuluu, vaikka päällimmäisenä soundissamme sekoittuvat Jesun ja Pelicanin tyyliset yhtyeet sekä ambientimman konemusan artistit Boards of Canadasta Brian Enoon. 

– Raskas musiikki on muodostunut itselleni vuosi vuodelta tärkeämmäksi ilmaisumuodoksi, ja raskaamman tyylisuunnan bändejä tulee kuunneltua taukoamatta, Trygg lisää. 

– Omista vaikuttajistani voisin nostaa ainakin Primitive Manin, Thoun ja Conanin, vaikka ne eivät suoranaisesti musiikissamme kuulukaan – lukuun ottamatta matalia vireitä ja isoja kielisoitinvalleja. 

Minkälaisia fiiliksiä Slowenyan musiikki mielestänne välittää? 

– Raskaus tulee matalavireisistä kitaroista, hitaasta temposta ja päälle vyöryvästä soundista, joka on ollut koko Slowenyan lähtökohtana, Levanto sanoo. 

– Muuten en koe musiikkiamme raskaaksi, vaan haemme soundiimme nimenomaan kauneutta, toiveikkuutta ja avaruutta. 

Ulkomailla puhutaan usein ”suomalaisesta soundista”. Koetteko, että suomalaisuus kuuluu musiikissanne jotenkin? 

– Jännää, että asia ei ole tullut ennen edes puheeksi, Levanto hätkähtää. – Meillä on tarkka visio siitä, mitä Slowenyan tyyli on, vaikkei sitä ole ääneen lausuttu saati paperille suunniteltu. Mihinkään paikkaan tai identiteettiin sitä ei ainakaan ole sidottu. 

– Voin kai vastata, että suomalaisuutta ei ainakaan ole pyritty korostamaan, jos toisaalta ei häivyttämäänkään. Paljon on saatu mukavaa palautetta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, mutta yhdessäkään ei ole puhuttu suomalaisesta soundista. Ehkä se on lähinnä tuo Turun saaristo, joka on soundissamme selkeimmin läsnä. 

Julkaistu Infernossa 3/2021.

Lisää luettavaa