Alavutelainen Spiritus Mortis ei ole koskaan pitänyt suurempaa kiirettä musiikissaan. Tai muutenkaan. Jos haluat perusteluja, niin nostetaanpa esiin seuraava fakta: yhtye julkaisi ensimmäisen varsinaisen studioalbuminsa kahdeksan demon ja seitsemäntoista toimintavuoden jälkeen.
Tuomion öljyllä voideltuja moottoreita siis käynnisteltiin pitkään ja hartaasti, mutta eipä yhtye ole alkanut hätäillä myöhemminkään. Uutta The Great Seal -albumiakin on saatu odottaa tovi jos toinenkin, sillä edellinen levytys The Year Is One ilmestyi loppuvuodesta 2016.
Viime vuosien aikana Pohjanmaan lakeuksilla on puhaltanut myös muutoksia tuulia. Laulaja Sami ”Albert Witchfinder” Hynninen ja rumpali Jarkko Seppälä ovat poistuneet ryhmän vahvuudesta, ja tilalle ovat tulleet solistin virkaa tekevä Kimmo Perämäki ja tahtia laskeva Markus Kuula.
– Uusi kokoonpano toimii hienosti. Vaihdosten hyviin puoliin kuuluu sekin, että nykyään me kaikki asutaan samalla seudulla ja treenien järjestäminen on huomattavasti helpompaa kuin aikaisemmin. Sami toimi bändin laulajana vuosina 2009–2017, minä aikana treenattiin yhdessä kokonaista kaksi kertaa, Teemu Maijala kertoo.
– Levytyshommat sujuivat aikaisemminkin ilman sen suurempaa kitkaa, sillä Sami hoiti hommat ammattimiehen tapaan. Me muut olemme toki treenanneet kappaleet aina kuntoon hyvissä ajoin ja studiossa on ollut helppo operoida, velipoika Jussi lisää.
Rokimmin ja groovaavammin
Milloin juuri ilmestyneen The Great Sealin valmistelutyö alkoi?
– Ihan tarkan vastauksen antaminen on vaikeaa. Esimerkiksi avausraita Puputan ja kokonaisuuden päättävä Are You a Witch ovat uusia juttuja, mutta mukana on kolme selvästi vanhempaa biisiä. Kyseessä ovat Manowar-mausteinen Death’s Charioteer, vähän räväkämpi ja nopeampi jytäpala Vision of Immortality sekä Black Sabbathin ja Mustaschin äpärälapsi Skoptsy. Martyrdom Operationissakin on vanhempia ideoita, kun taas komea teutonihenkinen kertosäe on Kimmon uudempaa tuotantoa, Jussi kertoo.
– Mainitut biisit eivät sopineet The Year Is Onen ultimate doom -maisemaan, mutta nyt ne löysivät komeasti paikkansa. Etenkin Martyrdom Operation, jota jotkut arvostelijat ovat kuvailleet tyyliin ”Spiritus Mortis meets ZZ Top / southern rock / AC/DC / George Thorogood”, olisi vaikuttanut edellisellä levyllä todella oudolta linnulta.
Lähdittekö tekemään tarkoituksella erilaista albumia kuin The Year Is One?
– Sanotaan vaikka niin, että The Year Is Onea kovempaa doomia meistä ei taida lähteä, joten sen levyn kopioiminen tai jonkinlaisen kakkososan tekeminen ei tuntunut ollenkaan mielekkäältä. Jos haen vertailukohdan Slayerin suunnalta, niin he eivät tehneet toista Reign in Bloodin kaltaista hyökkäystä vaan aivan erilaisen South of Heavenin, Teemu sanoo.
– The Great Seal soi edeltäjäänsä rokimmin, groovaavammin, melodisemmin ja progemmin. Soundeista taas haluttiin selkeät, sillä puuroinen äänimaisema ei olisi palvellut näitä kappaleita ollenkaan. Ja kyllä, tämä on ihan tietoinen linjanmuutos, ainakin johonkin pisteeseen asti, Jussi vahvistaa.
– Kyllähän me kieltämättä mietittiin joidenkin riffien kanssa, että ovatko ne jo liian… kaupallisia, mutta Spiritus-mankelin läpi puristaminen teki kevyemmistäkin ideoista kiitettävän painavia!
Uskonnollista hulluutta
Muutoksen pohjoiset tuulet tuivertavat myös sanoitusten maailmassa. The Great Seal on nimittäin Spiritus Mortisin uran ensimmäinen teemalevy.
– Albumilla sukelletaan uskonnollisen hulluuden syövereihin, ja väkeviä inspiraationlähteitä löytyi erityisesti itärajan toiselta puolelta. Teemu kirjoitti Vision of Immortalityn tekstin, mutta muuten sanoituksista vastaa toveriyhtyeemme Masqueragen rumpali Marko Ylä-Häkkinen, ja helvetin hyvin muuten vastaakin, Jussi sanoo.
Annetaanpa puheenvuoro Ylä-Häkkiselle.
– Jussi esitteli minulle historiallisia aihepiirejä, jotka kaikki liittyivät vähintäänkin mielenkiintoisiin uskontojen nimissä toteutettuihin aktiviteetteihin. Aloin sitten perata näitä alustavia aihioita ja lopulliset aiheet löytyivät melko vaivattomasti. Välillä meinasi oikeasti puistattaa, sillä kaikki tekstit perustuvat historian hämäriltä sivukujilta poimittuihin tositarinoihin eikä mihinkään keksittyihin juttuihin.
– Esimerkiksi Skoptsy kertoo Venäjällä vielä 1900-luvullakin vaikuttaneesta uskonnollisesta ryhmittymästä. Tämä varsin erikoinen porukka tunnettiin miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta, koska heidän oppiensa mukaan seksuaalista himoa täytyi välttää. Kultin operatiivisesta valikoimasta löytyivät niin osittainen kuin täydellinenkin kastraatio, ja esimerkiksi miesten kohdalla tämä tarkoitti joko pelkkien kivesten tai vaihtoehtoisesti koko kaluston poistamista.
– Myös albumin nimi tulee samasta suunnasta. Pieni sinetti nimittäin tarkoitti mainittua kivesten poistoa ja se vähän suurempi sitten… Niin, taisitkin jo arvata. Onhan se muuten varmaa, että kyseisten elinten poistaminen tekee kaverista kuin kaverista autuaan!
Entä muiden kappaleiden tekstit?
– Niissä ruoskitaan, tanssitaan ja naidaan. Välillä taas suoritetaan polttoitsemurha tai ollaan noitia, Ylä-Häkkinen luettelee.
– Eikä muuten unohdeta sitä pikanttia yksityiskohtaa, että Jussi toimi meikäläisen historianopettajana, kun kahlasin lukiota läpi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Saisikohan näistä teksteistä postuumin opintopisteen?
Ei aikatauluja
Luodaanpa sitten katsaus tulevaisuuteen. Ennustaminen on tunnetusti kovin hankalaa hommaa, mutta Spiritus Mortisilla on joitakin aavistuksia tulevasta.
– Kun nyt päästiin isompien tekstikokonaisuuksien makuun, niin pari seuraavaakin julkaisua tulevat olemaan teemalevyjä. Ainakin näillä näkymin. Yksi uunituore sävellyskin löytyy, mutta minkään maailman aikataulut eivät ole vielä selvillä, Jussi sanoo.
Spiritus Mortis palaa jossakin vaiheessa myös Sami Hynnisen aikakauden tunnelmiin.
– Ajatuksena on laittaa yksiin kansiin muutamia juttuja. Levylle tulee esimerkiksi Fall of the Idolsin kanssa tehdyn splitin kappaleet, joitakin lainabiisejä sekä livevetoja, Teemu kertoo.
– Kuten joku saattoi jo arvata, tälläkään erikoisjulkaisulla ei ole aikataulua. Eihän sitä ole sorvattu vasta kuin viitisen vuotta, Jussi hymähtää.
– Seuraavaksi tehdään joitakin konsertteja. Syksyn aikana keikkoja on luvassa ainakin Alavudella, Seinäjoella, Tampereella ja Hammer of Doom -tapahtumassa Saksassa.
Yksi juttu on täysin selvä: vaikka yhtyeen tarina ulottuu kauas 1980-luvulle, jäähyväiskiertuetta ei ole edelleenkään näköpiirissä.
– Tämä bänditouhu on aina tuntunut kivalta harrastukselta. Ja jos meillä on hauskaa jatkossakin, homma saa toki jatkua, Teemu toteaa.
Jussi katsoo asiaa vähän toiselta kantilta.
– Vanha kansahan sanoo satavuotiaasta, että sitä ei ole vaan luoja muistanut ottaa pois maan päältä. Onkohan siis niin, ettei mekään olla vaan älytty lopettaa? kitaristi nauraa.
– No, vitsit vitsinä… Siitä pidetään kiinni, että päästään juhlimaan bändin viisikymppisiä jonakin päivänä. Nuoria poikiahan me vielä silloinkin ollaan.
Myös Teemu innostuu ajatuksesta.
– Olisihan se aikamoista! Onneksi edustamamme genre on sellainen, että harmaa parta ja harveneva tukka tuovat vain lisää katu-uskottavuutta.
Genreistä puheen ollen… Edustaako The Great Seal teidän mielestänne doom metalia?
– Paha kysymys… Taitaa se doom-lokeroon edelleen sujahtaa, vaikka toki me ollaan kovin kaukana esimerkiksi The God Behind the God -albumin [2009] meiningistä, Teemu sanoo.
– Doom-tunnelmat kulkevat aina musiikillisten ideoiden mukana, tavalla tai toisella. Kun mikä tahansa aihio pääsee meidän käsittelyyn, tuomion kukko alkaa laulaa!
Julkaistu Infernossa 8/2022.