”Suomi Finland Perkeleessä ei ollut tasan mitään äärioikeistolaista” – Luttisen veljekset Impaled Nazarene -klassikon äärellä

Impaled Nazarenen kolmas albumi palasi muistuttamaan satavuotiasta Suomea siitä, että kaikella on myös paha puolensa.

17.02.2018

Suomi, mikä se on? Riippuu keneltä kysyy. Joillekin se on sinistä taivasta, valkeita hankia, rehtiyttä, sisua ja muita mukavia juttuja. Niistä muodostuu kiva myytti, jolla voi selittääpaljon, mutta joka ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Toisille, kuten Impaled Nazarenelle, Suomi paljastaa raivokkaimmat piirteensä. Vuonna 1994 ilmestynyt Suomi Finland Perkele -albumi on synkkä tulkinta Suomi-myytistä.

Impaled Nazarene ehti hioa kynsiään hyvän aikaa ennen Suomi Finland Perkeleen tuloa. Bändi syntyi 1990-luvun taitteessa, kun oululaiset Luttisen veljekset lähtivät tavoittelemaan Venomin inspiroimina ja thrash metalin kautta metallimusiikin äärimmäistä laitaa. Vuonna 1989 he soittivat yhdessä death metal -bändi Mutilationissä.

Seuraavana vuonna Luttisten bändi vaihtoi nimensä persoonallisemmaksi Impaled Nazareneksi. Yhtye alkoi kasvattaa mainettaan undergroundissa punkhenkisellä black metalilla, joka oli tahrittu parafilisillä, saatanallisilla ja väkivaltaisilla teksteillä.

Sana kiiri kasetinvaihtoverkoston kautta ympäri maailman, ja vuonna 1992 ranskalaisen Osmose Productions -levy-yhtiön pomo Hervé Herbaut tarjosi Impaled Nazarenelle levytyssopimusta. Bändi allekirjoitti diilin mielellään kuultuaan kohtuullisista studiobudjeteista ja siitä, että Osmoselle oli sainattu myös Master’s Hammerin ja Rotting Christin kaltaisia asiallisia ryhmiä.

Suomi Finland Perkeleen levyttänyt kokoonpano – laulaja Mika Luttinen, rumpali Kimmo Luttinen, kitaristi Jarno Anttila ja basisti Taneli Jarva – syntyi kesällä 1992.

– Meillä oli hyvä henki, Kimmo Luttinen muistelee. – Mitä nyt joskus keikoilla saattoi otsasuoni pullistua, jos soittokaveri ei muistanut, miten joku biisi alkaa, vaikka sitä oltiin aikamme jo veivattu.

Kun julkaisukuviot saatiin kuntoon, uutta musiikkia alkoi ilmestyä rapsakalla tahdilla. Ensimmäinen Impaled Nazarene -albumi Tol Cormpt Norz Norz Norz julkaistiin marraskuussa 1992 ja seuraaja Ugra-Karma joulukuussa 1993. Sen jälkeen bändikuviot vääntyivät muotoon, joka vaikutti aikanaan Suomi Finland Perkeleeseenkin.

– Mä muutin Belgiaan viikko sen jälkeen, kun Ugra-Karma oli nauhoitettu, Mika Luttinen muistelee. – Kun me tehtiin eka Euroopan-rundi, mä asuin jo siellä. Vaikuttihan se tietenkin bändin toimintaan aika helvetisti. Tai siis vaikeutti sitä.

Mustan uudet sävyt 

Vaikka Impaled Nazarene teki ensimmäiset levynsä black metal -buumin aikaan, se ei halunnut hukkua mustaan massaan. Jo Tol Cormpt Norz Norz Norzilla Oulun ääriliike luokitteli musiikkinsa mieluummin ”industrial cyber punk sado metaliksi”. Ugra-Karma on bändin pitkäsoitoista se, jolla oma soundi löytyi ja johon se kiteytyi, mutta silti Impaled Nazarene uudistui heti seuraavalla albumillaan.

Suomi Finland Perkeleellä oli nopeitakin biisejä, mutta vauhti ei selvästikään ollut bändille itseisarvo. Letaali rakkauslaulu Blood Is Thicker Than Water, doomahtava Quasb/ The Burning ja Motörhead-laukka Let’s Fucking Die tulivat ikävinä yllätyksinä bläkkispuristeille, joista Impaled Nazarene oli ihanimmillaan nopeimmillaan.

Syyttävällä sormella oli helppo osoittaa säveltäjää. Suomi Finland Perkeleen musiikista vastannut Kimmo Luttinen oli keksinyt ajaa Impaled Nazarenen pimeyteen entistä syvempien vesien kautta, välillä vähän maltillisemmin piiskaten.

– Mulla on paha tapa luoda levyille aina jotain erilaista, hän sanoo. – Eihän se toki mitenkään faniystävällistä ole livetä tyylistä joka levyllä. Mutta se ei myöskään ollut tietoista vittuilemista faneille. Mulle se oli ihan luonnollinen askel.

Osansa tässä kehityksessä oli sillä, että pääsäveltäjän jo ennestään leveä musiikkimaku laventui entisestään. Vuonna 1994 Kimmo Luttinen kuunteli jotakin ihan muuta kuin Immortalin uusinta, eikä se voinut olla vaikuttamatta Impaled Nazareneen.

– Kimmoon iski Danzig ihan täysillä siihen aikaan, Mika Luttinen sanoo. – Se laajensi muutenkin musiikkimakuaan yhtäkkiä todella paljon, kuunteli Björkiä ja vaikka mitä.

Kimmo Luttinen myöntää, että eri genrejä tuli ja on tullut kuunneltua kohtuullisen laajasti.

– Suomi Finland Perkeleen aikoihin löysin paljon itselle uusia bändejä ja artisteja, jotka varmasti vaikuttivat omiin biiseihini. 1990-luvun puolivälin lähestyessä tuli luukutettua rankemman musan sijaan Dead Can Danceä, The Missionia ja Sisters of Mercyä. Samoin leffamusiikkia.

Myös Mika Luttinen uudisti Impaled Nazarenea omalla tontillaan. Yhtyeen ensimmäinen suomenkielinen biisi Coraxo ilmestyi jo Ugra-Karmalla, mutta sen lyriikoissa peräänkuulutettiin vain ”kuolemaa, saatanaa”. Suomi Finland Perkeleelle laulaja kirjoitti ensimmäiset laajemmat suomenkieliset lyriikkansa. Vitutuksen multihuipennus ja Kuolema kaikille (paitsi meille) ovat yhä bändin tunnetuimpien biisien joukossa.

– Se idea tuli jostain yhtä käsittämättömästä paikasta kuin kaikki muutkin ideat, Mika Luttinen sanoo. – Termi ”vitutuksen multihuipennus” tuli Jarvalta. En muista, mitä varten se sellaisen kehitti, mutta minä innostuin, että vittu, tää on maailman paras biisinnimi. Sitten vain kynä käteen ja miettimään, että mikähän se vitutuksen multihuipennus oikein on.

Suomenkieliset sanoitukset istahtivat luontevasti Suomi Finland Perkele -nimiselle albumille. Se, mistä levyn väljä Suomi-teema löydettiin, on hämärän peitossa. Mika Luttinen ei usko, että hänen ulkomaille muuttamisensa olisi vaikuttanut levyn nimeen tai suomenkielisten lyriikoiden tekemiseen. Suomi Finland Perkele -otsikolle hänellä on kaksi vaihtoehtoista syntytarinaa.

– Toinen on se, että Jarva ja Kimmo olivat katsoneet lätkää ja alkaneet siinä huumassa huutelemaan ”Suomi Finland perkelettä”. Siinä kohdassa ilmeisesti Hail to Finland oli vaihtunut Suomi Finland Perkeleeksi.

– Mutta toisaalta mä muistelen Jarvan kertoneen mulle aikoinaan bonganneensa levylle nimen sanomalehdestä. Sehän osaa italiaa täydellisesti ja oli ostanut rautatieasemalta italialaisen sanomalehden lueskellakseen sitä matkalla Ouluun. Lehdessä oli jostain syystä lukenut jossain kohdassa ”Suomi Finland Perkele”. Näin muistelen sen menneen… tai sitten mä olen nähnyt unta.

Kemi Suomi Perkele 

Suomi Finland Perkele äänitettiin kemiläisessä Tico Ticossa, joka on nauttinut sittemmin myyttisen suomalaisen metallivalimon mainetta.

Impaled Nazarene oli kiinnostunut Ahti Kortelaisen johtamasta studiosta kolme vuotta aiemmin kuultuaan kaveribändinsä Sentencedin Rotting Ways to Misery -demon. Tico Ticon ensimmäiset Impaled Nazarene -sessiot oli pidetty elokuussa 1991, kun bändi äänitti siellä toisen demonsa, Suomen black metal -skenelle suuntaa viittoneen Taog Eht Fo Htao Ehtin. Vain kuukautta myöhemmin yhtye palasi sinne nauhoittamaan Goat Perversion -seiskatuumaisen, ja vuotta myöhemmin se teki siellä Tol Cormpt Norz Norz Norzin. Myös Ugra-Karma äänitettiin Tico Ticolla kesällä 1993, samoin pienemmät vinyylit Sadogoat ja Satanic Masowhore.

Suomi Finland Perkeleen äänitysten aikaan studiovalinnasta ei tarvinnut keskustella. Impaled Nazarene oli löytänyt paikkansa.

– Vanhat suomalaiset speed metal -levytykset kuulostavat ihan saatanan ohuilta. Kaikki alataajuudet on jätetty pois. Se vaivasi mua aina. Mietin, että eikö tässä maassa muka oikeasti osata tehdä kunnollisia metallisoundeja, varsinkaan black- ja death metaliin, Mika Luttinen pohjustaa.

– Oli ihan käsittämätöntä, että jostain Kemistä löytyi sellainen studio ja sieltä mies, joka hiffasi tämän jutun saman tien. En tiedä miten, mutta Kortelaisella vain oli se homma hanskassa. Lisäksi se oli tarpeeksi vittuileva tyyppi meille. Vieläkin olisi mahtavaa mennä sinne tekemään levyä.

Kimmo Luttinen kertoo antaneensa Ahti Kortelaiselle äänityksissä vapaat kädet.

– Ehkä joku referenssilevy saattoi olla mukana, että mitä on milloinkin hakemassa. Paskaako siihen väliin inisemään, kun toinen tajuaa asiat paremmin ja tietää biisit kuultuaan miten ne kannattaa miksata. Ahti tuotti meidän alkupään levyt, vaikkei tainnut saada siitä isommin krediittejä.

Suomi Finland Perkeleen äänityksiin ja miksauksiin meni kahdeksan päivää. Se oli Impaled Nazarenen mittapuulla massiivinen sessio – Tol Cormpt Norz Norz Norz oli tehty viidessä päivässä ja Ugra-Karma kuudessa.

Impaled Nazarenella oli noihin aikoihin treenikämppä erään oululaisen päiväkodin yhteydessä, mutta yhtye ei varsinaisesti asunut siellä. Kimmo Luttinen sanoo, ettei bändi koostunut himoharjoittelijoista.

– Ei me ikinä treenattu paljon yhtään mitään varten. Olisi mennyt hyvä punkboogie pilalle. Sitä mukaa kun biisit valmistuivat, me katsottiin ne Jarvan ja Anttilan kanssa kohdilleen. Loppuaika vihelleltiin studiota odotellessa. Studioon mentiin perusrapakunnossa, ehkä pois lukien Jarva, joka oli treenannut Sentencedissä perkeleenmoisia bassotteluja ja kehittyi soittajana saatananmoista vauhtia. Se oli meistä ainoa, joka hoiti soittonsa hyvin. Mutta Impaledin alkupään levyt toimivat siksikin, että ne on rykäisty kännipäissään ykkösellä sisään eikä niitä ole hinkattu studiossa hulluuteen asti.

Kun vanhempi Luttinen, Jarva ja Anttila olivat nauhoittaneet omat osuutensa, he lähettivät Mikalle Belgiaan kasetteja, jotta tämä saisi tehtyä sanat ja lauluosuudet. Kolmannen albumin tekeminen jätti laulajan suuhun oudon maun. Hän ei ollut tyytyväinen omaan ääntelyynsä.

– Suomi Finland Perkele on ainoa levy, jota varten en lentänyt Belgiasta Suomeen reenaamaan. Studiossa tajusin aika nopeasti, ettei ääni ole parhaassa tikissä. Se on ainoa asia, mikä mua oikeasti risoo Suomi Finland Perkeleessä. Siinä on niin saatanan surkeat laulut, semmoista mutisemista. Esimerkiksi Steelvaginan pitkän loppuhuudon tekeminen oli tuskaa. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että sitä piti venyttää tietokoneella, koska pitkät huudot ei vain enää lähteneet.

Se muutti laulajan suhtautumista niin sanottuun esituotantoon.

– Ihan aluksi tuli tuskin mietittyä koko asiaa, mutta kun Suomi Finland Perkelettä kuunteli myöhemmin, niin tulihan siinä mieleen, että ei saatana, onpa hirveän kuuloista. Päätin, että vaikka asuisin missä, se on vain tultava Suomeen reenaamaan. Ei siitä muuten tule mitään.

Myös äärimetallissa taiteilija on itse ankarin kriitikkonsa.

– No joo, kyllä moni on sanonut, ettei huomaa eroa muihin Impaled Nazarenen levyihin. Mutta itse sen kyllä huomaa.

Kaksijakoinen vastaanotto 

Osmose julkaisi Suomi Finland Perkeleen 16. lokakuuta 1994. Impaled Nazarenen suomileijonakantisen kolmosalbumin uudenlaiset sävyt otettiin vastaan kaksijakoisesti niin bändissä kuin sen yleisössä.

– Me saatiin sillä levyllä paljon uutta yleisöä, mutta black metal -porukan mielestä Suomi Finland Perkele oli täyttä paskaa, Mika Luttinen sanoo. – Kunnes nyt, vuosia myöhemmin, se onkin sitten jonkun mielestä joku saatanan kulttilevy. Näin nämä hommat menee.

Oman suorituksen lisäksi Mika Luttista vaivasi suunta, johon veljensä kirjoittamat uudenlaiset biisit Impaled Nazarenea veivät.

– Meikäläinen oli Belgiassa kuuntelemassa vanhoja rässivinyyleitä eikä ihan ymmärtänyt kaikkia jippoja, joita levylle tuli. Mä vihasin Suomi Finland Perkelettä aika pitkään. En pelkästään omien laulujeni takia, vaan pidin joitain biisejä huonoina.

Musiikin muuttuminen johtui osittain Mika Luttisen muutosta ulkomaille. Materiaali jakoi mielipiteitä bändin sisällä, koska sitä työstettiin eri tavalla kuin ennen. Tol Cormpt Norz Norz Norz ja Ugra-Karma oli suunniteltu yhdessä, Suomi Finland Perkelettä visioitiin eri puolilla Eurooppaa.

– Kahdella ensimmäisellä levyllä mä esittelin musiikin ja Mika lyriikat ja teemat, Kimmo Luttinen sanoo. – Suomi Finland Perkeleellä me läheteltiin c-kassuja etanapostilla Suomesta Belgiaan. Ajatusten vaihto jäi pakostakin vähäiseksi.

Suomifinlandperkeleet: Jarno Anttila (haulikko), Kimmo Luttinen (baretti), Mika Luttinen (kaasunaamari) ja Taneli Jarva (viskileka).

Laulaja jatkaa, että Suomi Finland Perkeleellä on myös monta hänen mieleistään biisiä.

– Mehän on soitettu Total War, Winter Waria, Ghettoblasteria, Vitutuksen multihuipennusta ja Kuolema kaikille (paitsi meille) -biisiä paljon keikoilla, koska ne ovat ihan loistavia. Mutta siihen aikaan olisin mieluummin tehnyt Ugra-Karman tyylistä musiikkia.

Rumpali-Luttinen puolestaan piti levystä ja sen uusista linjauksista. Hän oli biisintekijänä etääntymässä Impaled Nazarenen juurilta, ja Suomi Finland Perkele sopi siihen kuvioon oikein hyvin.

– Täyttä timangia nuo omat tekeleet aina valmistuessaan ovat. Luonnollisesti, turha kai niitä muuten olisi tehdä. Suomi Finland Perkele on myös kestänyt aikaa ihan hyvin. Ehkä sillä on pari keskinkertaista biisiä, jotka olisivat sietäneet vaihtua parempiin. Valitettavasti mulla vain on aina ollut tapana jättää sävellystyö viime tinkaan, eikä niille biiseille ollut silloin tarjolla mitään vaihtoehtoja.

Vaikka puristit murisivat Impaled Nazarenen uusien ideoiden äärellä, yleisesti ottaen kuulijoilla ei ollut valittamista. Oululainen äärimusiikki sai niin paljon uusia ystäviä, että Suomi Finland Perkeleestä tuli yhtyeen myydyin albumi.

– Suunta oli semmoinen, siihen aikaan levyjä ostettiin, Mika Luttinen sanoo. – Ugra-Karma oli jo myynyt tosi hyvin, ja Suomi Finland Perkeleen myynti oli luonnollista jatkumoa sille. Se on siitä jännä levy, että se on mennyt kaupaksi koko ajan ja menee edelleen. Koskaan ei ole ollut sellaista kautta, että sitä olisi myyty vaikka vain sata kappaletta vuodessa, vaan aina paljon enemmän. Tähän on varmaan laskettu kaikki mahdolliset lisensoinnit mukaan, mutta Osmosen Hervén mukaan Suomi Finland Perkelettä on myyty kaikkiaan 87 000 kappaletta.

Mielipiteitä jakaneen albumin biisejä kuultiin keikoilla eniten huhtikuussa 1995, kun Impaled Nazarene teki Euroopan-kiertueen yhdysvaltalaisen Absun ja australialaisen Sadistik Exekutionin kanssa. Sex, Cyber & Rock-N-Roll -rundin yksitoista keikkaa soitettiin Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Ranskassa.

– Mitä näin jälkikäteen on tullut kuunneltua livenauhoituksia, niin soiton puolesta se oli aika hirveää paskaa, Kimmo Luttinen soimaa. – Noille reissuille tuli lähdettyä viihdyttämään enemmän itseä kuin yleisöä. Valitettavasti.

Mika Luttinen muistaa mainitulta rundilta parhaiten silloisen asuinmaansa Belgian surkuhupaisan keikan.

– Salissa oli 450 ihmistä katsomassa meitä, mutta hiljaisuus oli täydellinen. Kukaan ei reagoinut meidän soittoon millään lailla. Se on jäänyt todella hyvin mieleen. Mä katselin lavalla seittilistaa ja mietin, että ei saatana, eikö tää jo lopu. Jostain syystä Belgia on yksi niistä maista, joissa Impaled Nazarenella ei ollut eikä ole minkäänlaista sukseeta.

Kahakan kautta

Kiertueen jälkeen Impaled Nazarene jatkoi töitä hyväksi havaitun rivakkaan tahtiin, tai ainakin se yritti. Kesän 1995 lopulla bändi meni Tico Ticolle äänittämään Suomi Finland Perkeleen perään mini-cd:tä, jolle oli tarkoitus tehdä muutaman livetaltioinnin seuraksi kolme uutta kappaletta.

Viinanhuuruiset sessiot päättyivät ennen aikojaan Kimmo Luttisen ja Taneli Jarvan rajuun tappeluun, jonka seurauksena paikkoja hajosi ja paikalle kutsuttiin poliisi. Kahakka johti siihen, että äänitykset jäivät julkaisematta ja rumpali Luttinen lähti bändistä.

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin tuon myrskyisän illan muistot eivät enää sen kummemmin kiihdytä.

– Mää erosin bändistä tai mut erotettiin. En enää tarkasti muista, kummin päin se meni. Tokkopa koko bändiä olisi ollut enää pitkään aikaan, jos olisin jäänyt siihen hämmentämään. Veri veti säveltämään Legenda-tyylistä [Luttinen viittaa 1990-luvun lopulla kaksi levyä julkaisseeseen goottivaikutteiseen black metal -bändiinsä], eikä se olisi Impaledissa toiminut. Teiden eroaminen oli kaikille osapuolille järkevin ratkaisu. Kaipa sitä oli tuon jutun jo nähnyt. Halutti kokeilla muita asioita musiikissa, vaikka välillä on kyllä tullut väsäiltyä rankempaakin rallia levylle asti.

Kun Kimmo Luttinen oli poistunut yhtälöstä, hänen veljensä, Taneli Jarva ja Jarno Anttila käänsivät kimpassa Impaled Nazarenen kurssin takaisin kohti Ugra-Karman tunnelmia. Neljännen albumin Latex Cultin äänitysten lähetessä Jarva ilmoitti, että se jäisi hänen viimeiseksi Impaled Nazarene -levykseen, koska hän halusi keskittyä toiseen bändiinsä Sentencediin. Mielenkiintoisena sivujuonteena mainittakoon, että kun Jarva perusti Senareista poistuttuaan The Black League -yhtyeen, sen rumpupallilta löytyi kukas muukaan kuin Kimmo ”Sir” Luttinen.

Jarno Anttila pysyi Mika Luttisen rinnalla aina kymmenenteen albumiin Manifestiin (2007) saakka. Sittemmin Suomi Finland Perkeleen tehneestä kokoonpanosta on ollut jäljellä enää laulaja.

Suomi Finland Perkele on oma lukunsa Impaled Nazarenen tarinassa. Sen nimi alkoi elää omaa elämäänsä suomalaisessa musiikkimediassa, kun helsinkiläiset metalliaktivistit Tony Taleva ja Pasi Kuokkanen perustivat vuonna 1997 Suomi Finland Perkele -metallilehden. Kun se lakkasi ilmestymästä, SFP muuttui Suen metallisivuiksi.

Vaikka kyseessä oli kunnianosoitus uraauurtavalle kotimaiselle bändille ja suomalaiselle metallille ylipäätään, Luttisen veljekset eivät olleet erityisen ihastuneita lainailusta.

– Paskat meiltä mitään kysyttiin, Kimmo tuhahtaa. – Alkuun se otti aivoon aika lailla, mutta nykyään tuo nyt on yks vitun hailee.

Mika Luttinen muistaa tienneensä mitä oli tekeillä.

– Talevan puupää soitti mulle ja kertoi, että semmoinen lehti tulee. En mä siitä mitenkään iloinen ollut, mutta enpä jaksanut vastaankaan väittää. En tiennyt silloin, kuka se edes oli. Luulin, että tekeillä on joku minifanzine, mutta siitäpä tulikin vähän isompi juttu.

Niin tuli myös Suomi Finland Perkele -albumista, kunhan Mika Luttinen ensin pääsi sinuiksi sen kanssa. Niin tapahtui muutama vuosi sitten, kun Impaled Nazarene päätti soittaa albumin kokonaisuudessaan keikalla. Pitkään paitsiossa pidetyt biisit avautuivat laulajalle lopultakin.

– Aloin reeneissä kuuntelemaan, että mitä vittua, näähän on oikeasti hyviä! Ihmettelin itsekin, että miksi mulla on ollut sellaiset antipatiat Suomi Finland Perkelettä kohtaan. Ehkä sitä vain on ajan mittaan oppinut ymmärtämään muunlaistakin musiikkia kuin vapaata E:tä Napalm Death -kompilla.

Suomi Finland Perkele herätetään uuteen elämään juhlapainoksena, jonka teemaksi on valittu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla. Julkaisusta vastaa Osmose, jolle Impaled Nazarene on levyttänyt kaikki albuminsa.

– Juhlapainosidea tuli Sami Tenetziltä [joka työskenteli aikoinaan Impaledin Suomen-jakelusta huolehtineella Spinefarmilla], Mika Luttinen sanoo. – Se oli laittanut Hervélle meiliä, että saatana, ootteko miettineet, että tämä kannattaisi lyödä pihalle nyt. Hervé soitteli mulle ja kysyi, että mitä mieltä. Mä ihmettelin, että mitenhän tämä ei ole tullut itsellä mieleen, kun sehän on aivan saatanan fantastinen idea!

Hienointa on se, miten homma tehdään: Osmose julkaisee Suomi Finland Perkeleen parina erilaisena cd-painoksena, kolmena vinyyliversiona ja kasettina, ja toki saatavilla on T-paitojakin. Vaikka ajoituksen tuoma julkisuus epäilemättä buustaa myyntiä, ja niin on tarkoituskin, vaikutelma ei ole halpa.

– Mä kuvittelin, että Osmose julkaisee jonkun cd:n, ja se on siinä, laulaja naurahtaa. – Se päättikin panostaa oikein kunnolla. Se on helvetin hienoa.

Suomi Finland Perkeleen 100 Years of Finnish Independence -painos ilmestyy itsenäisyyspäivänä 2017. Impaled Nazarene ryntää Suomen satavuotisjuhliin ehkä päissään, ehkä aseistettuna ja aivan varmasti kutsumatta.

Suomi Finland Perkele on brutaali teos, jonka biiseissä jokin muukin kuin taivaaseen saakka kohoava teräsvagina seisoo niin uljaasti ja sykkien, että jopa ydinsotaan mennään juosten. Levyllä haistellaan liimaa, tapetaan kaikki ja vannotaan vala pukinsarvisen hahmon edessä, ja sen ainoa rakkauslaulu päättyy murhaan. Kaiken kaikkiaan ”päitä putoilee ja sperma haisee”, kuten Mika Luttinen Vitutuksen multihuipennuksessa huutaa.

Impaled Nazarenen juhlajulkaisun suomalaisuus on kovin erilaista kuin minkään muun Suomi 100 -projektin. Mutta millaista se sitten on?

– Se on rappioromantiikkaa. Aika samanlaista kuin Sentencedillä, joka tekikin siitä oman taiteenlajinsa, Kimmo Luttinen arvioi.

– Se on rumaa, aina pahantuulista ja periksiantamatonta, Mika Luttinen jatkaa. – Se on samaan aikaan lottovoittoa odottavaa sekä saunaa, tervaa ja olutta rakastavaa. Välillä se luulee olevansa jotakin, kunnes moraalisessa krapulassa piehtaroidessaan muistaa, ettei ole yhtään mitään.

KAINALO: Kohinaa Ranskanmaalla

Impaled Nazarenen Suomi Finland Perkele herätti ilmestyessään paheksuntaa paitsi bläkkisyhteisössä myös poliittisten ranskalaisnuorten parissa. 

Pariisissa aikoinaan operoinut kommunistinen nuorisojärjestö vetosi vuonna 1994 suureen FNAC-kauppaketjuun, jotta tämä poistaisi Impaled Nazarenen kolmannen albumin valikoimistaan. Perusteluna olivat Total War, Winter War -kappaleen säkeet ”Russia beaten up, over 200 000 communists dead / If they want a new war, this time will kill them all.”

Vetoomus tehosi: FNAC ilmoitti Osmoselle, ettei Suomi Finland Perkelettä enää myytäisi sen levyosastoilla.

– Lähinnä se vain nauratti, että voi saatanan vatipäät, Mika Luttinen muistelee. – Se oli ensimmäinen kerta, kun meistä nousi kohu. Sen jälkeen niitä on ollutkin ihan tarpeeksi.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. FNAC:llä on liikkeitä myös Belgiassa, ja sellaisessa pistäytyessään Mika Luttinen havaitsi hyllyssä tutun levyn.

– Ilmoitin Osmoselle, että oletteko tietoisia, että kyllä FNAC sittenkin myy Suomi Finland Perkelettä. Hervé tiesi kertoa, että niillä oli levyjä poistaessa mennyt meidän bändin viivakoodit sekaisin. Ugra-Karma lähti hyllystä, mutta Suomi Finland Perkele jäi! Ilmeisesti sitä porun nostanutta järjestöä ei ihan niin paljon kiinnostanut, että olisivat tarkistaneet tilanteen. Kunhan saivat kiukutella ja vähän julkisuutta Ranskassa.

– Se niiden uunoilu oli enemmän vitsi kuin kohu. Vasemmisto on maasta riippumatta idioottien ilmentymä, joten eivät niiden tekemiset ikinä yllätä, Kimmo Luttinen pistelee. – Suomi Finland Perkeleessä ei ollut tasan mitään äärioikeistolaista.

Kohu on kelpo työkalu musiikkialalla, mutta Impaled Nazarene pääsi myrskynsilmään liian varhain. Esihistoriallisella 1990-luvulla paheksunta jäi helposti paikalliseksi, kun internet ei mahdollistanut maailmanlaajuista moralisointia. Jos tieto levyn sensuroinnista levisi, se tapahtui lehtien tai puskaradion välityksellä.

– En usko, että se juuri vaikutti myyntiin, Mika Luttinen miettii. – Silloin ei ollut vielä nettiäkään. Tai jos oli, en tiennyt siitä.

Muutamia vuosia myöhemmin selvisi, että Ranskassa oli edelleen tahoja, joilla oli jotakin hampaankolossa. Heidän toinen yrityksensä vaientaa Impaled Nazarenen elämöinti ei ollut juuri ensimmäistä menestyneempi.

– Me oltiin kerran soittamassa Pariisissa jonkun yliopiston tilassa, ja siellä hajotettiin sähkötaulu ennen meidän keikkaa. Siinäkin ne epäonnistuivat täydellisesti. Kun sähköt katkesivat, lavalla oli bändi, joka soitti ennen meitä. Meidän keikkaan mennessä kaikki oli taas kunnossa. Eli ei hirveän vakuuttavaa toimintaa ollut sekään.

Juttu on julkaistu Infernossa 10/2017.

Lisää luettavaa