”Tänä päivänä ei voi olla kuin rocktähti vuonna 1986 ja luottaa vain siihen, että levyt myyvät ja keikkoja tulee, vaikka bailaisi menemään” – haastattelussa Cyhra

Luulitko tietäväsi Letters to Myself -debyytin jälkeen, mistä entisistä Amaranthe-, In Flames- ja Shining-jäsenistä koostuvassa Cyhrassa on kyse? Luulit väärin! Bändin kakkosalbumi osoittaa, miten melodista metallia voi tehdä vielä vuonna 2019 monipuolisesti ja tuoreella otteella.

29.02.2020

Kaksi vuotta sitten debyyttinsä julkaissut monikansallinen melodisen metallin lähettiläs on tehnyt kiertueillaan ja energiallaan sen, mistä moni ensialbuminsa julkaissut bändi voi vain haaveilla: Cyhra on onnistunut levittämään vain parin vuoden aikana musiikkinsa ilosanomaa niin laajalle, että bändin Facebook-sivulla on jo yli 20 000 tykkääjää ja Instagram-tilillä yli 14 000 seuraajaa.

Tampereen Olympia-korttelin backstagellä iloisesti tuoleissaan kiemurtelevat laulaja Joacim ”Jake E” Lundberg ja kitaristi Euge Valovirta reagoivat lukemiin omalla leikkisällä tavallaan.

– Totta puhuakseni mietin, miksei tykkääjiä ole vielä enemmän! Jake E tokaisee.

– Sanon tämän siksi, että aiemmin Facebook oli suurin piirtein ainoa somealusta. Nykyään on Facebook, Instagram, Snapchat, Twitter ja vaikka mitä, eikä todellista mittarilukemaa ole enää oikein olemassakaan. Ihmiset voivat seurata bändiä Facebookissa tykkäämättä koko sivusta! Se on hämmentävää. Miksi tehdä niin? Se on outo tilanne bändille, kun ei oikeastaan koskaan tiedä, miten paljon ihmisiä oikeasti tavoittaa.

– 20 000 on hemmetin hyvin, vaikka meillä kaikilla on historiamme muiden bändien kanssa. Meille some ei ole mainoskanava. Uutisoimme siellä asioista, mutta pidämme aidosti sosiaalisuudesta faniemme kanssa, Euge jatkaa.

– Tykkään jos muutkin muusikot tekevät samaa. Muistan, kun postasin itse yhden soittovideon, jossa soitin jotakin Black Label Societyn biisiä, ja Zakk Wylde tykkäsi videosta. Se pelasti päiväni! Olin ihan ilosta soikeana.

Moni bändi on ulkoistanut sosiaalisen mediansa managementilleen tai jollekin somevastaavalle, mutta yksi Cyhran suosion salaisuuksista on juuri bändin maanläheisyys.

– Jos huomaat Cyhran tykkäävän kommentistasi tai vastaavan siihen, asialla on aikamoisella todennäköisyydellä minä tai Euge. Teimme sitä itse asiassa juuri äsken ennen haastattelua! Jake E heittää.

– Tämä kääntyy joskus itseään vastaankin. Pyrimme tykkäämään kaikista mukavista kommenteista ja vastaamaan niihin jotain, ja se on faneista kivaa, mutta mitä sitten, kun unohtaa tykätä YHDESTÄ kommentista? Tämä fanihan ottaa sen suorastaan loukkauksena ja ihmettelee, mitä hänessä on vikana, kun juuri hänen kommenttinsa sivuutettiin.

Ei krapulaa, vain voimaa

Joku voisi kysyä, miten ihmeessä Cyhralla riittää aikaa ja energiaa tähän kaikkeen. Miten bändi ehtii seurustella fanien kanssa niin somessa kuin keikoilla ja panostaa täysin rinnoin musiikintekoon?

Yksi syy löytyy bändin lähes täydellisestä alkoholittomuudesta: kun bilettäminen ei vie aikaa, sitä riittää muuhun. Jake E heiluttelee kädessään vissypulloa ja naureskelee bändin ”rock’n’roll-elämäntavalle”.

– Niin, me emme taida olla mikään perinteisin votkaa kittaava bilebändi! laulaja huudahtaa.

– Minä ja Alex [Landenburg, rummut] otamme oluen tai pari silloin tällöin, mutta se on siinä. Kun keikat ovat ohi, tapaamme faneja, vetäydymme hotellille, katsomme elokuvia, hoidamme bändin asioita ja nukumme paljon.

– Kun teimme viimeksi juttua Infernoon [5/2018], olin ollut seitsemän kuukautta selvinpäin. Nyt olen muutaman päivän päässä kahdesta vuodesta. Se ulostulo oli tärkeä osa tätä prosessia, Euge kertoo.

– Huomasin aikoinaan, ettei välimallia ollut. Kun ryyppäsin, ryyppäsin. Kun olin kankkusessa, olin kankkusessa. Kumpikaan ei ollut mikään luova tila, ei todellakaan. Nyt olen tehnyt 30 demoa seuraavallekin Cyhra-albumille, ja tunnen olevani täysin liekeissä, kun yksi myrkyllinen osa elämääni on historiaa.

– Minäkin lopetin juomisen lähes täysin viisi kuusi vuotta sitten, kun ymmärsin, että musiikista on tulossa ammattini. Se toi mukanaan tietynlaisen ammattiylpeyden. Minun oli ryhdyttävä pitämään huolta itsestäni ja äänestäni, Jake E jatkaa.

– Tänä päivänä ei voi olla kuin rocktähti vuonna 1986 ja luottaa vain siihen, että levyt myyvät ja keikkoja tulee, vaikka bailaisi menemään. Kilpailu keikoista on kovempaa kuin ikinä, joten joka ilta on tehtävä parhaansa.

Linjaus ei ollut bändiä perustettaessa mikään ehdottomuus, mutta cyhralaiset myöntävät, että skarppius on ollut tärkeä osa bändin yhteishengen luomista.

– Tietenkin asiaan vaikutti se, että Jesper [Strömblad, kitara] paini In Flames -aikanaan ja sen jälkeen masennuksen ja päihdeongelmien kanssa, mutta ei se määritellyt Cyhraa, Jake E toteaa.

– Kyse oli yhteisestä kemiasta, joka tähän bändiin syntyi. Siitä, kuinka kovaa kilpailu tätä nykyä on ja miten bändien on oikeasti vedettävä parhaansa keikoilla, jos he meinaavat saada kiertueita ja voivat tehdä niillä elantonsa.

– Jossain vaiheessa ajauduin tilanteeseen, jossa keikat olivat kiertueella se pakollinen paha. Niiden aikana vain huokaili, että vielä tunti jäljellä ja sitten pääsee taas juhlimaan, Euge sanoo.

– Nyt keikat ovat ne bileet, ja nautin soittamisesta enemmän kuin koskaan ennen. Olen ihan varma, että se heijastuu yleisöön saakka ja tekee Cyhran keikoista viihdyttäviä.

– Myös perheet vaikuttavat asiaan. Minulla on nyt kaksi lasta, enkä voi kuvitellakaan tilannetta, jossa olen viisi viikkoa pois kotoa ja seuraavat kaksi viikkoa krapulaisessa koomassa nukkumassa, Jake E toteaa.

– Kun saavun kotiin, saan ensimmäisenä syliini yksi- ja kuusivuotiaat lapsemme ja on vaimoni vuoro ottaa hieman iisimmin. Hän on se, joka huolehtii lapsistamme ollessani kiertueilla. Minusta jokaisen tällaisen puolison tulisi saada jonkinlainen mitali. He ovat aivan liian unohdettu ryhmä sankareita!

Toisen bonusbiisi on toisen sinkku

Cyhra ei siis tuhlaa kiertueen jälkeen aikaa siitä toipumiseen. Ei ainakaan siinä mittakaavassa kuin tien päällä ankarasti juhlivat muusikot. Cyhra-kaksikko hykerteleekin keskenään kertoessaan inspiraationpuuskistaan.

– Muistan, kun palasimme Yhdysvaltojen-kiertueelta Sabatonin ja Kreatorin kanssa. Olin niin täynnä energiaa, että hyppäsin muitta mutkitta perhe-elämään, ja samaan aikaan pääni oli tulvillaan loistavia biisi-ideoita, Jake E kertoo.

– Aikoinaan olin kiertueen jälkeen ihan loppuunajettu ja stressasin samaan aikaan, että seuraavien viikkojen tai kuukausien aikana on pakko kirjoittaa uutta musiikkia. Nyt tuota huolta ei ollut. Huomasin olevani heti kiertueen jälkeen niin innosta piukeana, että kirjoitin musiikkia biisin päivätahdilla. Cyhra ja keikkamme olivat taanneet sen, että kipinä syttyi ihan uudella tavalla.

– Sama juttu! Euge huudahtaa. – Aloin kirjoittaa riffejä ja melodioita, ja minullakin taisi olla yli parikymmentä biisi-ideaa valmiina jo ennen kesää, jolloin matkustin Göteborgiin muiden luokse erottelemaan niistä parhaimmat.

Nyt puhutaan viime vuodesta. Jake ja Euge kertovat bändin kakkoslevyn olleen valmiina melko tarkalleen vuoden verran, mutta bändi ei halunnut julkaista sitä hätäisesti.

– Oma aikarajanihan oli rockein mahdollinen! Halusin saada levyn äänitettyä ennen kuin saimme vaimoni kanssa toisen lapsemme. En halunnut olla studiossa ainakaan ensimmäisen puolen vuoden aikana, Jake E kertoo.

– Tietenkin tähän liittyi myös ihan käytännön asioita, Euge lisää. – Olimme tehneet paljon kiertueita ja Cyhra oli selvästi hyvässä nosteessa, joten lähdimme tunnustelemaan kaikessa rauhassa vaihtoehtoja levy-yhtiön suhteen.

Lopulta yhteistyökumppani löytyi Saksasta, Nuclear Blastista, eikä Cyhra voisi olla ratkaisuun tyytyväisempi.

Haastateltavat räjähtävät nauramaan kertoessaan miten erilaisia näkemyksiä heillä oli uuden No Halos in Hell -albumin singlekappaleita valittaessa.

– Meillä oli kasassa parikymmentä kappaletta, joista päätimme ottaa levylle neljätoista ja pudotella loput kuusi erilaisiksi bonuksiksi. Et usko, miten monta kertaa me vaihtelimme biisijärjestystä ja bonusbiisejä muutaman kuukauden aikana, Euge sanoo.

– Kun olimme lopulta ihan varmoja, että TÄMÄ on levyn lopullinen järjestys, lähetimme kaiken lafkalle. Nuken A&R olikin sitten biisijärjestyksen ja bonuskappaleiden suhteen ihan eri linjalla. Olimme ihan ällikällä lyötyjä.

– Yksi omista suosikeistani on Bye Bye Forever, ja oikeastaan jopa kirjoitin sen sillä ajatuksella, että tämä on se levyn tykkisinkku, joka julkaistaan ihan ensimmäisenä. Se on silkkaa tarttuvuutta. Toisin kävi! Jake E huudahtaa.

– Out of My Life oli alun perin yksi bonuskappaleista, mutta siitä tulikin itse levyn aloitusbiisi ja ensimmäinen single, Euge jatkaa. – Samoin Dreams Gone Wrong ei ollut itsellemme mikään selviö sinkuksi, mutta lafkalla oltiin sitä mieltä, että se on ehdottomasti yksi niistä. Ja oikeassahan he olivat!

Monipuolisuutta lavoille

Cyhran parin vuoden takaisesta Letters to Myself -debyytistä Jake E ja Euge löytävät sekä hyviä että huonoja puolia.

– Tietysti uusi albumi on aina suosikki ja vähintään niin kuuluu sanoa jokaisessa haastattelussa, mutta mielestäni Letters to Myself on ihan fantastinen levytys! Jake E hihkaisee.

– En osallistunut ensimmäisen levyn tekoon niin paljon, mutta pidän siitä silti todella paljon, Euge myötäilee. – Uusin levy on ehkä itselleni läheisempi, mutta huomasin nopeasti nauttivani debyytin kappaleiden soittamisesta.

– Lettersin ilmestyessä olin sitä mieltä, että se on yksi parhaista albumeista, joita olen ollut kirjoittamassa, ja ajattelen yhä samoin, Jake E kuittaa.

Debyyttiä seuranneet kiertueet osoittivat, millaiseen suuntaan toisen albumin tulisi mennä.

– Levyllä oli paljon melankolisia kappaleita, jotka keskittyivät säkeistössä pianoon ja lauluun, kasvoivat orkestroituihin kertosäkeisiin ja palasivat sitten minuun ja pianoon. Tuollainen tunnelmointi voi olla omiaan luurit päässä levyltä kuunneltuna, mutta keikkoja soittaessamme huomasimme, että kaipasimme siihen ympärille muutakin, Jake E toteaa.

– Kun aloin hahmotella toista albumiamme, halusin enemmän interaktiivisuutta bändin ja yleisön välille. En halunnut tehdä vain kappaleita, jotka sopivat paremmin istuvan yleisön eteen konserttisaleihin kuin rokkiklubeille.

– Erityisesti festareilla huomasimme kaipaavamme fiilistelyn ympärille menevämpiä vetoja, Euge sanoo.

– Festarit ovat kuitenkin tapahtumia, joihin tulee yhtä paljon valmiita faneja kuin uusia tyyppejä haistelemaan bändin meininkiä. Siinä saattaa olla yhden biisin verran aikaa voittaa yleisön mielenkiinto, eikä sitä välttämättä tehdä pelkillä fiilistelykappaleilla, vaikka pidinkin niiden soittamisesta todella paljon.

– No Halos in Hellillä äärilaitamme venyvät todella kauas toisistaan. Mukana on nopeampia kappaleita, tunnelmointia, raskaampia vetoja, synkkyyttä ja iloa, joten nyt meillä on käytössä koko palettimme myös keikoilla, Jake E sanoo.

– Onnistuimme tekemään levyn, joka voi saada yleisön moshaamaan, yhteislaulamaan, kyynelehtimään ja tanssimaan saman keikan sisällä, ja luulenpa että keikkamme tulevatkin olemaan aiempaa energisempiä.

– Jos asiaa kärjistää, Cyhra on pohjimmiltaan kolmen, ”progeimmillaankin” ehkä neljän soinnun poppia ja rockia, mutta kun levyn kaikki elementit summaa yhteen, No Halos in Hell kuulostaa joltain uudelta ja raikkaalta, Euge summaa.

Terapiasessioista voimabiiseihin

Viimeisen silauksen No Halos in Hellin monipuolisuudelle antavat sanoitukset, jotka ovat Jaken mukaan linjassa musiikin kanssa.

– Aiempien bändieni kanssa totuin kirjoittamaan keksittyjä tarinoita. Monet biisit olivat kuin omia elokuviaan ja sanoitukset niiden käsikirjoituksia. Cyhran debyytti puolestaan kertoi Jesperin taistelusta masennusta ja addiktiota vastaan, eikä No Halos in Hell ole yhtään vähemmän henkilökohtaista tekstiä.

– Tummin esimerkki on Battles from Within, joka kertoo kymmenen vuotta sitten itsemurhan tehneestä veljestäni. Huomasin, etten ollut käsitellyt asiaa ollenkaan. Nyt istuin pianon ääreen, soitin kappaleen melodiaa ja huomasin hyräileväni täysin suodattamattomasti kaikkia niitä tunteita, joita hänen menettämisensä minussa herätti.

– Levyllä on paljon terapiasessioita itseni kanssa, ja toisaalta käsittelen aika monessa kohtaa uskontojen ongelmia läpi historian. Yhtä lailla siellä on voimaannuttavia kappaleita, faniemme ylistystä, elämäniloa ja tarttuvuutta, joten sanoisin No Halos in Hellin summaavan aika hyvin sen, missä me cyhralaiset olemme juuri nyt.

Julkaistu Infernossa 10/2019.

Lisää luettavaa