Kun Tobias Forge oli viimeksi äänessä Infernossa (10/2019), hän kertoi olevansa Prequelle-albumisyklin päätepisteessä ja tietävänsä tasan tarkkaan, mitä tulee tekemään seuraavan Ghost-albumin suhteen.
Tuosta hetkestä Imperan julkaisuun kului kaksi ja puoli vuotta, minä aikana Forgen näkemys ehti sumentua ja kirkastua.
– Tapani tehdä Ghostia on hieman samanlainen kuin George Lucasin tapa tehdä Star Warsia. Erona on toki se, että minä myönnän alkuperäisen visioni muuttuvan jatkuvasti, enkä väitä, että tämä oli koko ajan suunnitelmani, Forge sanoo.
– Ajatus Imperasta on vielä vanhempi kuin annoin tuolloin ymmärtää. Tiesin jo vuonna 2014 haluavani tehdä albumin imperiumien nousuista ja tuhoista. Aika pian sen jälkeen
luonnostelin, millaisia kappaleita levyllä olisi hyvä olla. Mietin, miten haluan kertoa tällaisen tarinan ja millaisia kappaleita siihen vaaditaan. Se suunnitelma oli vasta raami.
– Impera muuttui vielä viime hetkillä. Viimeisinä päivinä. Sen sävy muuttui yhä voimakkaammaksi. Tarina oli aluksi paljon synkempi, kunnes se muuntui eräänlaiseksi ihmiskunnan historian kierteiden juhlistamiseksi.
Imperan sanoma valtakuntien väistämättömästä romahduksesta on juuri nyt hyvin ajankohtainen. Forge toteaa, ettei häntä voi kuitenkaan sanoa ihmiskunnan suhteen toivottomaksi muusikoksi.
– Tarinat, joita kuulet Ghostin levyillä, ovat peräisin yhtä paljon historiasta kuin omasta mielestäni. Ne ovat silti omalla tavallaan täyttä totta, koska juuri näitä asioita tapahtuu maailmassa koko ajan.
– Valta on kiehtova konsepti. Vallasta sokeutuminen on vielä kiehtovampi. Ja vallan romahtaminen on ehkäpä se kaikkein kiehtovin. Ihminen haluaa aina enemmän ja enemmän ja enemmän. Kaikki on suhteellista. Arkisessa elämässä se näkyy pieninä asioina, joiden suhteen haluamme pysyä kontrollissa. Globaalissa mitassa asiat ovat suurempia.
– Samat tapahtumasarjat ovat toistuneet läpi historian. Ensin on vallan saavuttaminen, sitten tulevat sen ylläpitäminen, sokeutuminen oikeudelle vallan varjolla ja ahneus, kunnes valta on mennyt lopulta niin totaalisesti yli äyräiden, ettei sitä pysty enää kontrolloimaan. Niin tapahtuu Imperalla, ja niin tapahtuu nyt maailmassa.
– Impera on silti toiveikas. Ja niin olen minäkin. Kutsukaa naiiviksi jos haluatte, mutta uskon, että historian sykleille on syynsä. Imperiumit kasvavat, imperiumit romahtavat, ja joka kerta ihminen oppii ainakin hieman.
Vahvistusta visioille
Jo Ghostin ensimmäinen albumi Opus Eponymous (2010) osoitti, että Forgella on vahva näkemys luomuksestaan.
Sittemmin hän ei ole jäänyt yhden ilmaisun vangiksi. Forge kertoo nauttivansa siitä, että jokainen hänen albumeistaan ja singleistään herättää ihmisissä ensin uteliaisuutta, sitten hämmennystä ja lopulta niihin kasvetaan sisään.
Hän ei ole myöskään pelännyt avittaa päämääräänsä yhteistöillä. Imperalla kuullaan Joakim Bergin, Salem Al Fakirin, Vincent Pontaren, Max Grahnin, Peter Svenssonin ja Klas Åhlundin kanssa sävellettyjä kappaleita.
– Työskentelin muutamien osaavimpien säveltäjien kanssa tuodakseni levylle niin paljon rakastamani 80-luvun rockin ja metallin häikäilemättömintä tarttuvuutta kuin oli suinkin mahdollista. Ghostin twistillä, totta kai.
– Olen aina halunnut kirjoittaa mahdollisimman mieleenpainuvaa ja koukuttavaa musiikkia. Jo aikoinaan, kun tein death metalia Repugnantin kanssa. Silloinkin halusin tehdä deathiä, joka jää välittömästi mieleen. Tiedän, mitä haluan musiikilta, ja tiedän myös, etten kykene toteuttamaan sitä kaikkea itse. Jos minulla on visio ja tiedän sen toteuttamisen vaativan apua, miksi rakentaisin väliin jonkinlaisen egomuurin?
Ghost-johtaja myöntää, että hän voisi päästää itsensä helpommallakin, valita jonkin tyylin ja pysytellä siinä edes muutaman albumin ajan. Hän ei kuitenkaan halua tehdä kahta samanlaista albumia peräkkäin, koska ehtii kyllästyä jokaiseen levyyn hetkeksi jo tekovaiheessa.
– Paneudun siihen maailmaan niin täysin, hän sanoo.
– Olen ihan varma, että jossain kohtaa Ghostin matka tulee päättymään, jopa yllättäen. Joko en enää keksi uutta keinoa ilmaista itseäni enkä halua palata vanhaan, tai sitten ihmiset eivät enää välitä kuunnella meitä. Niin tai näin, joku tulee saamaan tarpeekseen Ghostista, ja sitä väistämättömyyttä voin vältellä vain luomalla uutta.
Sama ideologia pätee myös Imperalla kuultavaan soittoon. Levyn kitaroista vastaa Forgen sijasta Fredrik Åkesson, joka tunnetaan Opethin, Arch Enemyn ja Talismanin riveistä. Forgen mukaan Åkesson kykenee mihin vain.
– En ole kyvykkäin säveltäjä. En edes kaksinen kitaristi. Kelvolliseksi laulajaksikin olen oppinut vain sen takia, että olen tehnyt tätä kaksitoista vuotta yhteen soittoon. Rajoitukset eivät saa olla tielläni, kun tiedän haluavani yhdistää Ghostissa ne rockin ja metallin vuosikymmenet, joista pidän kaikkein eniten.
– Fredrik on minuakin vanhempi, mutta treenaa yhä vimmatusti. Tein hänen kanssaan version Metallican Enter Sandmanista. Myönsin itselleni, että voin kyllä soittaa kaiken itse, mutta se ei ikinä palvelisi coveria. Sama ajatus seurasi mukanani Imperalle. On vain hyvä, että sen soittaa oikea kitaristi.
– Vielä ensimmäisillä levyillämme soittotapani osui yksiin musiikin kanssa. Impera vaati paljon näppärämpiä sormia.
Ylöspäin arvoasteikossa
Viiden albumin aikana Ghost on muuttunut Forgen sanojen mukaan ”omassa pienessä tyhjiössä työstetystä päämäärättömästä sooloprojektista” kokonaiseksi elämykseksi.
Tämä näkyy ja kuuluu Ghost-konserteissa. Jos olet nähnyt yhtyeen yhdellä kiertueella, et voi mitenkään tietää, miltä seuraavan albumin esiintymiset näyttävät. Uudelleen kokemisen arvo on Ghostin kohdalla huipussaan.
– Kun aloimme kiertää yhä enemmän, ajattelin olevani täydellisessä paikassa, unelmani keskellä, ja halusin tarjota yleisölle joka ikinen ilta täydellisen show’n, Forge muistelee.
– Hetken ajan Ghost-konsertit olivat täydellisesti suunniteltua teatteria. En tiedä, välittyikö se täysin yleisölle, mutta se tuntui lavalla. Lähes kaikki oli käsikirjoitettua ja ennakkoon sovittua. Kyse ei ollut vain siitä, että settilistan keskellä olisi lukenut ”yleisönhuudatus”. Menimme hetkeksi paljon pidemmälle. Se ei ollut enää rockia.
– Sittemmin löysimme tasapainon. Panostimme vuorovaikutukseen ja aloimme seurata ihmisten reaktioita. Olen joskus sanonut, että heitin käsikirjoituksen roskiin. Ihan niin toiseen laitaan emme menneet. Ghost-show’ssa on yhä omat ennalta sovitut juonensa, mutta nyt se antaa paljon enemmän tilaa improvisoinnille.
– Ghostin konsertti ei tule koskaan olemaan sitä, että yleisöstä huudetaan tietyn biisin nimeä, nyökkään bändille ja sitten soitamme sen kappaleen. Ghost on, ja tulee olemaan, omanlaisensa näytös, joka elää hieman illasta toiseen.
Prequelle-kiertueilla yhtyeen keulilla nähty Forgen roolihahmo Cardinal Copia on noussut arvoasteikossa: lavalla patsastelee tätä nykyä nokkamies nimeltä Papa Emeritus IV. Tämä ei tarkoita, että Forgen sulava esiintyminen ottaisi takapakkia.
– Hän on ehkä saavuttanut järjestössään uuden tason, mutta se ei muuta ihmistä. Hän on yhä sama kaveri, Forge sanoo.
– En erityisemmin kaipaa aikoja, jolloin pönötimme paikoillamme kaavuissamme ja naamioissamme. Se sopi Ghostin ensimmäisten albumien musiikkiin, mutta kuka jaksaa katsoa vastaavaa kahden tunnin keikan?
– Papa Emeritus IV on suurten eleiden hahmo, joka haluaa olla kaiken huomion keskiössä ja tekee mitä vain sen saavuttamiseksi. Tulette näkemään, että hän voittaa yleisön puolelleen ilta toisensa perään.
Julkaistu Infernossa 4/2022.