”Tarkoitus oli lyödä eetteriin yhtye, jossa musiikki on ehdottomasti etusijalla” – haastattelussa Disciples of the Void

Esikoislevynsä julkaissut Disciples of the Void on jälleen yksi pätevä tulokas 1990-luvun puolivälin black metal -tyyliä jäljittelevien bändien joukkoon.

05.05.2019

Teistä on hankala löytää tietoa. Mikä oikein olette porukoitanne? 

– Kotimainen kahden pitkänlinjan metallimuusikon black metal -projekti. Vastaamme duona tasavertaisesti sävellyksistä ja sanoituksista. Myös äänitys, miksaus ja kansitaiteet logoa myöten tulevat bändin sisältä, yhtyeestä vastataan. 

– Albumilla rumpujen taakse valikoitui Dødheimsgardista tutun Aldrahnin luotsaaman Urarv-yhtyeen Trish Kolsvart, joka on niin ikään tunnettu monesta norskibändistä. Soitamme rehellistä 1990-luvun puolivälin black metalia ilman kokeiluja ja muita kommervenkkeja. 

Bändinne jäsenet piiloutuvat anonymiteetin taakse. Miksi? 

– Alkujaan tarkoitus oli lyödä eetteriin yhtye, jossa musiikki on ehdottomasti etusijalla, ja jättää samalla kaikki ulkomusiikillinen egoilu ja julistus muille. Toisekseen nimettömyys ja kasvottomuus ovat osa tämän bändin tyhjyyskonseptia. 

– Mistään piileskelystä ja salailusta ei kuitenkaan ole kyse. Henkilökohtaisella tasolla olemme huudelleet siellä täällä projektin olemassaolosta ja maininneet asiasta muiden bändiemme haastatteluissa. Silloin, kun asioimme Disciples of the Voidin nimissä, toimimme anonyymisti, eli se on konsepti siinä missä taiteilijanimet ja maskitkin. 

Musiikilliseksi linjaksenne on tosiaan valikoitunut raaka, mutta samalla tunnelmallinen ja melodinen musta metalli 1990-luvun puolivälin hengessä. Onko tämä seurausta kyllästymisestä nykyiseen tarjontaan? 

– Itse asiassa koko projekti starttasi keskustelusta, jossa todettiin, että kyllä ennen oli tämäkin asia paremmin, ja harmi, ettei tällaista tehdä enää paljon – tai ainakaan sitä ei ole tullut vuosiin vastaan. Olemme keskenämme suunnilleen samaa ikäluokkaa, ja se musta metalli, jonka nuorempina löysimme, on sitä, jonka kanssa me kasvoimme ja johon samastumme. Tämähän selittää sen, miksi tämä musiikillinen linjaus on meille suorastaan luontainen. 

– En osaa arvioida, onko kyseessä vanhojen ukkojen nostalgiatrippi vai mikä, mutta näyttää tämä kelpaavan muillekin. 

Albumin kansikuvassa esiintyvät Raamatusta tutut neljä ratsumiestä. Maalailevatko levyn sanoitukset visioita maailmanlopusta? 

– Viittauksia lopunajan mähinöihin löytyy kahdesta kappaleesta, mutta jo ratsumiehet yksinään edustavat asioita, joita levyn sanoituksissa vilahtelee: sota, kuolema, rutto ja nälkä. Nämä ovat läsnä, kun maailma katoaa Tyhjyyteen. 

Miltä Disciples of the Voidin tulevaisuus näyttää? Koetteko, että musiikkinne linja säilyy samana, vai onko jatkossa luvassa kenties ”uusia metkuja”? 

– Bändi on perustettu soittamaan niin sanottua ysäribläkkiä, mikä näyttää purevan, joten mitä sitä hyvää muuttamaan. En kuitenkaan sulje pois uusia metkuja, vaikka emme vielä tiedä, mitä ne voisivat olla. 

– Tällä hetkellä tutkailemme sopivia lisäjäseniä, mutta vain mahdollisia livevetoja varten. Myös seuraava julkaisu on alustavasti suunnitteilla, mutta siitä on liian aikaista sanoa mitään. Jotain spesiaalia siitä on tultava, jotta se kannattaa toteuttaa.

Julkaistu Infernossa 11/2019.

Lisää luettavaa