Upea matka – haastattelussa Transilvanian ylpeys Negura Bunget

Negură Bungetin erään albumin mukana tulee Transilvanian multaa. Se on erittäin sopivaa, sillä siitä maasta on tämä black metal -bändi tullut ja siksi maaksi se on jälleen tuleva.

31.05.2015

Transilvania. Siitä tulee mieleen Bram Stokerin Dracula-teoksesta tuttu pahuuden ruumiillistuma, joka matkusti meren yli Englantiin juomaan viattomien verta.

Kenelle tulee, kenelle ei. Tuo mielikuva saa Negură Bungetin johtajan Negrun eli Gabriel Mafan huokaamaan väsyneesti.

Transilvania on paljon muutakin kuin fiktiivisen vampyyrikreivin kotiseutua. Se on ylätasankoalue keskellä Romaniaa. Se on jylhien vuorten, syvien metsien ja hiljaisten virtojen maa, jonka kansanperinteessä elää monenlaisia olentoja, myyttejä, uskomuksia ja legendoja.

Transilvanialainen black metal -bändi Negură Bunget elää siitä perinteestä. Kuolemattomuus ja veri ovat keskeinen osa bändin ”transilvanialaisen henkisyyden ideologiaa”, mutta eivät samassa mielessä kuin kammottavien kulmahammasveitikoiden seikkailuissa.

– Transilvania ei ole vain paikka. Se on henkilökohtainen kokemus, Negru sanoo. – Velvollisuutemme on esittää oma näkemyksemme vastapainoksi länsimaiselle kuvastolle, jossa Transilvania on pelkkä taistelujen ja vampyyrien tyyssija.

Transilvanialainen henkisyys on monimuotoinen uskomusten ja tapojen järjestelmä. Se on painunut tuhansien vuosien kuluessa syvälle alueen asukkaiden alitajuntaan. Negură Bungetille se on inspiraationlähde, josta musiikki pulppuaa.

– Musiikkimme on aina ollut lujasti kiinni kotimaamme hengenelämässä ja luonnossa. Aikoinaan luonto ja ihminen olivat näillä seuduilla yhtä. Luonnon ja maailmankaikkeuden välillä oli mutkaton yhteys.
Transilvanialainen henkisyys ei ole Negură Bungetille pelkkä irrallinen konsepti. Juuria tutkimalla voi oppia ymmärtämään nykyaikaa ja sitä, kuka itse on.

– Osaltaan kyse on myös perinteen säilyttämisestä. Olemme onnistuneet herättämään kiinnostusta Romanian rikasta kansanperinnettä kohtaan. Vanhat uskomukset ja tavat ovat vielä voimissaan joissakin syrjäisissä kyläyhteisöissä. Niissä eletään yksinkertaista ja merkityksellistä elämää.

Muurit murtuvat

Sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja. Toisin sanoen kansanperinteet ovat monelle nykyihmiselle enemmän vieraannuttava kuin juurruttava elementti. Metalliin liitettynä ne kuitenkin jostakin syystä toimivat, ja vieläpä yli rajojen.

Oudosta laulukielestään ja kummista teemoistaan huolimatta Negură Bunget kiertää maailmaa alati laajenevissa kehissä. Vuodesta 2004 lähtien bändi on tehnyt yhä pidempiä Euroopan-kiertueita. Vuonna 2012 se rundasi ensi kertaa Pohjois-Amerikassa.

Negru uskoo, että ulkomaalaisia kiinnosti aluksi eniten Negură Bungetin eksoottisuus.

– Negură Bunget oli epätavallinen bändi kaatuneen kommunistimuurin toiselta puolelta. Vaikka sanoituksiamme ei tajuttu, meissä oli jotakin mielenkiintoista. Ajan mittaan ihmiset pääsivät syvemmälle musiikkiimme. Symboliikka ja henkinen sisältö kuuluvat siinä niin vahvana, että monet tajuavat sanomamme, vaikka kieli on vieras.

Negru naurahtaa, että kun Negură Bunget vuonna 1995 perustettiin, sitä ei oikein ymmärretty kotimaassakaan.

– Rautaesirippu oli romahtanut vasta vähän aikaa sitten, ja yhtäkkiä kaikenlaista kulttuuria oli vapaasti saatavilla. Se sai romanialaiset hiukan hämilleen. Kansan kollektiivisessa tajunnassa oli vielä paljon vanhan ajan ennakkoluuloja.

Maailmanlaajuinen metalliskene on monimuotoinen yhteisö, jolle transilvanialaisuus on vain raikas mauste musiikissa. Negură Bungetin harjoittama luonnon mystifiointi ja historian romantisointi ei ole muutenkaan metallissa epätavallista. Muinaisten uskomusten esille tuonti lähestyy black metalin antikristillistä ideologiaa ja folk metalin maailmaa.

Toisin kuin tosiuskovaiset, Negru ei pidä black metalia satanistisena liikkeenä.

– Minulle black metal on asenne. Se on ainoa genre, jossa tausta ja konsepti saattavat nousta jopa musiikkia tärkeämmiksi. Se on keino antautua korkeampien tarkoitusperien palvelukseen.

Kriisi vapauttaa

Negură Bunget sai alkunsa vuonna 1995, kun rumpali Negru ja kitaristi Hupogrammos Disciple’s perustivat bändin. Samana vuonna äänitetyllä From Transilvanian Forests -demolla yhtyeen nimi oli vielä Wiccan Rede.
Kiinnostuttuaan syvemmin Transilvanian henkisestä perinnöstä yhtye vaihtoi nimensä Negură Bungetiksi. Nuo ikivanhat romaniankieliset sanat merkitsevät metsän syvyyksistä nousevaa mustaa sumua.

Negură Bungetin ensimmäinen albumi Zîrnindu-să ilmestyi alun perin kasettina vuonna 1996. Sitä seuranneilla julkaisuilla musiikki paisui mytologisen konseptin mukaisiin eeppisiin mittoihin. Vuoden 2003 ‘N crugu bradului -albumilla on neljä biisiä, mutta levy kestää 54 minuuttia.

Vuonna 2009 eteen tuli jyrkkä mutka. Laulaja-kitaristi Hupogrammos Disciple’s ja kitaristi Sol’Faur Spurcatu lähtivät bändistä, ja rumpali Negru lähti johtamaan Negură Bungetia eteenpäin.

– Meillä oli paljon erimielisyyksiä, Negru muistelee yhtyeen pirstoutumista edeltänyttä aikaa. – Emme olleet menossa samaan suuntaan. Näkemyksemme olivat muuttuneet niin erilaisiksi, ettei yhdessä jatkaminen ollut enää mahdollista.

Ikäväksi tilanteen teki se, että bändistä eronneiden mielestä Negru jatkoi Negură Bungetia ilman lupaa. Hän ei ole samaa mieltä.

– Entisillä kollegoillani on edelleen vääristynyt käsitys asiasta. Bändin nimen käytöstä tai oikeudesta jatkaa sen toimintaa ei ollut sovittu mitään, ja minähän se perustin tämän bändin ja annoin sille nimen.
Vaikea päätös jatkaa ilman kahta tärkeää jäsentä vapautti Negrun luovuuden. Uudenlainen energia alkoi virrata.

– Näiden tapahtumien jälkeen julkaisimme Vîrstele pamîntului -albumin [2010]. Sen loistava menestys puhui puolestaan. Siitä lähtien tämä on ollut upea matka. Olemme soittaneet joka puolella maailmaa hienojen yhtyeiden kuten Enslavedin, Solstafirin, Eluveitien ja Rotting Christin kanssa.

Eeposta tekemässä

Negură Bunget käyttää musiikissaan myös perinteisiä romanialaisia soittimia. Tarkoitus on tuoda soundiin paikallisväriä ja panna toisaalta perinnesoittimet puhumaan modernin musiikin kieltä. Negru kertoo, että oikeita muinaisinstrumentteja rakennetaan edelleen. Pitää vain tietää, mistä etsiä.

– Pyrimme soittamaan vanhojakin instrumentteja itse. Joskus, kun tarvitaan intensiivisempää soittoa kuin mihin itse kykenemme, pyydämme mukaan vierailevia muusikoita. Ystävämme Petre Ionutescu osaa soittaa melkein mitä tahansa perinnesoitinta.

– Soitan itse perkussiosoitinta, jonka nimi on toaca. Sitä on käytetty rituaaleissa ja varoitusäänenä. Viimeisimmillä levyillämme voi kuulla myös tulnic-puhaltimia.

Kun Negură Bunget ryhtyy levyntekoon, se lähtee liikkeelle konseptista. Musiikin tekeminen alkaa vasta temaattisen kehyksen valmistuttua.

– Levyn tekeminen on meille pitkä prosessi, Negru kertoo. – Täytyy tehdä kaikenlaisia kokeiluja ja valita oikeat musiikilliset elementit, joiden avulla pääsee eteenpäin.

Nyt transilvanialaiset ovat päässeet alkuun toistaiseksi massiivisimman eepoksensa kehittelyssä. Helmikuussa julkaistu Tău on Transilvanian Trilogy -kokonaisuuden ensimmäinen osa. Trilogiaa on valmisteltu vuodesta 2011 asti. Sen jokainen osa näyttää yksityiskohtaisen ja omanlaisensa kuvan Transilvaniasta.

– Olemme aina pyrkineet esittelemään musiikissamme asioita, jotka inspiroivat bändiämme. Tekeillä on musiikillis-visuaalinen teos, joka tekee sen selkeämmin kuin yksikään aiempi.

– Trilogian ensimmäinen osa on omistettu Transilvanian luonnolle, myyteille ja legendoille – erityisesti muutamalle paikalle, joihin koemme olevamme vahvassa yhteydessä. Toinen osa keskittyy ihmisiin sekä niihin tapoihin ja uskomuksiin, jotka ovat muokanneet Transilvanian henkistä kehitystä. Kolmas osa kertoo henkisyydestä ja kuolemattomuudesta.

Negură Bungetin perustamisesta on tullut kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Negru pohtii, että sinä aikana kehitys on ollut jatkuvaa niin henkilökohtaisella kuin bändinkin tasolla – ja Negură Bunget toimii aina molemmilla.

– Meille on tapahtunut paljon näiden vuosien aikana. Bändi on kokenut vaikeita ja uskomattoman hienoja hetkiä. Moni asia on pitänyt opetella kantapään kautta, mutta loppujen lopuksi se on vain vahvistanut meitä.

Puhuessaan Negură Bungetista Negru puhuu aina ”meistä”. Viimeiset kuusi vuotta bändi on kuitenkin henkilöitynyt pitkälti häneen. Negru vaihtoi kokoonpanon kaikki soittajat viimeksi vuonna 2013.

– Vielä on paljon koettavaa, ja olemme valmiita jatkamaan matkaa. Jokainen askel avaa uusia näkökulmia. Tulevaisuudessa on tiedossa yllätyksiä. Olemme valmiina kaikkeen, mitä eteen tulee.
Entäpä Transilvania? Mihin se on matkalla?

– No, siellä on kaikki modernit mukavuudet. ”Sivistys” on kuitenkin tuonut mukanaan myös raakalaismaista metsien hakkaamista, kullankaivamista ja karhujen tappamista.

– Transilvanian luonnossa voi silti edelleen aistia seudun historian, voiman, myytit ja legendat. Jos on vastaanottavassa tilassa, niiltä kuulee Transilvanian tarinan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2015 (#126).

Lisää luettavaa