Keikka oli yöllä ja pirun kiivas. Sen verran on jäänyt mieleeni Convergen esiintymisestä Seinäjoen Provinssirockissa kesäkuussa 2013. Laulaja Jacob Bannon vakuuttaa muistavansa Suomen-keikan, mutta en ihmettelisi, vaikka hänen mielessään olisi päällimmäisenä veto samalla festivaalilla kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1990 perustettu bändi on nimittäin soittanut muutaman kerran vähän joka paikassa.
– Keikat saattavat tosiaan olla intensiivisiä. Osin se johtuu siitä, että musiikki on rankkaa, mutta syynä on myös kiertäminen itsessään. Rundi on omanlaisensa painekattila, joka vaikuttaa ihmiseen. Unen puute, nälkä, stressi ja koti-ikävä muuttuvat turhautumiseksi, joka sitten purkautuu lavalla. Joskus bändi esiintyy kuin vesikauhuinen eläin, ja silloin keikat saattavat olla arvaamattomia.
Convergen uusin albumi osoittaa, että vaikka bändillä saattaa olla rabies livenä, sillä on myös taiteellista kunnianhimoa. Blood Moon: I -levyn tekemisessä ovat mukana Convergen jäsenten lisäksi raskaansynkän taiderockin amerikkalainen kuningatar Chelsea Wolfe, hänen bändissään soittava Ben Chisholm sekä crossover-indierockbändi Cave Inin Stephen Brodsky. Eivätkä nuo kolme vieraile tai fiittaa, vaan ovat albumilla yhtä tärkeässä roolissa kuin Bannon, kitaristi Kurt Ballou, basisti Nate Newton ja rumpali Ben Koller.
– Emme ole ennen tehneet tällaista yhteistyötä bändin ulkopuolisten ihmisten kanssa, mutta Blood Moonin kaltaisen albumin tekemisestä on ollut puhetta 1990-luvun lopulta lähtien, Bannon aloittaa.
– Olemme jo pitkään halunneet kokeilla uudenlaisia instrumentaatioita, jotain suurempaa kuin mitä neljän soittajan bändi voi olla.
Verikuu lähti nousuun vuonna 2016, kun Wolfe, Chisholm ja Brodsky liittyivät Convergeen tehdäkseen neljä spesiaalikeikkaa Euroopassa. Näissä konserteissa laajennettu kokoonpano esitti uudenlaisiksi sovitettuja versioita Convergen kappaleista.
– Äänitimme ensin muutaman demon, joilla vanhoja biisejämme kehitettiin uuteen suuntaan ja sopiviksi seitsemän hengen kokoonpanolle. Niistä tuli suurempia, pidempiä ja dramaattisempia. Keikat olivat todella jännittäviä ja innostavia varsinkin meille, jotka olimme soittaneet Convergessa jo todella kauan. Meillähän on tässä bändissä hyvin vakiintuneet roolit. Minä ärjyn, Kurt on kitaraheppu, Natellä ja Benillä on omat paikkansa rytmiryhmässä. Kun Chelsea, Ben C ja Steve tulivat kuvioihin, koko asetelma muuttui.
Uuden materiaalin kirjoittamisesta alettiin puhua heti konserttien jälkeen. Bannonin mukaan keikat eivät tehneet siitä helpompaa mutta antoivat suuntaviivoja.
– Me kaikki seitsemän ymmärsimme intuitiivisesti, millaiseen lopputulokseen tässä pyritään ja millainen kollektiivin äänen tulisi olla. Tiesimme, mitä tahdomme luoda yhdessä. Se, millainen kokoonpano milloinkin on, riippuu biisistä, ja sen kyllä kuulee albumilta. Siellä on useita laulajia, eri soittimia, ihmisiä seikkailemassa uusilla alueilla.
Vanha perusta, uusi rakennus
Blood Moon: I -levyn tehnyt kokoonpano on jäsenilleen askel tuntemattomaan musiikillisesti, mutta ei niinkään henkilökohtaisesti. Brodsky oli Convergen jäsen When Forever Comes Crashing -albumilla (1998) ja vieraili Petitioning the Empty Skylla (1996) sekä Axe to Fallilla (2009). Chisholm puolestaan on ystävä ja yhteistyökaveri yli kymmenen vuoden takaa.
Bannon kuitenkin väittää, että tuttuus ei muuttanut asetelmaa sen helpommaksi.
– Oli pelottavaa mennä uudenlaiseen luovaan tilaan. Sellaiseen, joka näyttää tutulta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Kun pääsin sinuiksi sen kanssa, että nyt me työskentelemme muiden ihmisten kanssa ja yritämme tehdä parasta mahdollista jälkeä yhdessä, homma tuntui todella innostavalta ja tyydyttävältä. Musiikin tekeminen ei ole vähään aikaan tuntunut näin hyvältä.
Tavallisesti Converge työskentelee niin, että kitaristi, basisti ja rumpali työstävät biisin niin valmiiksi, että sen voi ojentaa laulajalle sanoitettavaksi ja viimeisteltäväksi. Blood Moon: I -albumin tekeminen oli joustavampaa, orgaanisempaa ja uusille ideoille avoimempaa.
– Vielä raakamiksauksia kuunnellessa saatettiin keksiä, että jospa lisätäänkin mukaan vielä tällainen juttu tai lauletaankin niin tai näin. Muistan, kun istuimme studiossa Stephenin kanssa heittelemässä ideoita, kokeilemassa uusia juttuja ja reagoimassa toistemme tekemisiin. Tällaista vuorovaikutusta oli tosi paljon, ja se on minulle aivan uutta. Converge on ollut tähän saakka niin autonominen yksikkö, että tuntui upealta toimia tavallista joustavammin ja avoimemmin.
Vaikka Blood Moon: I -levyn tunnelmassa ja rakenteessa on näytelmän dramaattista jylhyyttä, se ei ole tietyn teeman ympärille sanoitettu konseptialbumi.
– Tärkeintä oli saada teksti toimimaan sävellyksessä, ei niinkään sen varsinainen aihe. Sanoitusten sävyn suhteen olimme alusta lähtien samoilla linjoilla. Kirjoittaessa oli tärkeää antaa toisen kehitellä ideansa loppuun saakka.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ollut sitä. Uusi työskentelytapa puhkaisi kuplan, jossa Bannon oli tottunut lyriikkansa kirjoittamaan.
– Oli pelottavaa mutta hauskaa kirjoittaa lyriikoita muiden laulettavaksi. Tällä kertaa sanoituksia ja lauluosuuksia käsiteltiin kuten instrumentteja. Tehtiin kokeiluja, editoitiin ja jaettiin osuuksia, mikä jatkui aina miksausvaiheeseen saakka. Sellaisen yhteistyön tekeminen tuntui palkitsevalta. Täytyi vain päästä yli siitä, mihin oli tottunut.
Wolfe on saanut projektin uutisoinnissa paljon huomiota, koska hän on Chisholmia ja Brodskya tunnetumpi artisti. Se ei vastaa Bannonin mielestä todellisuutta.
– Steve ja Ben C toivat projektiin aivan yhtä paljon kuin Chelsea tai kuka tahansa Convergesta. Itse asiassa ”Converge feat. Chelsea Wolfe” -tyyppiset heitot ovat usein lähtöisin teknologiasta. Digitaalisilla alustoilla musiikkia voi esitellä ainoastaan rajatuilla tavoilla. Chelsea Wolfe on olemassa sekä artistina että yhtyeenä, ja digitaalisissa palveluissa biisit luokitellaan sen mukaan.
Mutta onko Blood Moon: I varsinainen Converge-albumi, vaikka kannessa niin lukeekin? Jos kolme uutta jäsentä kerran ovat yhtä tärkeitä kuin neljä vanhaa, eikö olisi ollut paikallaan keksiä bändille uusi nimi?
– No, meille tämä seitsemän hengen kokoonpano on laajennettu Converge. Vähän sama juttu kuin The Fantômas Melvins Big Band. Blood Moonilla on samanlainen purenta kuin Convergen edellisillä levyillä eikä musiikki ole kauttaaltaan uudenlaista, mutta se kehittää ja laajentaa sitä, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Me rakennamme vanhalle perustalle jotain uutta.
Uuden Englannin monitoimimies
Converge perustettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten Massachusettsin Salemissa. Bostonin pohjoispuolella viimeiset kaksikymmentä vuotta asunut Bannon luonnehtii itseään ”Massachusetts-henkilöksi” – on hän asunut muuallakin, mutta ei kovin pitkään. Enemmän tai vähemmän samanlaisia ovat myös Convergen muut jäsenet.
– Nate asuu aika lähellä minua, eikä Kurtkaan ole kovin kaukana. Ben sen sijaan on liikkuvaa sorttia ja majailee vuoroin New Yorkissa ja Kaliforniassa. Massachusettsissa hän on aina silloin, kun bändi aktivoituu.
Bannon tekee paljon muutakin kuin rääkyy (ja nyttemmin myös laulaa kauniisti) Convergessa. Hän on esimerkiksi tehnyt levynkansia kymmenille eri bändeille, myös omilleen. Yksi uusimmista töistä on tietenkin Blood Moon: I:n kansi.
– Pidän itseäni enemmän suunnittelijana kuin kuvataiteilijana. Koen luovani kansiin eräänlaisia informaatiojärjestelmiä. Blood Moonin kohdalla ideoin kannen sellaiseksi, että konsepti joustaa useamman levyn tarpeisiin, jos me sellaisia teemme. Yritin tavoittaa kuvaan musiikin rehevyyden ja kerroksellisuuden sekä pimeän mutta eläväisen tunnelman. Väripaletti on aika rikas. Siinä on syviä sinisen ja violetin sävyjä, Bannon maalailee. Kansitaiteesta puhuminen saa hänet innostumaan.
– Minulle oli tärkeää saada kuvapuoli kommunikoimaan samalla kielellä kuin musiikki. Kuunsirppi toimii hyvin levyn nimen kanssa, vaikkakaan se ei olekaan ideana kovin omaperäinen. Vinyyliversiota tehdessä oli hauskaa suunnitella kansi sellaiseksi, että levyn ottaminen esiin on kuin astuisi uuteen maailmaan.
Blood Moon: I:n vinyylipainokset tehdään Bannonin oman firman kautta – hän siis paitsi kuvittaa äänilevyjä ja laulaa niillä myös julkaisee niitä. Converge-laulaja on pyörittänyt omaa levy- ja jakeluyhtiötään vuosituhannen taitteesta lähtien, ja Deathwish Records on saatellut maailmalle pian 300 julkaisua.
Converge ei ole Bannonin ainoa aktiivinen bändi, vaan hän on mukana kolmessa muussakin kokoonpanossa. Vanhin niistä, Wear Your Wounds, pantiin alulle kauan sitten, mutta se on saanut ensimmäiset albuminsa julkaistuksi vasta viime vuosina. Levyt WYW ja Dunedevil ilmestyivät vuonna 2017, Rust on the Gates of Heaven 2019. Tyyli on vaihdellut post-rockista ambientiin.
– Wear Your Woundsin piti olla alun perin sooloprojektini, mutta siitä tulikin viiden miehen bändi. Ben Chisholm on ollut jonkin verran mukana niissä kuvioissa. Wear Your Woundsin vuonna 2012 ilmestynyt ensimmäinen julkaisu oli splitti Benin bändin Revelatorin kanssa, ja hän esiintyy myös bändin viimeisimmällä albumilla. Benin kanssa on mahtavaa tehdä töitä. Hän on verraton lahjakkuus pianistina, elektronisen musiikin tekijänä, basistina ja biisintekijänä. Blood Moonilla se kaikki tulee hyvin esille.
Umbra Vitae -yhtyeessä Bannon työstää metallisempaa materiaalia. Se julkaisi viime vuonna albumin nimeltä Shadow of Life.
– Umbra Vitaen juuret ovat death metalissa, ja sen sanoitukset kirjoitan laajoista eksistentiaalisista aiheista. Sekin on ihan kunnon bändi, jonka pitäisi rundata, mutta kuten tunnettua, se ei ole ollut viime aikoina helppoa. Ennen pandemiaa olimme kovasti tulossa Eurooppaan, mutta se jäi. Sen sijaan olemme tehneet uutta albumia.
Bannonin sivukokoonpanoista nimekkäin on Blood from the Soul, jossa soittavat Napalm Deathin basisti Shane Embury, Megadethin rumpali Dirk Verbeuren ja Nasumin kitaristi Jesper Liveröd. Embury perusti Blood from the Soulin jo 30 vuotta sitten, ja bändi julkaisi To Spite the Gland That Breeds -albumin vuonna 1993. Bannonin aikakaudella on ilmestynyt levy nimeltä DSM-5 (2020).
– On hienoa tehdä musiikkia Shanen kanssa, koska hän on minulle niin tärkeä vaikuttaja. Blood from the Soul tekee metallia, jossa on paljon kerroksia. Itse toin mukaan sanoitusteeman, ja DSM-5 onkin ensimmäinen koskaan tekemäni konseptialbumi. Voi olla, että teemme pian uuden levyn.
Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Kun ehtii, Massachusettsin rankimmin tatuoitu jokapaikanhöylä touhuaa vaimonsa antiikki- ja vintageliikkeen Diamonds & Rustin tehtävissä. Rouva Bannon avasi puotinsa äskettäin uusiin tiloihin pidettyään työstään perheenlisäyssyistä muutaman vuoden tauon. Pariskunnalla on 5- ja 7-vuotiaat pojat, joten vapaa-ajan ongelmia ei ilmene.
Jacob Bannon on onnistunut rakentamaan elämänsä sellaisten asioiden varaan, joista hän hyvin todennäköisesti nauttii. Hän ei silti tahdo luonnehtia itseään onnekkaaksi.
– Kun luova ihminen tekee työkseen rakastamiaan asioita, hänen suhteensa niihin muuttuu. Olen miettinyt omaa suhdettani kuvataiteeseen ja musiikkiin. Sinä ehkä kirjoittajana tiedät, että vaikka rakastaa kirjoittamista ja nauttii valmiin jutun näkemisestä, joskus sekin voi väsyttää ja aiheuttaa paineita, etenkin kun näissä hommissa ei käydä töissä toisten palveluksessa vaan toimitaan itse oman maailmankaikkeuden keskipisteenä. Kannattaa varoa polttamasta itseään loppuun. Kannattaa myös miettiä, mikä oikeasti tuntuu tärkeältä. Juuri nyt yritän priorisoida kaikkea tekemääni uuteen järjestykseen, jotta päätyisin tekemään asioita, jotka tuottavat minulle eniten iloa.
Laajennettu Converge on yksi niistä asioista. Sen suurimpia haasteita ovat logistiset ongelmat, ja haastatteluhetkellä on varmistunut vain yksi keikka ensi vuoden Hellfestissä.
– Kaikilla on omat hommansa ja perheensä, joten kuvio ei ole aivan yksinkertainen. Jos kaikki liikkuvat osat saadaan synkkaamaan, keikkoja soitetaan lisää.
Entäpä äänitteet? Blood Moon: I -nimi kertoo levyn olevan sarjan ensimmäinen osa. Se äänitettiin pandemiasyistä osittain etätöinä, joten logistiset haasteet eivät koske studiotöitä. Bannon toivoo, että julkaisuja tulee lisää.
– Katsotaan mitä tapahtuu. Tavoitteenamme on jatkaa, mutta en tiedä, onko tiedossa yksi vai kymmenen levyä. Olemme jo äänittäneet paljon materiaalia. Blood Moon: I:lla on se osuus, joka on valmis esiteltäväksi maailmalle.
Julkaistu Infernossa 10/2021.