1980-luku oli hard rockin ja glam metalin eli niin sanotun tukkahevin kulta-aikaa Guns N’ Rosesin, Mötley Crüen, Quiet Riotin, Def Leppardin, Bon Jovin, Poisonin ja vastaavien hallitessa MTV:tä ja levymyyntilistoja. Seuraavan vuosikymmenen alussa tyylin suosio kuitenkin romahti ja suuren yleisön huomio siirtyi grungeen ja vaihtoehtoisempaan rokkiin eli Nirvanaan, Pearl Jamiin, Soundgardeniin ja kumppaneihin.
Monesti sanotaan grungen tappaneen tukkahevin, mutta asia ei tietenkään ole ihan niin mustavalkoinen. Tuoreessa Loudwiren haastattelussa veteraanituottaja Howard Benson, joka on myöhemmin urallaan tehnyt yhteistyötä muun muassa My Chemical Romancen, Hoobastankin, Three Days Gracen, Halestormin ja Daughtryn kanssa, nimeää yhden harvemmin aiheen yhteydessä esiin nostetun seikan, joka selittää osaltaan, miksi glam metalin suosion lasku vaikutti niin dramaattiselta – nimittäin samoihin aikoihin levymyyntitilastoja alettiin kerätä automaattisesti myytyjen levyjen viivakoodien mukaan, kun ennen vanhaan myynnit kirjattiin levykauppiaiden omien ilmoitusten pohjalta.
”Ihmiset harvoin ottavat tätä huomioon, mutta Nielsen SoundScan -systeemi näytti, mitä todellisuudessa myytiin. Ennen sitä lukuja pystyi vääristelemään. Ja niin moni tekikin. Esimerkiksi Columbiasta saatettiin kävellä Tower Recordsiin ja sanoa: ’Annamme teille 50 ilmaista Bon Jovin levyä, jos sanotte että sitä on myyty 100 kappaletta.’ Ja niin he tekivät”, Benson toteaa ja sanoo SoundScanin vaikutuksen näkyneen muidenkin kuin vain rockyhtyeiden kohdalla.
”Muistan, miten ykköseksi nousi levy, josta kukaan ei ollut kuullutkaan, tältä tyypiltä nimeltään Garth Brooks. Ja yhtäkkiä kaikki tukkahevibändit olivatkin listan pohjalla vaikka kaikki kuvittelivat niiden olevan kärkipäässä. Joten totta kai siinä kohtaa levy-yhtiöt lakkasivat kiinnittämästä tällaisia bändejä.”
”Ja sitten tulikin Nirvana. Kaikki nämä asiat osuivat samaan saumaan.”