Ennen Volbeatin perustamista nokkamies Michael Poulsen vaikutti neljä levyä julkaisseessa Dominus-nimisessä death metal -yhtyeessä. Nyt Poulsen on palannut taas juurilleen ja perustanut uuden Asinhell-sivuprojektin, joka julkaisee debyyttipitkäsoittonsa Impii Hora syyskuun 29. päivä Metal Bladen kautta. Tuoreessa The Blazen haastattelussa Poulsen sanoo kipinän Asinhelliin syttyneen Volbeatin viimeisimmälle Servant of the Mind -albumille tehdystä Becoming-kappaleesta, joka oli kunnianosoitus edesmenneelle L.G. Petroville.
”Aloin kuunnella äärimetallia joskus 13-vuotiaana ja soittaa death metalia joskus 16-, 17-vuotiaana. Se musiikki on kulkenut mukanani siis jo kauan. Dominus loppui, koska se musiikki, mihin suuntaan oli menossa, oli sekoitus useita eri tyylejä ja tiesin, ettei niin voisi tehdä siinä bändissä. Perustin Volbeatin, jossa oli vapaus tehdä mitä vain. Asinhell on paluu nuoruusaikoihini, kun löysin äärimetallin”, Poulsen avaa.
”Minulta on jo pitkään kyselty. milloin palaan death metalin pariin. Volbeat vie kuitenkin paljon aikaani, koska olemme jatkuvasti joko tien päällä tai studiossa. Mutta kun pandemia iski ja aloin kirjoittaa Servant of the Mindia, syntyi paljon riffejä, jotka päätin pistää sivuun jotain toista projektia varten. Becomingia varten käytimme tiettyä Bossin efektipedaalia, joka tuottaa sen kuuluisan ruotsalaisen death metal -soundin. Pyysin kitarateknikkoani hankkimaan minulle sellaisen ja samana päivänä, kun puhuimme asiasta, lähdin lenkille ja iPodistani lähti sattumalta Entombedia soimaan ja L.G. huusi korviini ’I’m full of hell’. Se oli merkki, että nyt on tullut tämän aika.”
Poulsenin lisäksi bändissä vaikuttavat rumpali Morten Toft Hansen (Raunchy) sekä entinen Morgoth-laulaja Marc Grewe. Poulsen sanoo debyyttilevyn biisien syntyneen todella luomusti ja vanhan liiton malliin Hansenin autotallissa.
”Kuvittelimme olevamme taas 16-vuotiaita kakaroita, joilla ei ole rahaa hienoihin treenikämppiin ja muuhun sellaiseen, johon meillä nyt on. Raahasin vahvistimeni hänen autotalliinsa ja väänsin nupit yhteentoista. Jammailimme pari tuntia joka perjantai ja yhtäkkiä meillä oli levyllisen verran biisejä kasassa”, Poulsen kertoo.
”Marcilla on mielestäni ollut aina skenen paras laulusoundi yhdessä Deathin Chuck Schuldinerin kanssa ja olemme jo vuosia puhuneet, että meidän pitäisi tehdä jotain yhdessä. Niinpä soitin hänelle ja kerroin, että hei, meillä on levyllinen biisejä, kiinnostaako? Hän oli heti messisä. Tein hänelle muutamia lauludemoja ja kysyin, miten hän haluaa että teen ne. ’Äänitä vain puhelimella autotallissa ja lähetä minulle’. Sanoin, että okei, mutta se tulee sitten kuulostamaan ihan hirveältä. ’Joo, mutta niin sen pitääkin’, hän vastasi, haha! ’Niin me Morgothin kanssakin teimme: äänitimme biisejä treenikämpällä kasettimankalla’. Niinpä minä ja Morten mekastimme autotallissa ja minä huusin jotain sanoja puhelimeen. Se oli Marcista täydellistä – hänestä me olisimme voineet julkaista levynkin sellaisena.”
