Vuoden 2014 kovimmat, osa 1: Niilo Sevänen, Kaarle Viikate, Vesa Ranta

Tässä sarjassa raskaan sarjan artistit ja alan vaikuttajat paljastavat vuoden 2014 mieluisimmat julkaisunsa. Oletusmalli on Top-5, mutta livetä saa.

Niilo Sevänen, Insomnium (levyt eivät paremmuusjärjestyksessä)

Stam1na: SLK
”Pakko myöntää, että Stam1naan ei ollut tullut kunnolla tutustuttua ennen kuin selvisi, että lähdemme kimpassa Eurooppaan. Valtiaan uudet vaatteet oli jäänyt mieleen aivan huippubiisinä, mutta jotenkin levyt oli aina jääneet syystä tai toisesta tsekkaamatta. SLK on mielettömän kova ja monipuolinen paketti. Varsinkin Panzerfaust, Masiina ja Kuoliaaksi ruoskitut hevoset ovat silkkaa juhlaa – etenkin, kun niitä sai fiilistellä Euroopassa joka ilta. Hieno bändi, hienoja miehiä. Ja oli muuten hieno reissu.

Lana del Rey: Ultraviolence
”Lana on ihana. Edellinen levy oli pyörinyt soittimessa ahkerasti, joten odotukset oli kovat. Ensireaktio oli pienoinen pettymys, kun albumilta ei noussutkaan aivan samanlaisia hittejä. Levy pyöri kuitenkin autossa mukana, ja vähitellen huomasin tykästyneeni kaikkiin biiseihin. Tunnelmamusiikkia reissumiehen yöllisille kotiinpaluumatkoille Helsinki–Vantaalta.”

Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana
”Tässä on bändi, joka ei aluksi herättänyt oikein mitään tunteita. Kotioloissa altistuin edellisille levyille kuitenkin sen verran, että aloin tunnustaa konseptin toimivuuden. Tarttuvia ja monipuolisia biisejä sekä selvästi keskivertopoppia terävämpiä sanoituksia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että joka levyltä löytyy ainakin yksi kohta, josta tulee mieleen, että se voisi olla Insomniumin levyltä. Joku salattu yhteys tässä on.”

Lana del Rey

Kaarle Viikate

1. Nightningale: Retribution
”Swanön juustotehdas ei petä! Hienonhienoja kappaleita juustotiskin laadukkaimpien tahkojen läpi suodatettuna. 1995 ilmestynyt The Breathing Shadow löi AOR-paalun pystyyn, ja luotisuora lanka pitää linjansa yhdeksäntoista vuotta myöhemminkin.

2. Entombed A.D.: Back to the Front
”Saippuaoopperasta viis, hyvin yskii E. Kuka rallit lie rustannutkin, perinteet on imetty tarkkaan verenkiertoon. Hieman tiivistystä kappalerakenteisiin olisi toivonut, kuten myös levyn pituuteen. Kyllä klassikkokokoonpanon tuotannosta löytyy tylsempiäkin hetkiä kuin tämän lämiskän yläneljännes.

3. Emigrate: Rock City feat. Lemmy Kilmister
”Ainut levyltä kuuntelemani kappale ja edustaa suoraan TODELLA vahvaa repeat one -osastoa! Samaan karsinaan kuuluu Slashin ensimmäiseltä soololta löytyvä Dr. Alibi. Suurvisiiri on suurvisiiri!”

4. Autopsy: Tourniquets, Hacksaws and Graves
”Ensimmäisen aallon death metal ei näemmä kuole koskaan. Ei meikäpendoliinolla muuta tähän.”

5. Impaled Nazarene: Vigorous and Liberating Death
”Hyvän tuulen lähettiläät ovat uusimmalla lähes yhtä vihaisia kuin loistokkaalla Road to the Octagonilla. Kaikkien cocktailien ystävien lienee tarpeen tarkastaa kappale Drink Consultation. Jos Nightingale versioisi Impuloita, kuulostaisiko lopputulos vuohenjuustolta?

Bonus: Mainitut lätyt siis sementtisäkin sakeammasta päädystä. Muista tiheään levysoittimessa viihtyneistä tämän vuoden julkaisuista on mainittava Agentsin Sound on Sound, uusi Lana del Rey sekä CMX:n Auran juhlapainos.

solstafir

Vesa Ranta, The Man-Eating Tree (levyt eivät paremmuusjärjestyksessä)

Sólstafir: Otta
”Tämä bändi muuttuu levy levyltä kiinnostavammaksi. Vanhat metallijuuret ei enää juuri puske läpi. Bändin iso ja maalaileva meno vie mukaansa. Sólstafirilla on täysin omanlainen, tunnistettava soundi, ja se on aika harvinaista nykypäivän bändeillä. Islannissa useita kertoja vierailleena voin sanoa, että yhtyeen musiikki kuulostaa siltä, miltä maa näyttää. Kaunista ja sopivan rosoista!

At the Gates: At War with Reality
”Bändi palaa tyylikkäästi kuvioihin 19 vuoden levytystauon jälkeen. Levy on täynnä hienoja biisejä, ja kaikki palaset on hienosti kohdallaan. Iskevä kiekko alusta loppuun. Toivotaan, ettei seuraavaa tarvitse odotella yhtä kauaa.”

Triptykon: Melana Chasmata
”Synkkyyttä ensimmäisestä nuotista viimeiseen. Tom G. Warrior taitaa nämä hommat. Miehen biisintekotaito ei ole tylsynyt uudenkaan yhtyeen riveissä. Levyn soundimaailma mielyttää korvaa. Maailmanlopun soundtrack.”

Soen: Tellurian
”Soen on löytänyt toisella levyllä oman tyylinsä. Hienoa fiilistelyä ja progressiivista metallia. Hieno levy, joka tarvii kuunteluja avautuakseen, mutta sitten kun sisään pääsee, ulos ei niin helposti tullakkaan. Tyylikäs, omaperäinen ja koukuttava bändi.”

Katatonia: Last Fair Day Gone Night -dvd
”Olen diggailllut bändiä todella pitkään ja odottanut tällaista livejulkaisua. Onnistunut taltiointi. Viimeiset jäähyväiset loistavan kannuttelijan Daniel Liljeqvistin toimesta! Tarjoan ’parit’ oluet jos vielä joskus nähdään!”

Juttusarjan toisessa osassa äänessä ovat Caskets Openin Antti Ronkainen, Mausoleum Gaten Oscar Razanez ja Ranger-yhtye kollektiivisesti. Tsekkaa heidän listat tämän linkin takaa.