Poliittinen korrektius on kaunis asia. Napalm Deathin Barney on kaunis mies.
Teksti: Riitta itäkylä
Vuoden 2008 loppupuolella, juhlasesongin alla, kun Oxford Streetin jouluvalot oli jo sytytetty ja kaupat kirkuivat punaista ostohuumaansa, Mark ”Barney” Greenway lojui Pohjois-Lontoossa keikkapaikan takahuoneessa ja harjoitti verbaalista nyrkkeilyä uskontoja, poliitikkoja ja ydinperhettä vastaan. Yleisön alkaessa jo mylviä kärsimättömänä ja huutojen ja töminän kasvaessa Barney ilmoitti haastattelun loppuun lakanneensa uskomasta joulupukkiin siinä kuuden ikävuoden tienoilla ja huokaisi lopulta uupuneena.
– Olen vitun väsynyt nyt, kiitti vaan, hän huikkasi tunnin pituisen keskustelumme päätteeksi ja nousi milteipä siltä istumalta suoraan lavalle.
”Väsynyt”, muka. Totuus on, että herra Greenway elää sille, että saa keskustella, avautua, pohtia yhteiskunnan tragediaa ja meidän ihmisten vastuuta koko farssin käsikirjoittajina. Hän nauttii siitä, että saa kirjoittaa kohtauksia uusiksi, tai ainakin tulkita juonteenkäänteitä eri näkökulmista.
Jos Barney ei puhuisi mielellään toimittajien kanssa keikkapaikkojen takahuoneissa tuntikaupalla uskontoja, poliitikkoja ja ydinperheitä vastaan, hän ei olisi Barney. Eikä Napalm Death julkaisisi juuri neljättätoista studio-albumiaan. Eikä se kuulostaisi enää tältä.
Barney on kuitenkin Barney. Kohdatessamme taas runsas kolme vuotta myöhemmin mies jaksaa yhä. Tällä kertaa keskustelu käydään puhelimitse, mutta katsekontaktin puute ei vaikuta miehen äänen ja sen leveän Birminghamin aksentin uskottavuuteen. Hän on kaikkea muuta kuin hysteerinen; hän selvästi miettii asioita, lukee, pohtii. Barneyn ja Napalm Deathin poliittinen ”karisma” (sillä sitä se on) ei perustukaan paasaamiseen, vaan rauhalliseen järjenkäyttöön ja asioiden punnitsemiseen. Vaakalauta kallistuu ei vasemmalle, ei oikealle, ei keskellekään, vaan…
– Tällä levyllä pureuduin vähän ihmisyyteen. Ainahan minä painotan humanistista lähtökohtaa, pidän Napalm Deathiä humanistisena todellisuutena. Politiikasta nyt voidaan kiistellä, se voi olla helvetin hyödytön väline, tiedät kai. Joten albumin sisällä olen pyrkinyt tutkimaan, kuinka näkökulmamme muodostuvat ja kuinka rajoitamme itseämme suomalla vain kaksi tai kolme ajatusmallia, kun itse asiassa… elämä on monimutkainen asia.
Barney yllättää tarkentamalla, mitä hän oikeastaan monimutkaisuudella tarkoittaa.
– Olen pohtinut seksuaalisuutta, hän toteaa ihailtavan asiallisesti. Uskokaa tai älkää, ei sitä usein saa haastatella rocklehteen ihmistä, joka pystyy sanomaan sanan ”seksi” vinkkaamatta silmää tai nauraa räkättämättä. Poikkeuksia toki on, muutama, ja Barney on heistä yksi.
Lue koko juttu Infernon numerosta 2/2012 (#94).