Shining
IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends
Season of Mist
Ruotsalaisen Niklas Kvarforthin yksinvaltiaan ottein luotsaama Shining tuo yhdeksännellään itsemurhametalliinsa elementtejä pahaenteisen utuisesta ambientista progempaan populaarimusiikkiin. Pakkasenkolea albumi on vivahteikkaampi kuin moni genrensä edustaja ja nousee myös bändin omassa biografiassa esiin positiivisella tavalla.
Bändi on tästä ylpeä. Tämä käy kirkkaasti esille sekä levy-yhtiön kaunopuheisesta tiedotteesta että Kvarforthin henkilökohtaisista puheista. Valitettavasti levy ei ole läheskään niin omintakeinen, kokeellinen tai kunnianhimoinen kuin tekijät (sekä kuulija) haluaisivat sen olevan.
Teos kuitenkin onnistuu Shiningin uskollisille faneille ehkä ratkaisevimmassa suhteessa: sen lohduttoman musta tunnelma ja käsinkosketeltava epätoivo välittyvät kuulijalle viiltävinä. Opusta kuunnellessa sielun huurtaa karu kohvajää… ja näin pitääkin.
Levyn toimivimman biisin suorastaan hyräilyttävä riffi on kiinnostavasti suomalaisen kitaristin Euge Valovirran käsialaa. Människotankens vägglösa rum tuo hämyiseen tunnelmointiin toistuvasti vaipuvalle albumille ryhtiä juuri oikeassa kohtaa.
Vinyylin ostaja saa kaksi ekstrabiisiä, joista toinen on Rammstein-cover Ohne Dich. Kokonaisuus on tehokkaampi ilman niitä – mutta toisaalta tämä kiekko on luotu rahisemaan vanhalle levylautaselle.