Ensikuuntelussa uusi Amorphis

22.02.2011
Väinämöisen tarinaa kerrotaan kahdentoista biisin voimin.
Kuva: Levy-yhtiö Nuclear Blast järjesti viime perjantaina Amorphisin tulevan levyn ennakkokuuntelusession. Inferno oli paikalla. Teksti: Vilho Rajala Kuva: Audrey Dujardin www.amorphis.net Helsinkiläiselle Sonic Pump Studiolle on kokoontunut melkein puolisen sataa korvaparia kuuntelemaan, millaisen teoksen Amorphis on tällä kertaa saanut aikaan. Pääosa väestä on ulkomaalaisia toimittajia. Bändistä ovat paikalla kaikki muut paitsi Niclas Etelävuori, joka lomailee auringossa. Aiemmin näillä sivuilla haastateltu Tomi Joutsen vaikuttaa erityisen hyväntuuliselta. Esa Holopainen pitää lyhyen esipuheen englanniksi. Hän mainitsee, että levy poikkeaa aiemmista ainakin siinä, että nyt mukana on 12 biisiä, kun edellisillä on ollut 10. – Kuulemme mielellämme kommenteja, koska levy on vielä masteroimaton ja muutoksia voidaan tehdä. Ehkä muutoksia tehdään, ehkä ei, hän sanoo. Mermaid-niminen avausbiisi pärähtää soimaan. Eteerinen, tarttuva, melodinen, ei kovin raskas. Masteroimattomuus kuuluu, koskettimet ja laulu tuntuvat olevan kitaroihin nähden hyvin pinnassa. Tomi Koivusaari käy vääntämässä volumea kovemmalle. Toimittajille on jaettu biisilista, johon on painettu myös levyn kansikuva ja julkaisupäivä 27.5.2011. Levyllä ei ole vielä lopullista nimeä. Sinisävyisessä kannessa on järvimaiseman yllä suuri linnunmuna, jonka kyljestä voi hahmottaa vanhan kunnon ukonvasaran. Mermaidin jälkeen kuullaan My Enemy, joka väläyttää raskaampia aseita, jopa bändille hieman epätyypillistä tuplabasaririffittelyä. You I Need on jälleen eteerisempi kappale, ja levyn kokonaiskuvaksi alkaa muodostua tunteikas ja monikerroksinen, yleissävyltään melko rauhallinen teos. Tomi Joutsen laulaa levyn alkupuolella voittopuolisesti puhtaalla soundilla. On tosin aivan varmaa, että raskaat osuudet ja särökitarat korostuvat masteroinnissa. Meininki pysyy laadukkaana, joskin yllätyksettömänä aina kuudenteen On a Stranded Shoreen saakka. Laulu on kautta linjan tärkeässä roolissa, kantaa kappaleita miltei yksin hetkittäin. Marco Hietala ja Tomi Joutsen ovat tehneet hyvää työtä. Puolivälissä olen jo lukitsemassa näkemystäni turvallisesta mutta peruslaadukkaasta Amo-kiekosta, mutta sitten alkaakin tapahtua. Seitsemäs biisi Escape on rytmisesti tähän saakka kiinnostavin kappale, ja seuraavana tuleva Reformation jatkaa rytmisten koukkujen ja progressiivisemman fiiliksen linjaa. Soittajista alkaa nousta esiin rumpali Jan Rechberger, jonka soitossa on aiempaa enemmän haastetta ja hyperbolaa. Joutsenenkin ilmaisu hakee räväkämpiä uria. Tuntuu, että loppupään jokainen kappale sisältää jonkun mielenkiintoisen rytmisen tai rakenteellisen koukun. Jos levy jaetaan vinyylimalliin A- ja B-puoliin, B-puoli vie voiton. Lopulta kahdestoista kappale, eeppinen Beginning of Time, joka saattaa kuulemma olla levyn nimibiisi, pääsee päätökseensä. Kuuntelijat aplodeeraavat. Yleinen konsesus on sama kuin oma huomioni. Biisijärjestystä kannattaa vielä miettiä, jotta kiemuraisempi materiaali ja suorempi ilmaisu olisivat paremmin tasapainossa. Bändi kuuntelee näkemyksiä kiinnostuneena. Kenties kannatti soitattaa levyä jo tässä vaiheessa ulkopuolisille. Kertakuuntelun perusteella on mahdotonta antaa kovin pitävää tuomiota levystä. Aluksi levy tuntui lähinnä tunteikkaalta eikä kovin raskaalta, mutta loppua kohden tunnelma muuntui jyrkemmäksi. Joka tapauksessa uskon, että kenenkään, joka on kolmesta edellisestä levystä pitänyt, ei tarvitse pettyä. Biisilista ennakkokuuntelussa 18.2.2011: 1. Mermaid 2. My Enemy 3. You I Need 4. Battle for Light 5. Three Words 6. On a Stranded Shore 7. Escape 8. Reformation 9. Soothsayer 10. Song of the Sage 11. Crack in a Stone 12. Beginning of Time

Levy-yhtiö Nuclear Blast järjesti viime perjantaina Amorphisin tulevan levyn ennakkokuuntelusession. Inferno oli paikalla.

Teksti: Vilho Rajala Kuva: Audrey Dujardin www.amorphis.net

Helsinkiläiselle Sonic Pump Studiolle on kokoontunut melkein puolisen sataa korvaparia kuuntelemaan, millaisen teoksen Amorphis on tällä kertaa saanut aikaan. Pääosa väestä on ulkomaalaisia toimittajia.

Bändistä ovat paikalla kaikki muut paitsi Niclas Etelävuori, joka lomailee auringossa. Aiemmin näillä sivuilla haastateltu Tomi Joutsen vaikuttaa erityisen hyväntuuliselta.

Esa Holopainen pitää lyhyen esipuheen englanniksi. Hän mainitsee, että levy poikkeaa aiemmista ainakin siinä, että nyt mukana on 12 biisiä, kun edellisillä on ollut 10.

– Kuulemme mielellämme kommenteja, koska levy on vielä masteroimaton ja muutoksia voidaan tehdä. Ehkä muutoksia tehdään, ehkä ei, hän sanoo.

Mermaid-niminen avausbiisi pärähtää soimaan. Eteerinen, tarttuva, melodinen, ei kovin raskas. Masteroimattomuus kuuluu, koskettimet ja laulu tuntuvat olevan kitaroihin nähden hyvin pinnassa.

Tomi Koivusaari käy vääntämässä volumea kovemmalle.

Toimittajille on jaettu biisilista, johon on painettu myös levyn kansikuva ja julkaisupäivä 27.5.2011. Levyllä ei ole vielä lopullista nimeä. Sinisävyisessä kannessa on järvimaiseman yllä suuri linnunmuna, jonka kyljestä voi hahmottaa vanhan kunnon ukonvasaran.

Mermaidin jälkeen kuullaan My Enemy, joka väläyttää raskaampia aseita, jopa bändille hieman epätyypillistä tuplabasaririffittelyä. You I Need on jälleen eteerisempi kappale, ja levyn kokonaiskuvaksi alkaa muodostua tunteikas ja monikerroksinen, yleissävyltään melko rauhallinen teos. Tomi Joutsen laulaa levyn alkupuolella voittopuolisesti puhtaalla soundilla.

On tosin aivan varmaa, että raskaat osuudet ja särökitarat korostuvat masteroinnissa.

Meininki pysyy laadukkaana, joskin yllätyksettömänä aina kuudenteen On a Stranded Shoreen saakka. Laulu on kautta linjan tärkeässä roolissa, kantaa kappaleita miltei yksin hetkittäin. Marco Hietala ja Tomi Joutsen ovat tehneet hyvää työtä.

Puolivälissä olen jo lukitsemassa näkemystäni turvallisesta mutta peruslaadukkaasta Amo-kiekosta, mutta sitten alkaakin tapahtua. Seitsemäs biisi Escape on rytmisesti tähän saakka kiinnostavin kappale, ja seuraavana tuleva Reformation jatkaa rytmisten koukkujen ja progressiivisemman fiiliksen linjaa.

Soittajista alkaa nousta esiin rumpali Jan Rechberger, jonka soitossa on aiempaa enemmän haastetta ja hyperbolaa. Joutsenenkin ilmaisu hakee räväkämpiä uria.

Tuntuu, että loppupään jokainen kappale sisältää jonkun mielenkiintoisen rytmisen tai rakenteellisen koukun. Jos levy jaetaan vinyylimalliin A- ja B-puoliin, B-puoli vie voiton.

Lopulta kahdestoista kappale, eeppinen Beginning of Time, joka saattaa kuulemma olla levyn nimibiisi, pääsee päätökseensä. Kuuntelijat aplodeeraavat.

Yleinen konsesus on sama kuin oma huomioni. Biisijärjestystä kannattaa vielä miettiä, jotta kiemuraisempi materiaali ja suorempi ilmaisu olisivat paremmin tasapainossa.

Bändi kuuntelee näkemyksiä kiinnostuneena. Kenties kannatti soitattaa levyä jo tässä vaiheessa ulkopuolisille.

Kertakuuntelun perusteella on mahdotonta antaa kovin pitävää tuomiota levystä. Aluksi levy tuntui lähinnä tunteikkaalta eikä kovin raskaalta, mutta loppua kohden tunnelma muuntui jyrkemmäksi. Joka tapauksessa uskon, että kenenkään, joka on kolmesta edellisestä levystä pitänyt, ei tarvitse pettyä.

Biisilista ennakkokuuntelussa 18.2.2011:
1. Mermaid
2. My Enemy
3. You I Need
4. Battle for Light
5. Three Words
6. On a Stranded Shore
7. Escape
8. Reformation
9. Soothsayer
10. Song of the Sage
11. Crack in a Stone
12. Beginning of Time

Lisää luettavaa