Inferno 3/2017: Mastodon, Leif Edling, Children of Bodom, Body Count, The Dillinger Escape Plan, artistien lempioheistuotteet…

Sadasneljäskymmenesviides Inferno kaupoissa ja lootissa perjantaina 24. maaliskuuta.

Tytär, Lantern, Craven Idol, Troubled Horse ja Oceanwake. Nämä yhtyeet esiintyvät kommenteillaan Sytykkeitä-palstalla. Kolumnivuorossa on avustajamme Tami Hintikka, joka kertoo onko punk kuollut. Heavy Cooking Clubissa kokkaa death metal -bändi Skeletalin Josa.

Varsinaisen artikkeliosuuden avaa Children of Bodom. Bändin tutkapari LaihoRaatikainen muistelee mainioon tyyliin yhtyeen 20 vuotta sitten julkaistun ensilevyn aikoja mainitulle pyhitetyn kiertueen kynnyksellä. Töitä on meinaan tehty…

Konkareita seuraa nuorempaa kaartia, ainakin valtaosin, kun ääneen pääsee alan ihmisten kovasti kehuman AOR/hard rock -debyytin vääntänyt kotimainen One Desire. Tapetilla on ”radiokelvon” hard rockin syvimmän olemuksen lisäksi esimerkiksi suomenruotsalaisuus.

Hullujussinippu The Dillinger Escape Plan kävi hiljan heittämässä vihoviimeisen Suomen-keikkansa. Nappasimme jenkkibändin kitaristin Benin kiinni ennen Tampereen-vetoa ja utelimme, missä tunnelmissa bändi riehuu kohti hautaa.

Death doom -bändi Kaunis Kuolematon julkaisi juuri toisen albuminsa, jolla pyritään kuulemma luomaan helpotuksen tunteita. Ruotsin Cut Up taas pyrkii milteipä päinvastaiseen suuntaan: ”Minusta death metalin pitää olla brutaalia, nopeaa, tarttuvaa ja tuhovoimaista”, lausuu yhtyeen tiukka rumpali Tobbe Gustafsson. Mies ja bändinsä tarjoavat mitä ihannoivat.

”Tätä minä rakastan” -otsikon alle on kerätty parikymmentä kotimaista artistia, jotka pääsevät esittelemään lempioheistuotteensa niin oman bändinsä kuin fanittamansa yhtyeen valikoimista. Sivuille onkin päätynyt tavaraa Jimmy Page -nuken ja Dio-stringien kautta luonnollisenkokoiseen Dimebag-pahvifiguuriin. Samaa teemaa sivutaan paitsi lehden alun Päänavauksessa myös sen lopun 6. piiri -palstalla, joten kokonaissatsi on tuhti. Ja miksei olisi, ovathan bändituotteet kannatettavia asioita!

Pääjutussamme ensi kesän Tuskan headlinerin Mastodonin Bill Kelliher kertaa laajalla skaalalla yhtyeensä matkaa ensilevyistä tähän päivään. Päällimmäisimmäksi mielikuvaksi jää, että vaikka joku saattaisi toisin luulla, yhtye tekee juuri mitä haluaa.

Ja niin on tehnyt muuten myös Leif Edling, liiankin kanssa. Lukuisista bändeistään tuttu basisti-biisintekijä paljastaa pää Pölkyllä avoimesti syyt Candlemassistä vetäytymiselleen. Puheissa on toki myös miekkosen uusin viritys, The Doomsday Kingdom -orkesteri, jonka debyyttilevy on komeaa kuultavaa.

Salamyhkä on pyhitetty kovalle levylle, nimittäin oululaisen Belialin vuonna 1993 julkaistulle Never Againille. Levyarvioiden paalulla kummastellaan, miten paljon tavaraa onkaan taas mahtunut Ayreonin huhtikuun lopussa ilmestyvälle uutuudelle. Myös demot ovat pitkästä aikaa (lähetelkää enemmän!) mukana, ja niiden kärjessä soi yhtye nimeltä Madred.

Kovin loppuun: Vanha liitto -palstalta löytyy Body Count, tuo jenkkiläisen rapmetallin pioneeri, jonka kitaristi Ernie C kertoo meille lintukotolaisille tosiasian jos toisenkin muun maailman menosta.

Tätä kaikkea tarjolla perjantaina 24. maaliskuuta!