Lita Ford antaa taas, mutta onko ottajia?
Teksti: Riitta Itäkylä Kuva: Tyler Clinton
Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen nimestä Lita Ford on 1980-luku. Toisena tulee sukkahousut. Kolmantena seksi. Sitten sitä muistaa, että nainenhan soitti kitaraa. Haastan kenet tahansa 80-luvulla pojasta mieheksi kasvaneen rockmusiikin kuuntelijan väittämään naama peruslukemilla, että Litan upeat soolot ja kyvyt kitaristina ovat päällimmäisenä mielessä. Eikä siinä mitään. Rock perustuu usein fantasialle ja seksille. Kun muusikko poseeraa kitaransa kanssa huulet raollaan kasvoillaan ”ota minut nyt” -ilme, eivät taida tabulatuurit tai sointukulut olla mielessä hänelläkään. Mutta mitä siellä sitten liikkuu?
Lita Ford on juuri rikkonut 15 vuoden hiljaisuuden ja julkaissut Wicked Wonderland -nimeä kantavan levyn. Hän on kuvissa vahvasti meikattu, ja airbrushing pyrkii takaamaan illuusion ajattomuudesta. Levyn lyriikat koskevat lähes yksinomaan seksiä. Litan aviomies Jim Gillette hönkii levyllä, kuinka ”inside is where I wanna be, feel me inside.”
Tiedämme, ettei kyseessä ole vertauskuva, kun vaimo vastaa kiihkeästi: ”Push, push… harder please, please my pussy” ja voihkii päälle. Raavitaanpas kimaltelevaa pintaa ja revitään ne julisteet alas. Mitä kahden lapsen äiti ajattelee imagostaan, musiikistaan, itsestään? Haluaako muusikko Lita Ford kunnioitusta? Tai pikemminkin: ansaitseeko hän sitä?
HUONOJA UUTISIA
– Luultavasti kitaransoitostani, kuuluu vastaus kysyttäessä, mistä uransa saavutuksesta hän on kaikkein ylpein. – Naispuolisena kitaristina olen aika
ylpeä siitä.
Vastaus tulee väsyneesti ja hän vaikuttaa tylsistyneeltä koko kysymykseen. Totuus on, että vaikka Fordin lahjat kitaristina eivät ole mitättömät, imago
ja seksikkyys ovat kuitenkin olleet ne tärkeimmät valttikortit. Hän on hyvin tietoinen tästä itsekin tehdessään nyt, 51-vuotiaana, comebackia, ja juuri tämän takia hän kuulostaa yhä katkeralta puhuessaan 1990-luvusta.
Nirvana tuli ja ilkkui glamrockin seksistisyydelle ja pinnallisuudelle. Toisin sanoen kaikelle, mille Fordin kokoura perustui.
– Kaikki muuttui ja… (hakee sanojaan) oh boy…
Hän kuittaa koko 1990-luvun ikään kuin henkilökohtaisena hyökkäyksenä uraansa kohtaan ja niputtaa Britney Spearsin ja Nirvanan samaan syssyyn, kuin koko vuosikymmen olisi ollut Spearsin ja Cobainin orkestroima salaliitto. Seattlesta puhaltava grungetuuli kaatoi Litan huojuvan menestyksen lopullisesti.
– Se ei jättänyt tilaa sille musiikille, jota minä soitin. Oli kuin me olisimme olleet huonoja uutisia… you know… heavy metal ja tukkabändit…
Lue koko juttu uudesta Infernon numerosta!