Euralaisella Solitairella on aina ollut hätä, vaikka neljä täyspitkää onkin julkaistu kahden vuoden välein. Vuonna 2010 ei kuitenkaan saatu uutta albumia, ainoastaan joulukuussa julkaistu kahden biisin seiskatuumainen.
Teksti: Miika Kuusinen Kuva: Solitaire www.solitairemetal.fi
Parhaillaan käynnissä olevassa levyalessa mainostetaan kovasti vinyyliä. Solitairen kitaristi-vokalisti Riku myöntää, että yhtyeen ensimmäinen vinyylijulkaisu on bändille erityinen tapaus.
– Freefall on itselleni selkeästi tärkeämpi kuin Solitairen aiemmat julkaisut. Se ei oikeastaan johdu formaatista, vaan ihan siitä, että orkesteri yleensäkin on edelleen olemassa ja saimme singlen julkaistua. Freefall on ensimmäinen todellinen elonmerkki bändin nykyiseltä kokoonpanolta, ja meillä on nyt hyvä pohja jatkaa tästä eteenpäin. Ehkä Solitairen musiikki myös sopii paremmin vinyylille, vaikka eiköhän se ole enemmänkin vain mielikuva.
Edeltävän kiekon julkaisi kotimainen Ektro, mutta nyt levy-yhtiö näyttää vaihtuneen uuteen tulokkaaseen LYOP Recordsiin. Solitairen 7” on yhtiön ihka ensimmäinen julkaisu.
– LYOP on tämän hetken ehkä nopeimmin kasvava monikansallinen levy-yhtiö, ja on mahtava juttu olla lafkalla mukana. Ensi kertaa bändin historiassa on fiilis, että meillä on levy-yhtiön sataprosenttinen tuki takanamme. Toki ymmärrämme, että singlen menestys ratkaisee paljon ja se saattaa viedä suuntaan tai toiseen, mutta neuvottelemme parhaillaan jatkosta, Riku valaisee.
Tuore pikkumusta jatkaa äärimmäisen vauhdikasta speed metal -linjaa, josta yhtye on tullut tutuksi. Kuulostaako Solitaire normaalilta heavy metalilta, jos sinkkua kuuntelee 33 kierroksella minuutissa 45:n sijasta?
– Mielestäni musiikkimme edustaa heavy metalia puhtaimmillaan alkuperäisellä energialla ja fiiliksellä, jolla tällaista musiikkia tulee soittaa ja jollaista tämän musiikin tulisi aina ollakin. Single on erittäin intensiivinen paketti, ja itse sanoisin sen olevan suoraviivaista perusheavyä, vaikka siellä paljon speed- ja thrash metal -vaikutteita toki onkin.
– Jos liika vauhti hirvittää, voi toki vaihtaa kierrokset 33:n. Mutta kuka niitä laahaavia molotusversioita haluaisi kuunnella? Ei Solitairea voi kuunnella kasikympin lätkä takalasissa! toinen kitaristi Waaqqu julistaa kevyesti tuohtuen.
Orkesterin edellinen Predatress-täyspitkä julkaistiin 2008, minkä jälkeen tapahtuneet miehistönvaihdokset ovat asettaneet kapuloita rattaisiin ja hidastaneet viidennen levyn synnyttämistä.
– Predatress-levyn jälkeen meillä meni koko rytmiryhmä uusiksi ja kaikki piti aloittaa uudelleen nollapisteestä. Lauri (basso) ja Rippe (rummut) tulivat bändiin mukaan, ja keikkasettimme jokainen biisi täytyi opetella ja treenata alusta lähtien uusiksi. Samalla tehtiin nuo kaksi uutta biisiä, jotka päätyivät sinkulle.
– Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet Solitairen jälleensyntymisen ja bändin uuden perustan rakentamisen aikaa, johon singlejulkaisu myös kuuluu. Meiltä on jo vuosia kyselty vinyylijulkaisua, joten tuon seiskan julkaisu oli ainoa oikea vaihtoehto. Itse ajattelen Freefallia eräänlaisena studioharjoituksena tulevia tuotoksia varten.
Mitä ihmettä on muuten tapahtunut jokaisen albumin kansista tutulle maskotille Sonya Solitairelle, kun kansista ei tahdo löytää neidon uhkeita muotoja? Waaqulla on tähän vastaus.
– Kyllä Sonya esiintyy kannessa. Hän on muodonmuuttaja ja mukautuu kulloisenkin teeman mukaisesti. Tällä kertaa Sonya on liekehtivä meteoriitti tai pallosalama, joka tapauksessa oma kuuma itsensä! Mutta nou hätä, eiköhän tulevaisuudessa saada loputkin ruumiinjäsenet mukaan ja nähdä taas ”kokonainen” Sonya pelkän pään sijaan!
Miltä, Waaqqu, metallivuosi 2010 näytti sinusta ja mitkä olivat vuoden kovimmat levyt?
– Ainakin julkaisujensa puolesta oikeinkin hyvältä! Triptykonin Eparistera Daimones, Overkillin Ironbound ja Helstarin Glory of Chaos, jolta löytyy kenties vuoden kovin styge Alma Negra! Danzig yllätti myös positiivisesti uudella Deth Red Sabaoth -levyllään. Ei pidä myöskään unohtaa ”rakasta” länsinaapuriamme Ruåtsia, josta saatiin Enforcerin Diamonds, joka tosiaan sisältää timantteja. Myös Sister Sinin True Sound Of Underground ja Crashdietin Generation Wild ovat olleet kestokuuntelussa.
– Toivottavasti taso säilyy yhtä hyvänä myös tänä vuonna. Innolla odotellaan ainakin Artilleryn My Bloodia ja Deiciden To Hell With Godia.