Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Shade Empire -albumi!

26.04.2013

Omega Arcane jatkaa tarinaa siitä mihin Zero Nexus päättyi. Totaalisen tuhon jälkeen Ihmisyys on unohdettu ja vain vahvimmat raivaavat tiensä läpi raunioiden. Kovin kauaa ei kuitenkaan pääse tämä selviytyjienkään joukko tuulettelemaan, sillä ajan ja avaruuden takaa saapuu lopullinen tuhoaja lyömään viimeisen naulan arkkuun. Tarinaa voi kelailla paristakin eri vinkkelistä. Kuljetaan konkreettisesti tuhon jäljissä ja toisaalta mielen sisäisessä kaaoksessa.

Omega Arcane continues the story of Zero Nexus. After the annihilation all humanity is gone and only the strongest will make their way through the ruins. But things are not looking good for those who have survived. Beyond time and space the destroyer of worlds will arrive to finish the job… The lyrics can be interpreted in two different levels. Things actually take place in the ruins, but inside the chaos of ones mind as well.

1. Ruins

Intro rakentaa odottavan fiiliksen kunnes helvetti räjähtää valloilleen. Alun raivoamisen jälkeen päälle iskee toivottomuuden tunne. Mielikuvana päässä vilkkui rauniot ja jalanjälkiä tuhkassa. Ottaa aika hyvin löysät pois aloitusbiisinä.

The intro builds the atmosphere until all hell breaks loose. After the raging start you get a feeling of despair. As I was writing the lyrics I had a vision of city ruins and footprints in ashes. One of my favourite songs. Really opens the album with a style!

2. Dawnless Days

Faktat pöytään. Skene ei vaikuta kovin hehkeältä… Mutta joka tilanteessa löytyy se joukko joka ottaa tilanteen haltuun. Syntyy eliitti joka katsoo tehtäväkseen tuhota kaikki muut. Taistelu elintilasta alkakoon. Biisin tunnelma on painostava ja synkkä. Tää on kova!

So here are the facts. Well… it seems that all is going to hell. But no matter what the situation is there is always a group of people who will take things to their own hands. An elite is formed whos mission is to destroy everyone that gets in their way. The battle for survival begins. Really dark and oppressive song. I like it!

3. Until No Life Breeds

Ihmiset muuttuvat pedoiksi. Valo pimenee niin taivaanrannassa kuin pään sisälläkin. Orkestraatiot toimii tässä helvetin hyvin. Kaikki tuntuu olevan hyvin balansissa ja jumalauta tässähän on groovekin kohillaan!

Men turn into beasts. All light had faded from the horizon and inside ones heads as well. Really massive song, everything is in balance and damn, this fucker has a nice groove to it as well!

4. Ash Statues

Sanat on kirjoitettu puhtaasti siitä mielikuvasta minkä sain ensimmäisenä. Tuhkasta ”veistettyjä” ihmisiä silmänkantamattomiin. Surumielinen biisi. Sopii hyvin tarinaan ja eroaa sopivasti alkupään tykityksestä.

The lyrics are wrote from the image I got while listening to this song. Human ash statues as far as the eye can see. It has a sad mood to it. It fits well to the story and gives a little brake from the hellish beginning of the album.

5. Disembodiment

Levyn ”proge-eepos”. Alussa otti itselläkin oman aikansa ennekuin pääsi sisään tähän kappaleeseen. Sen jälkeen siitä onkin tullut yksi antoisimmista biiseistä tällä levyllä. Vaatii muutaman kuuntelukerran ja keskittymistä, paljon ehtii tapahtua 13 minuutin aikana. Palkitsee kuulijansa. Nimensä mukaan tässä liikutaan jo tasoilla jossa mieli on jo jossain muualla kuin raunioissa.

This is the ”prog epos” of the album. It took some time to get into this song, but after a while it became one of the most rewarding song of the entire album. It takes a few times before you get the big picture, a lot happens in 13 minutes. As the title says at this point the ruins are left behind…

6. Malicious Winds

Kaikki ei ole hyvin niillä jotka ovat vielä hengissä. Ujellus helvetistä voimistuu hetki hetkeltä ja tunne siitä että kohta paska osuu huolella tuulettimeen vahvistuu kokoajan. Mieti sitä tunnetta kun olet ajautunut umpikujaan eikä pakotietä enää ole. Loistava biisi, todella painostava tunnelma jonka keskellä annetaan pieni pilkahdus toivoa, kunnes sekin murskataan!

The howling from the abyss gets louder and louder and the feeling that soon shit hits the fan is getting stronger. Imagine the feeling when you are trapped in dead end and there’s no way out. This song totally kicks ass! There’s a depressive feeling in this song but in the middle you get a little glimpse of hope until it is totally crushed!

7. Traveler of Unlight

Tämä oli ensimmäinen biisi joka levylle tehtiin. Tässä on myös sitä joidenkin kaipaamaa Sinthetic meininkiä. Levyn raskain biisi! Tarina jatkaa lohdutonta kulkuaan. Voimat joita ei hauraalla ihmismielellä voi käsittää murskaavat säälittävät yritykset selviytyä.

This was the first song written to this album. I think this one has some of that Sinthetic feeling to it. The heaviest song of the album. Powers that are way beyond the comprehension of human mind will crush all attempts to survive.

8. Devolution

Koko ihmiskunnan kehitys kääntää suuntansa. Siitä huipusta mikä on saavutettu paluu siihen paskakasaan mistä on noustu tapahtuu nopeammin kuin moni käsittääkään. Instumentaali pala. Ottaa paikkansa tarinan musiikillisessa kaaressa.

The entire evolution of mankind goes backwards. From that peak of glory we have achieved the fall back to that pile of shit we crawled up from, is shorter than many realize. This instrumental piece takes its place in the story.

9. Slumbering Giant

Hienot orksetraatiot ja hyvin rullaava kipale kaiken kaikkiaan. Keskiosan fiilistely akustisine kitaroineen toimii hyvin. Mitä onkaan kätketty pinnan alle, sitä ei moni tiedä, mutta eihän mitään helvetin hyviä juttuja yleensä tarvitse kätkeä pyrkiä unohtamaan lopullisesti… Vai… onko se perkele Kryo-Kekkonen?

Really powerful orchestral parts, and well written song all together. What’s buried beneath the surfice? Well.. usually none of the good things don’t need to buried away and try to be forgotten.

10. Nomad

Viimeinen selvytyjä. Kahlaako viimeinen Nomad keskellä ääretöntä jäätikköä kunnes kaatuu viimeisen kerran ja hautautuu lopullisesti. Vai tapahtuuko kaikki mielensisäisessä limbossa. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta kovin lohdulliselta.

The last survival. Is this Nomad really crossong these endless deserts of ice until he falls down for the last time and gets buried for good, or is this his personal limbo? Either of these options don’t seem too comforting.

11. Omega Arcane

Avaruus. Äänet jotka joskus kaikuivat maassa, leijuvat nyt äärettömyydessä… Tämä biisi ei kaivannut sanoja, vaikka ne siellä ovatkin jos tarkasti kuuntelee. Loistava päätös levylle. Luo hyvin tunnelman siitä kun mitään ei enää ole.

Space. The sounds that once ecoed in earth are now floating in infinity. This song didn’t need any lyrics, even though they are there if you listen carefully. Really nice ending to the album. It gives you the feeling when there’s nothing left…

Lisää luettavaa