Sólstafiria Sibelius-museossa – suomalaisfanin aarteet esillä

18.02.2014

Turun Sibelius-museossa aukesi 7. helmikuuta Iceland Sounds & Sagas -näyttely, joka esittelee islantilaista musiikkia, islantilaisia kulttuuri-ilmiöitä, soitinrakentajia sekä elokuvia ja valokuvia Islannista. Myyttinen Islanti kiehtoo aina, mutta Infernon lukijoiden kannalta homman tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että esillä on myös Sólstafir.

Esillä on kokonainen vitriinillinen Sólstafirin levyjä sekä harvinaisia fanituotteita ja keräilyesineitä, kuten Lego-versio bändistä. Näytteille ripustetut esineet kuuluvat suomalaiselle superfanille ja Sólstafir-keräilijä Juho Kolille. Infernon verkkotoimitus kysäisi ekan demon omistajalta muutaman Sólstafir-aiheisen kysymyksen.

Juho Koli, miten sinulta osattiin kysyä Sólstafir-kokoelmaasi näytille?

– Näyttelyn primus motor, Matti Komulainen, on tuttuni jo kaukaa. Hän on turkulainen freelancer, joka itse asiassa sai aikoinaan Spikefarmilta Köld-promon ja soitti sitä minulle. Minun kohdallani se tarkoitti rakkautta Sólstafiriin ensi silmäyksellä.

– Matti tiesi, että minulla on jotain tavaraa bändiin liittyen. Kun tavaran paljous selvisi, hän päätti omistaa Sólstafirille ja faniudelle kokonaisen vitriinin.

Iceland Sounds & Sagas on auki 30. huhtikuuta asti. Miten pärjäät ilman Sólstafir-omaisuuttasi pitkälle kevääseen asti?

– Levyistä on niin monta versiota, että musiikin kuulee aina. Joistain vinyyleistäkin on useita versioita, joten formaatitkin ovat hallussa. Luotan siihen, että harvinaisuudet ovat turvassa museossa ja sehän on hienoa, jos joku sitä kautta innostuu bändistä. Se on vähintä, mitä voin yhtyeen eteen tehdä!

Miksi Sólstafir on mielestäsi noin ankaran fanituksen arvoinen?

– Sólstafirissa on mystiikkaa, joka toimii minulle täydellisesti. Ensimmäisen näkemäni Sólstafir-keikan jälkeen (Turun S-Osis) löysin bändin Facebook-sivun, jossa kommentoin fiiliksiäni illasta. Rumpali Gummi (Guðmundur Óli Pálmason) laittoi kaveripyynnön ja pikkuhiljaa, keikoilla ja netissä, tutustuin kaikkiin herroihin. Kun he hyvän musiikin lisäksi olivat mukavia kavereita, olin myyty. Se, mikä heidän musiikissaan toimii, on rehellisyys, eeppisyys ja karu kauneus, kuin Islanti itse!

– Ja kai minä olen keräilijäluonne. Aarteeni on Sólstafirin ensimmäinen demo, Í Norđri -kasetti.

Iceland Sounds & Sagas Turun Sibelius-museossa 30. huhtikuuta asti. Lisätietoja tästä linkistä.

Lisää luettavaa