#105: Finntroll – Perseilyn mestarit

Peikkometallin lipunkantaja Finntroll tekee paluun Blodsvept-levyllään. Uusia tunnelmia haettiin tuskallisen luomisprosessin kautta.

Teksti: Toni Keränen Kuva: Jarmo Katila

Vuonna 1997 perustettu Finntroll julkaisee kuudennen levynsä Blodsveptin samana päivänä kuin tämä lehti ilmestyy. Omaperäisestä kansanmusiikkihenkisestä metallistaan tunnetun ryhmän pääasiallinen säveltäjä, nykyisin kiertuetöistä vetäytynyt kosketinsoittaja Henri ”Trollhorn” Sorvali ja laulaja Mathias ”Vreth” Lillmåns myöntävät, että tällä kertaa alkoi jo olla stressiä siitä, kuinka materiaali saataisiin kuulostamaan tarpeeksi mielenkiintoiselta.

– Nyt tuntui olevan tavallista enemmän sisäisiä paineita. Punaista lankaa ei tahtonut löytyä millään, Matias aloittaa.

– Meillä ei ole sinällään tarve uudistua, sen sijaan keskeinen termi on tuoreus. Tässä on jo niin monta levyä takana, ettei verevän kuuloisena pysyminen ole enää kauhean helppoa, Henri sanoo.

– Stressi syntyi ehkä siitä, että meillä oli tosi hyviä yksittäisiä juttuja, mutta kokonaiset biisit olivat yksinkertaisesti paskoja. Käytimme älyttömästi aikaa siihen, että yritimme sovittaa biisejä yhdessä hyvään kuntoon.

– Teimme aina vain uusia versioita, jotka eivät tuntuneet oikein iskevän, Matias kertoo.

Lopulta koko levyn nimibiisiksi päätynyt kappale aukaisi henkisen padon.

– Olimme keikkamatkalla, jossain Tshekeissä lentokentällä, kun Henri lähetti Blodsveptin ensimmäisen version. Kaikki olivat heti ihan liekeissä siitä.

Tämän henkisen vapautumisen myötä yhtye palasi aiempiin kappaleisiin ja alkoi virtaviivaistaa niitä Blodsveptin henkeä noudattaen. Kappalemateriaalin synnytystuskat toistuivat kuitenkin jälleen studiovaiheessa.

– Levy oli kamalan vaikea tehdä. Voin sanoa, että omalta osaltani se oli hankalin levy, jolla olen ollut mukana, Henri kertoo.

– Jo tallennettuja kitararaitoja tuhoutui, soitossa oli ongelmia, miksaus meni aluksi päin helvettiä… Käytännössä tein vaikeuksien jälkeen lopullisen miksauksen puolessatoista vuorokaudessa. Lähdin sen perään vielä studiosta suoraan synnytyssairaalaan.

Lue koko juttu Infernon numerosta 3/2013 (#105)!