#105 pääarvio: Deathchain – Ritual Death Metal

Deathchain
Ritual Death Metal
Svart
4_5_kirvesta
Menneitä ovat ajat, jolloin Deathchain jyräytteli death/thrashiään kaljanhuuruisissa tunnelmissa ja kevyt virne suupielessä. Hymy hyytyi viimeistään Death Eternal -levyllä (2008), jonka myötä yhtyeen musiikkiin alkoi ilmestyä okkulttisempia ja vakavampia teemoja.

Ritual Death Metal aloittaa selkeästi kolmannen vaiheen Deathchainin uralla. Ensimmäinen piti sisällään räyhäkästä death/thrashiä, toinen tummasävyisempää ja raskaampaa death metalia ja kolmas tuo pakettiin mukaan runsaan melodisuuden ja jopa black metaliin vivahtavat elementit.

Taaksepäin katsottuna yhtyeen kehittyminen on ollut sulavaa ja tietysti luonnollistakin, sillä kolmekymppisen elämä, arvomaailma ja ajatukset ovat useimmiten paljon kehittyneempiä kuin juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneen. Korkeatasoisella soittotaidolla ja parantuneella biisinkirjoituskyvyllä on myös osansa, sillä osaamista ei todellakaan peitellä ja yhtye tuntuu antavan levyllä kaikkensa.

Muinaisia mesopotamialaisia mytologioita kaiveleva albumi on teemaltaan ehjä kokonaisuus, jota kuljetetaan eteenpäin hienosti dynaamisen musiikin voimin. Kuolonkatkuisesta meiningistä huolimatta levy on eloisa ja monipuolinen biisinivaska, joka säilyttää erinomaisesti tasapainonsa todella matalalta runtatun deathin ja King Pazuzu -kappaleen kaltaisten kiivastempoisten ruoskaniskujen välillä. Voisi jopa sanoa, että Deathchain tuntuu viimein löytäneen oikeat raiteet ilmaisulleen.

Lähinnä black metalista tunnetulla ruotsalaisella Necromorbus-studiolla purkitettu levy on äänimaailmaltaan odotetusti huippuluokkaa, eivätkä yhteydet Ruotsiin jää ainoastaan tähän, sillä Like Worms Upon the Lands -kappaleessa pyörähtää vierailevana laulajana Entombedin L.G. Petrov. Jos totta puhutaan, miehen panos kappaleessa jää käytännössä olemattomaksi ja huomaamattomaksi, mutta tuohan tällainen laulajalegendan piipahdus kivan pikku detaljin levylle.

Luulin Deathchainin vieneen musiikkinsa äärirajoille jo edellisellä Death Gods -albumilla (2010), mutta tällä kertaa on ilo olla väärässä. RDM saattaa olla erityisen kova pala uutta Deathrash Assaultia (2005) odottavalle farkkuliivipäällikölle, mutta samalla levy on mainio todiste siitä, että bändi uskaltaa mennä eteenpäin vaistonsa viemänä, vaikka kuljettavana olisi helpompiakin reittejä.

Kuopiolaisryhmä ei kykene horjuttamaan death metal -maailmaa pois radaltaan, mutta lisää siihen paljon uutta ja mielenkiintoista koettavaa. RDM on erityisen suositeltava hankinta niille, jotka ovat kyllästyneet perinteisiin verenpunaisiin death metal -teemoihin, kaipaavat musiikiltaan haastavuutta ja asettavat sille korkeat laatustandardit.

Mielenkiintoista nähdä, pystyykö Deathchain pistämään jatkossa paremmaksi.

Teksti: Joni Juutilainen Kuva: Maija Lahtinen

Ritual Death Metal julkaistaan 5.4. Deathchain-haastattelu seuraavassa numerossa.