Vuoden 2006 Euroviisujen jälkeen Lordin tiesi jokainen. Hevihirviöiden murskavoitto väänsi koko Suomen yhdeksi hevikäsimerkiksi valtionpäämiestasoa myöten, vaan mitähän sitten tapahtuikaan? Kurkistetaanpa maskien taa.
Teksti: Aadolf Virtanen Kuva: Katja Toivanen
Haastatteluaikataulut venyvät, bändin naamat eivät nimittäin ota kuivuakseen ennätyskuumassa Suomen kesässä. Lopulta lateksi jähmettyy ja bändi pääsee promoamaan.
Aloitamme tilaisuuden ei-niin-perinteisellä tavalla, nimittäin soittelemalla. Otan OXin roolin ja bassottelen hirviöiden kanssa pariin kertaan Would You Love a Monstermanin, eli sen ekan hitin vuodelta 2002. Bändin asuja en sentään kokeile, vaikka jossain vaiheessa tämäkin oli suunnitelmissa. Toivonkin, ettei koskaan tarvitse opetella haara-asentoa 30 sentin korot jalassa.
Valitsemamme biisi on hauska ja helppo, ja soitantani saa hirviöiden hyväksynnän, joten anelen Lordilta, josko hän tekisi minullekin naamarin. Noh, ehkä kaksi basistia on liikaa, usein yksikin on.
Sammuttelemme vahvarit ja käymme asiaan. Juttelemme tovin Acceptista ja Udosta sekä näiden diggaamisesta. Mr. Lordi eli Tomi Putaansuu vaikuttaisi olevan bändin suulain hirviö.
Mitähän aamiaiseksi?
Bändi on silminnähden tyytyväinen uuteen levyynsä. Babez for Breakfastin tuottajana toimi muiden muassa Acceptia, Skid Row’ta, Metallicaa ja kourallisia muita suurnimiä tuottanut saksalaislähtöinen ja legendaarinen Michael Wagener.
– Bändi oli viime kesänä mökillä säveltämässä, ja levy-yhtiöstä tiedusteltiin, kuka voisi toimia tuottajana. Kävimme läpi erilaisia vaihtoehtoja 80-luvun näkökulmaa omaavista miehistä, mietittiin Hannu Leidéniä, elääkö T.T. vielä ynnä muuta, mutta mikään ei kuitenkaan natsannut. Wagener heitettiin kehiin leikillään, ja sehän sitten loppujen lopuksi sattuikin menemään läpi.
Levytys poikkesi huomattavasti totutusta, bändi kun lähti ensimmäisen kerran hommiin Suomen rajojen ulkopuolelle, Yhdysvaltoihin. Uutta oli myös esituotantovaihe, jota Wagener kävi tekemässä Suomessa.
– Wagenerhan tuli Suomeen jo ennen joulua osallistumaan biisinvalintaan, ja jo seuraavana päivänä mentiin treenikämpille. Mies soitatti meillä kymmenen tunnin päiviä, ja joka pätkä käytiin läpi jokaisen muusikon kanssa. Ei se ollut piiskaamista, mutta intensiivistä kuitenkin. Oli tavallaan pelottavaakin poiketa kaavasta, nyt kun studioon astuessa kaikki oli täysin valmista. Yleensähän meillä ei ole ollut edes sanoja valmiina tuossa vaiheessa.
Revimme Lordilta uudet, korkeammat saappaat jalasta, mikä ei olekaan helppo homma. Paikalle kiikutetaan pizzaa iltapalaksi, ja senpä vuoksi on revittävä naamatkin irti.
Isoimpia Lordi-uutisia lähimenneisyydestä on, että viime vuonna Mr. Lordi söi vauvoja keikalla Espoon Barona-areenalla ja lapsiyleisö pakeni järkytyksestä itkien paikalta. Tarkoittaako Babez for Breakfast sitten, että Lordi syö jo aamiaiseksikin vauvoja, vaiko kuitenkin seksikkäitä naisia, kuten asian voi halutessaan tulkata?
– Onhan siinä sanaleikkiä ja nimen valinnassakin tiettyä tahallisuutta mukana. Eihän itse biisissä kuitenkaan lauleta mitään sellaista, sehän on enemmänkin Gene Simmons -tyyppistä metaforamaista ilmaisua.
– Tarkalleen ottaenhan tuolla keikalla oli pienempikokoinen hirviönukke, jolle tehtiin ruumiinavausta ja vähän maisteltiinkin. Eipä me sitä kyllä vauvaksi olla ajateltu, ja nämä kauhuelementithän ovat aina kuuluneet show’humme. Ja pikku-Eemelin, jota show’mme itkettää, pitäisi olla jo kotona nukkumassa siihen aikaan.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!