Inferno tavoittaa Raskasta joulua -konsertteja puuhaavan kitaristi Erkka Korhosen keskellä vuoden kiireisintä aikaa.
– Vaikka joku saattaisi ajatella toisin, näitä keikkoja ei järjestetä ihan muutamassa marraskuisessa viikossa, Erkka naurahtaa.
– Aika pitkälti vuosi näiden parissa kuluu. Ei ole ollut tänäkään vuonna ihan kauhean montaa sellaista päivää, etten olisi tehnyt järjestelyjä näiden suhteen. Juuri nyt meillä on pitkälle suunniteltuna myös ensi vuoden konsertit.
– Tänä vuonna asiaa on helpottanut, ettemme tehneet uutta levyä. Se tiputtaa hieman painoa harteilta, mutta onhan näissä kiertueissa tolkuttomasti liikkuvia osia. Klubeja, konserttisaleja ja jäähalleja. Laulajia eri maista, laulajia, jotka vaihtuvat kesken kiertueen, ja valtava logistinen palapeli ratkaistavaksi, Erkka luettelee.
Kauaksi on tultu 12 vuoden takaisista ajoista, jolloin Raskasta joulua -konsertit olivat vain pilke järjestäjiensä silmäkulmissa. Tuhansia ihmisiä vetävistä keikoista ei uskallettu edes haaveilla.
– Alun perin tarkoitus oli tehdä yksi pakollinen singlejulkaisu, jonka varjolla päästäisiin kiertelemään. Emme haaveilleet isoista kiertueista tai ajatelleet levyä.
– Lopulta nykyään DragonWhitella työskentelevä Kumpuvuoren Minni otti tämän sydämenasiakseen ja tarjosi levyä julkaistavaksi yhtiöille, minkä myötä tästä kasvoi kuin varkain levytysprojekti. Pian olimme jo studiossa sovittamassa hyviksi katsottuja biisejä raskaampaan otteeseen.
– Tuolloin emme tehneet kuin yhden surullisenkuuluisan keikan. Mukana oli levylaulajista vain Kemppaisen Tanja, Tuomen Ville ja Salmisen Sammy. Oli teknisiä ongelmia, kukaan ei meinannut muistaa sanoja ja kaikenlaista sattui. Se ei ollut mikään tulevaa enteilevä jättipotti. Oli aika lähellä, ettei raskaat joulut päättyneet tähän, Erkka nauraa.
Toistakymmentä vuotta myöhemmin Raskasta joulua -kiertue on ehtinyt siirtyä klubeilta konserttisaleihin, jopa jäähalleihin. Solisteina on paitsi kotimaan kermaa myös Elize Rydin ja Floor Jansenin kaltaisia ulkomaisia osaajia.
Erkka löytää murroksesta muutaman merkittävän käännekohdan.
– Ensimmäinen askel tapahtui vuonna 2005, kun aloimme löytää Minnin avustuksella kunnon laulajakaartin keikoillekin. Mukaan lähti Hietalan Marcoa, Aholan Jarkkoa ja muita, minkä myötä teimme kolmen keikan minirundin.
– Nyt asiat sujuivat jo niin hienosti, että teimme seuraavana vuonna toisen levyn ja huomasimme olevamme jo kymmenen keikan rundilla. Se oli hetki, kun aloimme huomata, että ehkä tässä onkin sitä jotakin.
– Tärkein käänne tapahtui vuonna 2009, kun aloimme kiertää ensimmäistä kertaa konserttisaleja. Oli ihan valtava riski lähteä tekemään paperilla persnetolle jääviä keikkoja, mutta se muutti näiden konserttien luonteen.
– Tajusimme, että konserttisalikeikoilla saattaisi käydä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät lähde baareihin tai klubeille. Niinhän siinä sitten kävi, että konserttien ikähaitari alkoi laajentua, ja siinä missä myimme yhtenä vuonna esimerkiksi Kuopion Puikkarilla 350 lippua alta parinkympin, pian myimme 750 hengen salin tuplahinnalla!
Erkan unelma vuotuisesta Raskasta joulua -perinteestä on käymässä yhä isommin toteen, kun konsertit ovat ottaneet paikkansa suomalaisessa jouluperinteessä. [Kuten sittemmin on selvinnyt, tämänvuotinen kiertue rikkoi edelliset kävijäennätykset.] Tämä näkyy myös konserttikävijöiden kirjavuudessa.
– Keikoillahan käy ihan kaikenlaista väkeä vauvasta vaariin, jopa niin värikkäästi, että tänä vuonna meidän oli laitettava keikoille viiden vuoden alaikäraja, koska… No, eihän tämä nyt ihan vauvoille sopiva juttu ole, Erkka naurahtaa.
– Viime vuonna julkaistu akustinen levymme myi juuri kultaa. Eli 10 000 kappaletta. Näistä myynneistä 9700 kopiota on ollut fyysisiä levyjä. Tämä on aivan mieletön juttu tähän maailmanaikaan, kun levyt eivät enää myy.
– Arvelisin, että jossain kohtaa joululauluja oli laulettu niin pitkään samalla tavalla, että monella oli niistä sellainen näivettynyt kuva. Nätisti pukeutuneita ihmisiä laulamassa kirkossa hartaita lauluja kaulukset pystyssä.
– Olemme ehkä onnistuneet puolivahingossa päivittämään näiden ikivihreiden laulujen tunnelman lähemmäksi nykyaikaa. Tässä on sitä jylhyyttä, tummia sävyjä ja vähän draaman kaarta, mikä iskee suomalaiseen hermoon.
Loppuun Erkka nimeää kolme erityistä esitystä, jotka kiteyttävät sen, missä Raskaassa joulussa on kyse.
– Antony Parviaisen upea tulkinta 1939-kappaleesta, Tony Kakon mieletön Jouluksi kotiin -versio ja Marco Hietalan Varpunen jouluaamuna. Näissä piilee Raskaan joulun ydin.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2016.