Liika vain tuppaa olemaan liikaa, sillä pitkälti toista tuntia kestävä Through the Dusty Paths of Our Lives harhailee turhan päämäärättömästi tunnelmasta ja kappaleesta toiseen eikä uskalla tai osaa sukeltaa tarpeeksi syvälle huuruiseen jamifiilikseen. Oikeanlaisen rentouden puuttuessa musiikin letkeä tunnelma kääntyy usein itseään vastaan, ja osasyypäänä ovat hivenen liian latteat ja elottomat kokonaissoundit.
Abrahman puitteet ovat oikeanlaiset ja seisovat tanakasti omilla jaloillaan, mutta musiikillisten suuntaviivojen fokusoinnin kanssa sillä on vielä suuria muttei välttämättä kovinkaan vaikeasti ratkottavissa olevia ongelmia.