Kaarle Viikate & Marko Haavisto
Laulu tuohikorteista
Spinefarm
Kun kaksi kotimaisen alakulosäveltaiteen mestaria yhdistää näkemyksensä, kerronnallisuutensa ja melodiantajunsa, tuloksena on hedelmällinen yhteistyö.
Kaksikon ensimmäinen näyttö on fuusio melankoliarockia, iskelmää sekä erikoisia parketti-ilotteluja ja toimii parhaimmillaan loistavasti. Tunnelmien kanssa taiteillaan hienosti ja rikkaalla repertuaarilla. Kokonaiskuvaa alleviivaa elämänmakuinen ja rattoisa kevytsvengi, ja lyriikkapuolella sanaillaan vaivattomasti suomalaisen sydämeen.
Aluksi tosin tuntui, että kyseessä on vain kevyempi ja säröttömämpi Viikate. Reilummin tarkasteltuna on kuitenkin laskettava plussaksi se, kuinka hyvin molempien tekijäniekkojen tunnistettavat puolet soivat tasan. Kummankin eri tavalla syvälliset ja haikeat tunnelmaveistelyt pääsevät oikeuksiinsa.
Iltaveljes- ja Kivi itkee vihreää -kappaleet puhuttelivat raukeilla sanomillaan eniten. Kaikkein vipattavimmat sävellykset sen sijaan ampuivat jo osittain meikäläisen ohi. Rajoittamattomuus on kuitenkin jatkoa ajatellen hyvä asia.
Asiansa ajavaa menoa, kuten näiltä herroilta voi odottaa.