Cloud Reader käynnistää torontolaisduon debyytin väkevästi. Kaksikko julistaa doomia isoilla kirjaimilla. Matalavireinen ja painostava mutta isonkuuloinen äänimaailma tekee bändin synkät visiot todeksi. Inspiraatiota on puserrettu paitsi Kornista Electric Wizardiin myös kauhuelokuvakuvastosta. Reinier Vandenboschin baritonimörinä on vakuuttavaa ja monipuolista. Mies osaa myös kuiskutella hyytävästi.
Nimikkokappale on kuin sähkökitaroilla höystetty manaus, joka laahustaa melankolisen hitaasti kohti loppuaan. Iloinen yllätys on neloskappale This Can’t Be. Vandenbosch laulaa puhtaasti ja kuulostaa Amorphisin Tomi Joutsenelta. Muutoinkin biisi vaikuttaa puolitempoon soitetulta Amolta ja on bändille ehdoton käyntikortti. The Chaplain on levyn raskain kappale, joka alkaa petollisesti Brandon Luckingin helmeilevillä kitaramelodioilla.
Kun kevätaurinko paistaa, lohduton ep ei ehkä täysin puhuttele. Viiden kappaleen kokonaisuudessa on kuitenkin riittävästi variaatiota ja koukkuja, jottei bändin murjominen käy liian painostavaksi. Nimensä mukaisesti albumissa on alkukantaista, maskuliinista voimaa.