Lähtöön on myönnettävä, että Kalmahin uran tutkiminen on jäänyt parin ensimmäisen levynsä jälkeen pintapuoliseksi. Onkin mielenkiintoista syventyä bändin tekemiseen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Kalmahin musiikin tunnusmerkit ovat säilyneet vuodesta toiseen samoina. Musiikki on yhä niputettavissa melodiseksi death metaliksi, jossa kuolometallipuoli tuntuu olevan hallitsevampi kuin monella muulla saman alan yrittäjällä. Kokeneen yhtyeen juuret ja musiikilliset mieltymykset yli 30 vuoden taakse kuuluvat siis sopivalla tavalla.
Bändien nimikkolevyillä tuntuu olevan usein erityinen ilmeensä, mutta Kalmah uppoaa tuotannon joukkoon vaivatta. Oikeastaan on hieman harmi huomata, miten varman päälle yhtye musiikkiaan yhä tekee. Kapasiteettia nimittäin löytyisi uskaliaampienkin ideoiden vyöryttämiseen. No, ainakin fanit tietävät mitä saavat.
Kalmahin uusin on ammattitaitoinen ja monin paikoin mainiokin levy, jolla on erittäin suomalainen ilmapiiri. Pientä yllätyksellisyyttä tässä kieltämättä kaipaisi, mutta lopputulos palkitsee sinnikkään ja asiaan keskittyvän kuulijan.