Kas, vielä löytyy raatoja manattavaksi. Uuden aallon brittiheavyn kelkkaan hieman jälkijunassa hypännyt Traitors Gate sai kasarin puolivälissä aikaiseksi yhden ep:n, jonka jälkeen bändin seuraavaa julkaisua saatiin odotella kevyet 32 vuotta.
Nyt julkaistava debyyttipitkä yrittää asemoida ukot uudemman kerran, eikä tässä mennä aivan pieleen. Uudesta materiaalista koostuva Fallen on nopeasti arvioituna maukas sekoitus hivenen modernimmin purevaa kitarasoundia ja vanhan liiton heavy metalia.
Miehistö on Rob Halfordia myötäilevää laulajaa lukuun ottamatta peräisin kaukaa 80-luvulta, joten autenttisuuspisteitä ropisee. Bändin luoma melodinen heavy on sujuvaa ja kohtalaisen suoraviivaista – liiankin, sillä kiekkoa enemmän pyöritellessä jää kaipaamaan vaihtelevampaa biisimatskua.
Tempoa voisi luonnehtia kautta linjan maltillisen meneväksi. Kiihkoa tai hikeä ei tarjoilla, mikä on yksi puuttumaan jäävä ääripää. Toinen on ilmavammin tunnelmoiva kehittely, jonka hyödyntämisestä esimerkiksi Iron Maiden on tehnyt oman taiteenlajinsa.
Vaan ei nyt olla liian tylyjä. Kitarasooloissa löytyy, ja laulumelodiat ovat sopivan dramaattisia. Mean Streets ja Fall from Grace ovat pirun tarttuvasti soljuvia rykäisyjä, eikä mitään tehdä varsinaisesti väärin. Lopulta anti jää kuitenkin aika kertakäyttöiseksi, korostetun ohimeneväksi huviksi. Hieman kuin yhden yön suhde, jonka aikana molemmilla on kivaa, vaan aamun valjetessa ei huvita vaihtaa kihloja.