Jos järjestäisimme progemetallin Suomi–Ruotsi-maaottelun juuri nyt, arkkivihollisemme veisi voiton rakkaasta kotimaastamme miten tahtoo. Maan terävimpien kärkipelaajien takaa löytyy kuitenkin myös tasapaksuutta.
Soen on ehtinyt jo neljänteen albumiinsa, eikä bändi tunnu vieläkään olevan matkalla oikein mihinkään. Debyyttialbumin puolivillaisista Tool-viboista on sentään päästy, eikä Soen oikeastaan kuulosta miltään muulta kuin itseltään. Vika piilee siinä, ettei Soenin oma soundi soi kovin ikimuistoisesti.
Lotus kyllä sisältää Martin Lopezin tunnistettavan kiehtovaa rummuttelua, napakan riffin siellä ja viiltävän kertsin täällä, mutta tunnelmat jäävät paria biisiä lukuun ottamatta kovin ohuiksi.
On vaikeaa osoittaa suoraan, miksi Soen ei ota tuulta siipiensä alle. Kaikesta vain jää uupumaan se viimeinen mieleenpainuva potku.