Neljännellä levyllään kanadalaisryhmä suorastaan velloo liejussaan ja tekee sen kieltämättä hyvin. Jokin menossa silti kiikastaa, kun yllätyksetkään eivät tunnu erityisesti yllättävän.
Bändin otteissa kuuluu suoraviivaistetun Mastodon-jytinän lisäksi vanhan Metallican sävyjä, mikä tekee levylle oivan säväyksen. Metallisempi ote nostaa kyllä sykettä mukavasti, mutta dynamiikkaa ja vaihtelua kieltämättä kaivattaisiin pari pykälää lisää – eritoten laulupuolella meno on armottoman yksipuolista räähkintää. Harmi sinällään, sillä jos melodista tarttumapintaa olisi laulussakin samaan tapaan kuin monipuolisissa riffeissä ja rehvakkaan heavyissa tuplakitaroinneissa, mäiskeen teho olisi aivan toinen.
Tällaisenaankin kuuden biisin täyspitkä on pätevä ja omalla tavallaan tyylikäs kokonaisuus, jonka keskipisteenä on kymmenminuuttinen musertava blueslunastus Blood Music. Vaikka levyn kuuntelee nikottelematta useampaankin otteeseen, mikään ei silti onnistu nostamaan kiekkoa erinomaiselle tasolle.